”Avoliitto on liitto, mutta ei sitten kuitenkaan. Siitä puuttuu suojelevia tekijöitä, kuten julkinen sitoutuminen ja Jumalalta pyydetty varjelus”, Kokkonen kertoo. Avoliitto on yksi nykymaailman arkisimmista asioista, muttei silti kannata.
Teksti Salla-Maija Mäkinen | Kuva Philippe Guiessaz & Pexels/Mat Brown
Avoliitto on jatkuvasti yleisempi vaihtoehto tehdä seurustelusta vakiintuneempi liitto. Pastori Toni Kokkosen, 29, mielestä se on ristiriitainen jopa pelkkänä sanana.
– Avoliitto on liitto, mutta ei sitten kuitenkaan. Siitä puuttuu suojelevia tekijöitä, kuten julkinen sitoutuminen ja Jumalalta pyydetty varjelus, Kokkonen havainnoi.
Oman armeija-aikansa jälkeen Kokkonen muutti yhteen silloisen tyttöystävänsä kanssa ajatuksella, että yhdessä asuminen on taloudellisempaa samalla paikkakunnalla. Suhde päättyi lopulta eroon ja siitä jäi syviäkin haavoja. Jumala on auttanut Tonia ja hän on saanut löytää onnellisemman tien. Nykyään hänellä on vaimo ja kaksi lasta.
“Avoliiton vaara on, että se on melkein avioliitto”
Hauras avoliitto
Avio -ja avoliitossa sitoutumisen aste on erilainen. Tunnetta voi löytyä yhtä paljon molemmista, mutta avioliitto on julkinen ja Jumalan edessä annettu lupaus rakastaa toista. Sitoutuminen kantaa paremmin avioliitossa, sillä se on ennen kaikkea tahdon ja omistautumisen asia. Sen solmimisen hetkellä pyydetty Jumalan siunaus ei jää sanahelinäksi. Näin Isä on liitossa varmasti läsnä.
– Avoliittohan on kuin lähtisi ajamaan autoa ilman turvavöitä tai soutamaan ilman pelastusliivejä. Yleisesti ottaen parisuhde on aina matka, jolle kannattaa ottaa kaikki mahdolliset turvavälineet mukaan, Kokkonen kuvaa.
Lue artikkeli kokonaisuudessaan Nuotan sivuilta täältä.
