Kirkolla on Juhana Torkin mukaan ylivertaisempi tarina kuin millään yrityksellä. Miksi kirkko ei luota tarinaansa, tarinoiden vallasta kirjan kirjoittanut teologian tohtori ihmettelee.
Juhana Torkki pitää erikoisena sitä, että kirkko melkein kuin häpeilee tarinaansa. Jonkinlaisessa hämmennyksen tilassa se etsii paikkaansa ja uusia toimintatapoja. Se pyrkii häivyttämään sitä, mikä on selittämätöntä, ja olemaan yhä rationaalisempi, muodikkaasti ajassa mukana.
Juhana Torkki muistuttaa, että ihmisessä on aina olemassa uskonnon ja suuren tarinan kaipuu. Hän haluaa kuulua johonkin ja kokea elämänsä merkitykselliseksi. Jos kirkko ei vastaa tähän tarpeeseen, ihmiset hakeutuvat muille leirinuotioille. Niitä nykyisin riittää.
Torkki ihmettelee, miksi kirkko luovuttaa ja antaa ihmisten valua muualle, vaikka sillä on tämä ainutlaatuinen tarina. Jeesustahan siteeraavat nekin, jotka eivät muuten kristinuskosta perusta.
– On helppo kuvitella, miten karismaattinen esiintyjä Jeesus on ollut.
Yhtenä esimerkkinä tarinan vallasta Juhana Torkki mainitsee Lars Leevi Laestadiuksen, jota huolestutti pohjoisen ihmisten liian runsas alkoholinkäyttö.
– Mitä hän teki? Puhui uskosta niin, että moni oli valmis vaihtamaan viinan uskoon.
Lue koko juttu tämän viikon Sanasta
