Emerituspiispa Mikko Heikka kirjoitti blogissaan uskontodialogista kertoen olevansa mieltynyt malliin, jonka mukaan oma tie on paras, mutta muissakin uskonnoissa on pelastavia elementtejä.
Heikan mukaan paavi Benedictus XVI ja Vatikaanin toinen kirkolliskokous edustavat eri näkemyksiä dialogista. Katolinen tiedotuskeskus kyseenalaistaa väitteen.
Emerituspiispa Mikko Heikka kirjoittaa Kotimaa24:n blogissaan uskontodialogin tavanomaisimman muodon olevan kulttuuridialogi, mutta hänen mukaansa ei sovi unohtaa, että uskontodialogissa kohtaavat totuusjärjestelmät.
Heikka katsoo paavi Benedictus XVI:n ja Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen olevan eri linjoilla uskontodialogin malleista.
”Paavi Benedictus sanoi viime talvena, ettei uskontodialogi ole lainkaan mahdollista sanan tarkassa merkityksessä (in a strict sense of the word). Vain kulttuuridialogi on hänen mielestään mahdollista. Totuuskysymyksistä ei keskustella.
Paavin kanta edustaa ns. eksklusiivista näkemystä, jonka mukaan vain oma tie vie perille. Hän on eri linjoilla kuin Vatikaanin toinen konsiili, joka loi uskontodialogin inklusiivisen mallin. Sen mukaan oma tie on paras, mutta toisissakin uskonnoissa on pelastavia elementtejä. Inklusiivinen malli avaa tien mielekkäälle dialogille jonka puitteissa voidaan pitää myös totuuskysymyksistä kiinni.”
Heikka kertoo olevansa itse viehtynyt inklusiivisesta mallista.
Katolinen tiedotuskeskus: ”Teksti liian yksinkertaistavaa”
Toimitussihteeri Katri Tenhunen (TM, katolisen teologian lisensiaatti) Katolisesta tiedotuskeskuksesta sanoo Heikan tekstin olevan liian yksinkertaistavaa.
– Vatikaanin II kirkolliskokouksen opetusta muista uskonnoista ei voi tiivistää ”oma tie on paras, mutta toisissakin uskonnoissa on pelastavia elementtejä”. Missään kirkolliskokous ei näin sano, Tenhunen kertoo.
– ”Pelastavista” elementeistä muissa uskonnoissa ei puhuta, mutta sen sijaan kyllä siitä, että myös ei-kristittyjen keskuudessa esiintyy hyvyyden ja totuuden elementtejä, sanan siemeniä, säde totuudesta, joka valaisee kaikki ihmiset. Nämä elementit voivat olla valmistuksena evankeliumiin, ja tarvitsevat valaistusta, tervehdyttämistä ja täydellistämistä.
Tenhusen mukaan kirkolliskokouksen asiakirjoista erityisesti Lumen Gentiumin toinen luku, lähetystyödekreetti Ad gentes, sekä julistus Nostra Aetate kirkon suhteesta ei-kristillisiin uskontoihin valaisevat aihetta.
Jos Tenhusen pitäisi tiivistää muutamaan lauseeseen Vatikaanin II kirkolliskokouksen opetus muista uskonnoista, hän valitsisi kohdan Nostra Aetate, 2: ”Katolinen kirkko ei hylkää mitään siitä, mikä näissä uskonnoissa on totta ja pyhää. Vilpitöntä kunnioitusta tuntien se tarkastelee näitä toiminta- ja elämäntapoja, säännöksiä ja oppeja, jotka – vaikka ne poikkeavatkin monessa siitä, mitä se itse uskoo ja opettaa – monesti tuovat mukanaan säteen siitä totuudesta, joka valaisee kaikki ihmiset. Taukoamatta se kuitenkin julistaa ja sen tuleekin julistaa Kristusta, joka on ’tie, totuus ja elämä’ (Joh. 14:6), josta ihmiset löytävät uskonnollisen elämän täyteyden ja jossa Jumala sovitti kaiken itsensä kanssa.”
Käytyään läpi paavin puheet ja viestit viime talvelta 2011-2012 Tenhunen kyseenalaistaa Heikan väitteen, että paavi olisi ”viime talvena” sanonut, ettei uskontodialogi ole mahdollista.
– Paavi Benedictus XVI ei sinänsä paaviutensa aikana ole sanonut mitään erityistä uutta uskontodialogista. Paavi korostaa kyllä edelleen uskontodialogin tärkeyttä. Voi sanoa, että totuuskysymys on paavi Benedictus XVI:lle erityisen tärkeä. Hän korostaa, että totuutta ei pidä unohtaa uskontojen vuoropuhelusta puhuttaessa, esimerkiksi lokakuun 2011 puheissaan Assisissa ja matkallaan Beninissä marraskuussa 2011, Tenhunen sanoo.
Seurakuntalainen.fi ei tavoittanut emerituspiispa Mikko Heikkaa kommentoimaan tekstiään.
Mikko Heikan blogikirjoitus Kotimaa24:ssä.
