Miksi kristilliset järjestöt maallistuvat? – Hävetään Jeesusta, sanoo asiantuntija

 
Järjestöjen logoja.

Monilla järjestöillä ja yhdistyksillä on kristillinen tausta, mutta esimerkiksi SOS-Lapsikylä luopui kristillisestä identiteetistään jo 1980-luvulla. On myös järjestöjä, jotka mielletään kristillisiksi, kuten Suomen Punainen Risti ja Suomen Partiolaiset. Molemmat järjestöt kuitenkin kertovat, etteivät ne ole koskaan olleet kristillisiä.

Monet tunnetut hyväntekeväisyysjärjestöt ovat taustaltaan kristillisiä, mutta ne ovat sittemmin luopuneet kristillisestä identiteetistään.

– Maallistuminen on sitä, että hävetään Jeesusta, lataa dosentti ja teologian tohtori Timo Eskola.

Maallistumisessa kirkko tai järjestö omaksuu omalle etiikalleen vastakkaisia näkemyksiä, hän kertoo. Eskola on tutkinut maallistumisen laajoja kaaria, kuten aatehistoriallisia muutoksia ja yhteiskunnallista teologiaa. Hänen mielestään maallistumisessa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse hengellisistä asioista.

Sansa neliöb. 1.-30.9.

Eskolan mukaan yhteiskunnan arvokriisit vaihtuvat 10–15 vuoden välein. Erityisesti postmodernissa ajassamme yhteiskunta tarjoaa arvokriiseihin kahdenlaisia vastauksia: rationalistisen puolen ja ”hulvattoman mysteeriuskonnon”. Tämän ajan rationalistinen puoli on Woke-ideologia, joka pyrkii luomaan uuden ihmiskäsityksen sanakikkailun avulla. Hulvaton mysteeriuskonto puolestaan on uudenlainen new age, joka on yksilökeskeinen versio idän uskonnoista.

Kristillisten järjestöjen maallistumisen taustalla on Eskolan mukaan myös raha ja valta.

Arvojen muuttuessa yhteiskunnan ja järjestöjen välille syntyy arvoristiriitoja. Mikäli järjestöt haluavat säilyttää asemansa ja rahoituksensa, on niiden lakattava puhumasta Jeesuksesta.

– Kun tulee rahoitusta, rahoittajalta tulee vaatimuksia, Eskola kiteyttää.

Timo Eskolalla on silmälasit, kauluspaita ja kaulustakki.
Dosentti, teologian ja filosofian tohtori Timo Eskolan mukaan yhteiskunnan arvokriisit vaihtuvat 10–15 vuoden välein. KUVA: JENNIINA NUMMELA

Miten välttää maallistuminen?

Timo Eskola toteaa suhtautuvansa kyynisesti siihen, että maallistunut järjestö palaisi kristillisille juurilleen. Mikäli näin kuitenkin käy, tapahtuu se yleensä jakaantumisen kautta. Hän mainitsee esimerkiksi Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton, SKY:n. 1960-luvulla liike jakautui kahtia: politisoidun SKY:n vastapainoksi syntyi Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys eli OPKO, joka jatkoi perinteisen evankeliumin julistamista.

Maallistumisen ennaltaehkäisemiseen Eskola tarjoaa enemmän toivoa. Hän kehottaa johtajia kirjoittamaan järjestön työnäyn tiiviiseen muotoon ja asettamaan sen paikkaan, jossa se nähdään yhä uudelleen. Hän kehottaa myös miettimään, minkälaisiin projekteihin kristittyjen kannattaa osallistua.

– Maallistumisen vastakohta on se, että kaikkea toimintaa ohjaavat kristilliset arvot ja Raamattu.

Maallistuminen on ihmisen perussynti

Suomen teologisen instituutin teologisen asiantuntijan Vesa Ollilaisen mukaan maallistumisessa ajallinen näkökulma ajaa iankaikkisuusnäkökulman ohi. Silloin kristillisen järjestön toiminnasta tulee tämän maailman parantamisohjelma.

– Kun syrjäytetään Jumala, ihmisestä tulee kaiken mitta.

Ensiksi pidetään kiinni totuudesta mutta sallitaan myös valheen olemassaolo. Sitten valhe nousee totuuden rinnalle tasavertaiseksi vaihtoehdoksi, ja lopulta ajaa totuuden ohi.

– Sekularisaation tavoitteena ei ollut alun perin satenkaariliike, mutta se oli loogista seurausta Jumalan syrjäyttämisestä. Kun avattiin ovi tietylle polulle, siitä ei itse menty, mutta muut menivät.

Miten tunnistaa maallistuminen?

Kristillisen järjestön maallistumisesta Vesa Ollilainen pitää mahdollisena merkkinä sitä, että omaa toimintaa sanotetaan ajan arvoilla ja käsitteillä. Jos esimerkiksi lähetysjärjestö kertoo edistävänsä työllään tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia, pitäisi hälytyskellojen soida.

Toinen malliesimerkki on se, että kristillinen järjestö on tekemisissä yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Silloin aletaan helposti piilottelemaan tai häivyttämään kristillistä vakaumusta.

– Silloin laitetaan painopiste sille, että me esimerkiksi edistämme sitä, että ihmiset saavat puhdasta vettä tai sairaalan.

Jos järjestö huomaa näitä merkkejä itsessään, tulisi sen ensiksi pysähtyä tarkastelemaan, mitä sille on tapahtumassa. Sitten vaaditaan käytännön toimia, jotka voivat olla Ollilaisen mukaan eri järjestöissä erilaisia, mutta niitä yhdistää sama lähtökohta.

– Perusteologinen käsitys siitä, että Jumala on olemassa ja puhuu Raamatussa meille.

Vesa Ollilainen kyykistyneenä puiden katveessa.
Teologian tohtori Vesa Ollilainen pitää huolestuttavana merkkinä sitä, jos kristillinen järjestö kuvaa työtänsä yhteiskunnan arvoilla. KUVA: JENNIINA NUMMELA

Ei järjestö vaan ihmiset

Vesa Ollilainen huomauttaa vielä, etteivät järjestöt varsinaisesti maallistu vaan ihmiset niiden taustalla.

– Silloin on mukauduttu, kun hyväksytään jollain tavalla, että usko olisi yksityisasia tai jotain hävettävää.

Kristittyjen maallistumisen taustalla on Ollilaisen mukaan Raamatun lukemisen väheneminen sekä apologian eli uskon puolustamisen puute.

Paras tapa ennaltaehkäistä maallistumista on oman sydämen varjelu, päivittäinen syntien tunnustaminen ja turvautuminen Jumalaan. Tärkeää on myös ymmärtää ja opiskella sekularisaation ongelmia Raamatun valossa sekä nähdä ideologioiden sisäisiä ristiriitaisuuksia.

– Apologeettisen tietotaidon kasvaminen sekä ennaltaehkäisee maallistumista että toimii lääkkeenä siihen.

***

Uusi Tie otti yhteyttä useampaan järjestöön ja yhdistykseen, jotka usein mielletään kristillisiksi, ja selvitti, ovatko ne sellaisia nykyään. Lue, mitä järjestöt vastasivat tästä Uuden Tien artikkelista. Jutun lukeminen edellyttää lehden tilausta.

 
artikkelibanneri Uusi Tie