Suomen vesistöt eivät voi hyvin, vaikka teollisuuden ja yhdyskuntien aiheuttama ns. pistekuormitus onkin saatu hyvin hallintaan. Onhan maassamme yli 500 jätevedenpuhdistamoa. Kuitenkin edelleen luonnonvetemme kärsivät monista ongelmista.
Suomen vesistöt eivät voi hyvin, vaikka teollisuuden ja yhdyskuntien aiheuttama ns. pistekuormitus onkin saatu hyvin hallintaan. Onhan maassamme yli 500 jätevedenpuhdistamoa. Kuitenkin edelleen luonnonvetemme kärsivät monista ongelmista. On tuhansia rehevöityneitä järviä, suoristettuja ja padottuja jokia sekä tuhottuja pienvesiä. Vesistöt tummuvat ja sinileväkukinnot ovat yleistyneet jopa karuilla selkävesillä. Globaali monimuotoisuuskato ja ilmastonmuutos ovat aitoja uhkia myös Suomen sisävesille, joiden luontotyypeistä ja lajistosta paikoin jopa puolet on uhanalaisia.
Virallisten ympäristöhallinnon tavoitteiden mukaan Suomen vesistöjen piti olla hyvässä tilassa jo vuonna 2015. Vesien tilan parantamiseen tähtäävät vesienhoidon kansalliset toimenpideohjelmat ovat toteutuneet kuitenkin vain osittain, sillä toimenpiteet ovat olleet tehottomia. Tämä siitä huolimatta, että vesien tilan parantamisella on suora konkreettinen yhteys paitsi vesiekosysteemien tilaan ja monimuotoisuuteen, siitä on hyötyä myös vesistöjen virkistyskäytön, matkailun ja asumiskiinnostavuuden kannalta. Vesistöjen ongelmiin on siis puututtava tehokkailla toimilla, jotka myös purevat.
Kristityn tulee vaalia luomakuntaa
Kristittyinä meille on annettu tehtävä vaalia luomakuntaa. Tämä tulee esiin jo Raamatun alkulehdillä. 1. Mooseksen kirjan luvuissa 1 ja 9 sanotaan, että kasvi- ja eläinkunta on annettu ihmisen valtaan. Tätä on usein tulkittu hyödyntämisluvaksi, mutta siihen sisältyy myös hoitamisen vastuu.
Luonto oli Raamatun kirjoittajille tuttu. Se näkyy varsinkin Vanhassa testamentissa. Siellä kuvataan luonnonilmiöitä kuten kuivuutta, sadetta, tulvia ja myrskyjä. Myös eläimet ja kasvit olivat tuttuja. Esimerkiksi 5. Moos. luvussa 14 puhtaiden ja saastaisten eläimien luettelo on pitkä. Samoin Jeremian kirjassa luetellaan kymmeniä eläinlajeja. Raamatussa kuvataan myös puhtaan luonnon suurta virkistysarvoa. Tutussa Psalmissa 23 Daavid saa virkistystä vihreillä niityillä ja vetten äärellä.
Pyhyyden kokemus yhdistää
Muutama vuosi sitten Suomen Kulttuurirahaston rahoittamassa hankkeessa tutkittiin suomalaisten identiteettejä, arvoja ja asenteita sekä myös sitä, mikä heille on erityisen arvokasta, jopa pyhää. Eräs vastaaja määritteli koetun pyhyyden mielestäni hyvin: ”Pyhiä ovat ainutlaatuiset, hauraat asiat ja esineet, esim. jotkin hetket tai luomukset.” Kyse on erityisen kokemisesta. Suomalaisia ylivoimaisesti eniten yhdistävä pyhyyden kokemus liittyy rakkauteen ja läheisiin. Enemmistölle suomalaisista pyhää on myös rauha, oma koti, lepo sekä ihmisarvo.
Läheinen suhde maisemaan syntyy henkilökohtaisten kokemusten kautta
Myös järvimaisema edustaa monelle suomalaiselle erityisen merkityksellistä mielenmaisemaa. Läheinen suhde maisemaan syntyy henkilökohtaisten kokemusten kautta. Lapsuuden leikit veden äärellä, veneily, kalastus ja erityisesti vuodenkierron mukaisesti toistuvat monenlaiset puuhat järvimaisemissa rakentavat elinikäisen maisemasuhteen. Aikuisen suhde järvimaisemaan voi painottua myös itse kunkin ammatin tai harrastuksen mukaisesti. Kalastajan katse lukee maisemaa toisin kuin saunalaiturilla aurinkoa ottavan lomalaisen.
Tulisi pitää huoli siitä, että voisimme jatkossakin Daavidin tavoin löytää virkistäviä niittyjä ja vesiä
Vastuu on yhteinen
Meidän tulisi pitää huoli siitä, että voisimme jatkossakin Daavidin tavoin löytää virkistäviä niittyjä ja vesiä mahdollisimman laajalti ja kautta maan. Vastuu on meillä kaikilla. Tavoitteen eteen voimme suoraan työskennellä lähivesillämme. Tarvitaan vain kiinnostusta ja aikaa toimia. Hyviä ideoita löytyy ja ohjeita muun muassa www.vesi.fi -sivuilta. Laajasti ottaen meidän tulisi myös tukea yhteiskunnan toimia vesiemme kunnon parantamisessa. Asiaa tulee kaikkien pitää esillä ja muistuttaa eri organisaatioiden väkeä vesiasioiden hoitamisen tärkeydestä.
Timo Huttula
Joensuulainen professori ja tietokirjailija, joka on toiminut yli 40 vuotta hydrologian tutkijana, tutkimusjohtajana ja opettajana. Huttula toimii Suomen vesistösäätiössä ja on Vesistöpaneelin puheenjohtaja. Viime vuosina häneltä on ilmestynyt kaksi vesialan kirjaa. Hän on myös Oron ystävät ry:n puheenjohtaja.
Artikkeli on julkaisu Parikanniemen Kontti -lehdessä elokuussa 2023.
