Kirjoittanut
Helluntailaisvanhemmat käsittelivät seminaarissa lapsen mielenterveysongelmia. Asiasta on vaikeaa puhua, vaikka sen kanssa elämiseen ja toipumiseen tarvitaan paljon tukea.
Tino Varjola
Kun lapsen mieli murtuu -seminaari kokosi viime viikonloppuna viitisenkymmentä osallistujaa Lahden helluntaiseurakunnassa.
– Lapsen mielen sairastumiseen liittyy syyllisyyttä ja häpeää, eikä siitä uskalleta puhua seurakunnassa, vaikka siitä pitäisi uskaltaa puhua, pastori ja toiminnanjohtaja Niilo Närhi kuvaili.
Ulla kertoi kuinka hänen lapsensa sairastumiseen liittyi kipeitä tunteita, ja syyllisyyden taakka painoi hänen mieltään alas. Mielessä viipyi kysymys siitä, mitä on äitinä tehnyt väärin.
Seminaarissa todettiin, että nämä tunteet ja ajatukset lisäävät kipua. Vaarana vanhemmalla on sairastua itsekin, jos ei osaa pitää itsestään huolta. Yhteiskunnan tarjoama apu on merkittävä, pitää vain osata hakeutua sen piiriin.
Varhaislapsuudella suuri merkitys
Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatri Jussi Karppi nosti puheessaan esille lääketieteellisen näkökulman.
– Lapsen kasvun tiellä on monenlaisia esteitä, mutta tärkeää on olla oikeasti läsnä lasten elämässä auttamassa näiden esteiden kohdalla.
– Kohdatuksi tulemisella on suurempi merkitys kuin ymmärrämme. Hyvä ja turvallinen kiintymyssuhde lapseen luo perusturvallisuuden. Ikävuosina 0-3 rakennetaan noin 90 prosenttia ihmisen elämänsä työkaluista, Karppi sanoi.
Jussi Karppi korosti läsnäolon merkitystä ja sitä, että lapsi saa olla lapsi.
– Lapseen ei ladata dataa vaan annetaan hänen olla lapsi. Rakkaudellinen läsnäolo kantaa arjessa aina aikuisuuteen saakka.
Myytit murtuvat – vai murtuvatko?
Kun lapsi sairastuu, kaikki mitä on pitänyt varmana ja totena usein murtuu omassa elämässä.
Merja kuvaili, että lapsen sairaustuessa koko elämä pysähtyy.
– Löysin voimavaroja pienistä asioista. Lähdin koiran kanssa kävelemään ulos luontoon ja siellä huusin ja itkin Jumalan puoleen.
– Sydämestäni alkoi sulaa häpeää, syyllisyyttä, epätoivoa ja alkoi matka sairauden hyväksymiseen, Merja Salminen kertoo.
Pekka kertoi, että ”ennen sitä luuli tietävänsä elämästä paljon”.
– Sitten huomaa, ettei tiedäkään, vaikka pitäisi, ja se saa hämilleen. Luemme Raamattua yleensä voitosta ja onnistumisesta käsin. Entäpä sitten kun olet surun ja tuskan keskellä? Silloin on mahdollista saada uutta perspektiiviä, ja toivon näkökulma kantaa sinua.
– Seurakuntaelämässä korostuu liian paljon onnistuminen. Emme osaa tai uskalla olla avoimia kun elämän rakenteet sortuvat. Jumalan armo kantaa heikkoudessa ja on siellä läsnä.
Seminaarilaisten kommentteissa kuului aiheen tärkeys.
”Vapauttavaa kun ei tarvitse kantaa syyllisyyttä ja häpeää”, ”Puhujien aitous, avoimuus ja rehellisyys kosketti”, ”Jumala voi käyttää myös sitä kipua”, ”Odotetaan jatkoseminaaria”.
