Kirjoittanut
Myös sanomaa on helpompi lähestyä, kun kulttuurillinen konteksti koetaan puoleensavetävänä
Englanniksi laulettu musta gospel on Suomessa nykyisin vahva ilmiö, joka kasvaa etenkin varsinaisen seurakuntatoiminnan ulkopuolella.
– Kyllä jenkkigospel on trendikästä, tyyliä ihannoidaan Suomessa yleisestikin musiikkipiireissä, muun muassa eri tv-produktioista tunnettu, Sounds of Mercy -kuoroa johtava laulaja Jepa Lambert kuvailee.
Muusikko ja tuottaja Joonatan Rautio arvioi, että musta kuorogospel on päässyt Suomessa osaksi positiivista jatkumoa, jossa kirkkoon osataan ja uskalletaan tulla, jos kyseessä on puoleensavetävän artistin konsertti.
– Silloin tuntuu neutraalilta tulla kirkkoon kuin mihin tahansa konserttipaikkaan.
Viime vuosina eri gospelkuorot ovat valloittaneet kirkkojen lisäksi myös muita kulttuuriareenoita, jotka on lähes säännönmukaisesti myyty hyvin täyteen.
Gospelkuorokeikoilla kuorolaisten omista verkostoista tulee yleensä konsertteihin mukavasti väkeä, mikä muodostaa jo yksinään hyvän yleisöpohjan. Salit täyttyvät, kun muutkin mustasta gospelista kiinnostuneet löytävät paikalle.
Tärkeimpiä suomalaisia gospelkuoroja ovat nykyisin Chariots, Gospel Helsinki, Lahden Gospelkuoro, turkulainen Aboa Gospel, Sounds of Mercy ja seinäjokelainen Pop-up Gospel.
Nykyisen gospelkuoroilmiön merkittävin sytyttäjä lienee Hanna-Maria Heleniuksen johtama Higher Ground Vocals. Alan tekijät mainitsevat usein myös vuodesta 1988 alkaen toimineen, Pohjanmaan ruotsinkielisistä piireistä ponnistavan His Master’s Noicen.
Suomalaisten musiikillinen äidinkieli on muuttunut.
Niin Suomessa kuin maailmallakin gospelkuoroja käytetään sekulaareissa julkaisuissa osana äänimaisemaa.
Voidaanko sanoa, että gospel mielletään nykyisin pikemminkin tietynlaiseksi soundiksi kuin musiikin tyylilajiksi?
– Kyllä ilmiössä jotain tuollaista on. Gospelkuoro tuo kappaleisiin energiaa, Joonatan Rautio kuvailee.
– Musta gospel on kaikista musiikin tyylilajeista mustinta. Kirkot ovat olleet afroamerikkalaisille voimaantumisen ja lohdun paikkoja. Se kuuluu myös musiikissa.
1980–1990-luvuilla helluntaiseurakunnissakin elettiin vahvaa nuorisokuoroaikaa. Jo tuolloin kuoroissa vaikuttaneen Joonatan Raution mukaan takavuosikymmenien ja nykyisten kuorojen olemuksessa on yhtäläisyyksiä, mutta ilmiö on silti erilainen.
– Yhteistä on se, että kuorolaulaminen on yhteisen musiikin tekemiseen edelleen toimiva muoto.
Suurin ero nykyiseen lienee se, että vanhat nuorisokuorot olivat vahva osa paikallisen seurakunnan nuorisotyötä, kuin musiikillinen nuortenilta osana monen silloisen seurakuntanuoren elämää.
Nykyisessä kulttuurissa gospelkuorot ovat useimmiten itsenäisiä toimijoita. Se, ettei gospelkuoroon tullakseen tarvitse tulla seurakuntaan, saattaa Raution mukaan madaltaa kynnystä lähteä mukaan.
– Yksi mustan gospelin kuorojen vetovoimaa selittävä tekijä on se, että ne eivät ole osa meidän omaa kristillistä perinnettämme. Siihen ei liity draamaa tai traumaa.
– Moni voi kuorossa prosessoida elämäänsä, lapsuuttaan ja suhdettaan kristilliseen uskoon.
Nykyisin melkein kuka vaan uskaltaa revitellä.
Lahden gospelkuoroa johtava Marjaana Turunen katsoo, että ainakin Lahdessa kuoro on nimenomaan tärkeä osa Salpausselän seurakunnan toimintaa. Kuorolle ei esimerkiksi ole haluttu perustaa omaa yhdistystä, ja Turunen itse on seurakunnan kanttori.
– Nykyisin seurakunnan kaikista vapaaehtoisista suurella osalla on taustaa kuorossa. Neljä kuorolaista meni juuri läpi seurakuntavaaleissa. Kuoro on auttanut löytämään oman paikan, Turunen kuvailee.
Vuonna 1995 perustettu kuoro on ollut jollain tasolla aina aikaansa edellä.
– Yhteiskunta on muuttunut paljon. Myös monen suomalaisen musiikillinen äidinkieli on nykyisin sellainen, ettei siellä oikein soi virsiä ja hengellisiä lauluja. Musta gospel saattaa olla nykyisin lähempänä monelle juuri tätä musiikillista äidinkieltä.
Luoko musta gospel myös tilaa uudenlaiselle hengelliselle äidinkielelle?
– Kyllä, ehdottomasti. On paljon helpompaa sanoa Jesus loves you, kuin että Jeesus rakastaa sinua, Marjaana Turunen naurahtaa.
Jepa Lambert vahvistaa havainnon.
– Tekstit ovat mustassa gospelissa usein hyvin suoria. Englanti pehmentää viestiä.
Suomalainen pyöristää puhettaan englannin avulla muutenkin.
– Onhan esimerkiksi kiroilu eri asia englanniksi kuin suomeksi, Lambert vertaa.
Gospelkuorot vetävät puoleensa monenlaisia katsomuksia kantavia ihmisiä. Suuri osa on luonnollisesti aktiivisia kristittyjä, mutta mukaansa tempaava, usein kovaa laulettava musiikki yhdistettynä turvalliseen ja sallivaan ilmapiiriin saa muutkin innostumaan.
– Meillä on kuorossa monenlaisia ihmisiä. On konservatiivisia kristittyjä, liberaaleja kristittyjä ja ateistejakin, Jepa Lambert kuvailee.
– Olemme kuin oma pikku seurakuntamme.
Myös Marjaana Turunen puhuu kuorosta seurakuntana seurakunnan keskellä.
– Lähtökohtaisesti emme edes kysy kenenkään vakaumusta. Ei jää silti epäselväksi, että tämä on seurakunnan kuoro, eikä se, mistä ja miksi lauletaan. Monille on yllätys, kuinka paljon olemme myös tavallisissa messuissa ja laulamme suomeksi. Ei se kuitenkaan ole käsittääkseni ollut epämiellyttävä yllätys kenellekään, se ikään kuin kuuluu asiaan, Turunen kuvailee kuoron kulttuuria.
Oman hengellisen äidinkielen muodostuminen ja uskon syttyminen on Marjaana Turusen mukaan työn hyvää hedelmää.
– Vuoden tai kahden kuorovuoden jälkeen moni kertoo, kuinka käsitys uskosta ja kirkosta on muuttunut. Nämä ovat usein ihmisiä, jotka eivät olisi lähteneet mihinkään jumalanpalvelukseen.
Myös monien kuorojen taustayhtyeissä soittaneella Joonatan Rautiolla on kokemus siitä, että gospelia laulavassa porukassa tulee helposti evankelioineeksi itsensä.
– Tiedän kyllä muutamia ihmisiä, jotka ovat tulleet uskoon liityttyään kuoroon.
”Laulaminen on kehittynyt huimasti”
Yksi gospelkuoroilmiötä siivittävä tekijä on suomalaisnuorten musiikillisten valmiuksien, etenkin laulamisen kehittyminen viime vuosina.
– Meille tulee parikymppisiä, jotka laulavat Beyoncéa. Heillä on usein jo soundi valmiina, Jepa Lambert kuvailee.
Mustassa gospelissa tärkeitä elementtejä ovat vahva vibrato, laulamista koristavat niekut sekä twang-äänenkäyttö, joka tuo ääneen paitsi rutkasti lisää painetta myös mustalle gospelille ominaista kirkkautta ja kimeyttä.
– Kaikenlainen musta musiikki on koko ajan nuorille luontaisempaa.
– Aikaisemmin esimerkiksi oli joitakin harvoja rohkeita, jotka fillailivat. Nykyisin melkein kuka vaan uskaltaa revitellä, Jepa Lambert kehuu.
(AT)
