Kirjoittanut
Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen valitsi lokakuun lopulla vuoden kristilliseksi kirjaksi isyyttä käsittelevän kirjan. Aihe on hänelle henkilökohtaisesti tärkeä. Kipuakin siihen liittyy.
Mikael Pentikäinen on viiden lapsen isä. Lasten ikähaitari on laaja, kaksi vanhinta ovat jo muuttaneet pois kotoa ja nuorin on vasta kahdeksanvuotias. Isää tarvitaan kotona vielä pitkään.
Pentikäinen näkee isän roolin lapsen elämässä hyvin merkityksellisenä. Hän tuntee kiitollisuutta siitä, että saa olla isä lapsilleen.
– Kyllähän se isyys on huikea lahja. Saa nähdä, miten lapset kasvavat, kehittyvät ja oppivat. Kuinka he itsenäistyvät ja kuinka heille kehittyy oma identiteetti ja tahto niistä lähtökohdista, jotka he ovat kotoaan saaneet.
– Sitä tuntee suurta iloa, kun he löytävät oman tiensä tässä maailmassa. Se aikuistuvan nuoren osahan ei ole helppo. Opiskelupaikoista on kova taistelu ja mietintä siitä, mille elämänuralle suuntautuu. Vanhemman tehtävä on tukea sitä tietä, jolle lapsi haluaa lähteä. Lasta tulee kannustaa ja luoda tähän itseluottamusta, että hän selviäisi kovista tehtävistä, joita elämässä tulee eteen.
– Miten tärkeä meidän olisi muistaa ja sanoa se, mitä Jeesus kuuli omalta Isältään. ”Sinä olet minun rakas poikani, johon olen mieltynyt.” Tällä oman isän ajatuksella on suuri vaikutus lapsen itseluottamukseen, Mikael Pentikäinen pohtii.
Paikalla mutta ei läsnä
Vanhemmuuteen liittyvä kipuilu on Pentikäiselle tuttua. Vastuulliset työtehtävät ovat vieneet miehen aikaa ja energiaa niin, että niitä ei ole enää jäänyt lapsille riittävästi jaettavaksi. Pelkkä aikakaan ei riitä, vaan pitäisi olla läsnä, tässä ja nyt.
– Isä voi olla kotona, mutta silti hän ei ole läsnä, kuten minä usein vähinä kotihetkinä.
Pentikäisellä on kuitenkin hyvä keskusteluyhteys lapsiin.
– Kyllä lapset antavat palautetta, välillä aika kipakastikin. Pääsääntöisesti lapset ovat varmaan tottuneet siihen, että olen paljon poissa töiden vuoksi.
Suhde isään koki kolauksen
Mikael Pentikäinen kertoo suhteensa omaan isään olleen läheinen ja tiivis aina siihen saakka kunnes hänen vanhempansa erosivat. Pentikäinen otti vanhempiensa erotilanteessa perheen esikoispoikana vastuuta rivien kokoajana. Hän piti perhettä järjestyksessä ja auttoi muita eteenpäin. Suhde isään koki kolauksen ja viileni vuosiksi.
– Jossain vaiheessa sitten omien sisarusteni kanssa ehkä eniten oman veljen kanssa juttelimme asiasta. Päädyimme siihen, ettei ole mitään järkeä, että me tätä ainutta elämää elämme niin, että on jotenkin huono tai kitkainen suhde omaan isään.
Isäsuhteessa löytyi sovinto. Tällä hetkellä Pentikäisen suhde isään on ihan hyvä.
– Vähän aikaa sitten olimme isä ja pojat saunomassa. Kyllä me pidämme yhteyttä ja lapsenlapset myös pitävät yhteyttä. Kriisistä on selvitty.
Sen Mikael Pentikäinen kertoo oppineensa omien vanhempiensa erosta, että omasta parisuhteesta on huolehdittava.
– En halua ajaa omia lapsiani sellaiseen tilanteeseen, jossa olin aikoinaan omien sisarusteni kanssa.
