Kirjoittanut
Vanhojen uutisten perusteella luulin löytäväni Odishasta henkitoreissaan olevan seurakunnan. Olin väärässä, kirjoittaa hiljattain Intiassa käynyt Erkki Salo.
Kymmenen vuotta sitten Intian osavaltioista erityisesti Odisha, aiemmalta nimeltään Orissa, nousi kansainväliseen tietoisuuteen, sillä siellä poltettiin monia kirkkoja. Vierailin alueella alkuvuodesta 2018. Paljon on vuosikymmenen aikana tapahtunut.
Tilanne alkoi kymmenen vuotta sitten siitä, kun kommunistista ideologiaa kannattava maolaississi tappoi hindupapin. Joku keksi syyttää kristittyjä, ja tästä alkoivat laajamittaiset kirkkojen poltot.
Levottomuuksien seurauksena osavaltiohallinto päätti, ettei se hyväksy radikaaliaineksia. Hallinto ei ole hankaloittanut kristittyjen elämää, ja apua on saanut tarvittaessa. Haasteitakin toki on, ja tilanne saattaa vaihdella paikkakunnittain.
– Ongelmia omalla alueellamme on yhä. Esimerkiksi alueen kristityiltä saatetaan kieltää polttopuiden nouto yleisestä metsästä tai veden haku julkisesta kaivosta, sanoo Church of North India -kirkon (CNI) piispa Nayak.
Maolaississejä on yhä monin paikoin. Joillakin alueilla maolaisista ei ole kristityille vaaraa, sillä he kokevat kristittyjen olevan omalle asialleen vaarattomia. Toisaalla Odishassa kuulimme, että nuoria kristittyjä on värvätty mukaan maolaississien toimintaan. Myös väkivaltaa esiintyy satunnaisesti.
Valtaosa kristityistä on daliteja tai adivaseja
Intian kristityistä suurin osa on joko daliteja eli kastittomia tai adivaseja, eri heimoihin kuuluvia. Usein jo nimi kertoo, kumpaan ryhmään ihminen kuuluu.
Adivasit ovat perinteisesti olleet animisteja, palvoneet puita ja kiviä. Adivasi tarkoittaa ”alkuperäinen”. Odishan asukkaista 22 prosenttia on adivaseja, ja alueella asuu 62 rekisteröityä heimoa.
Dalitit puolestaan ovat jakaantuneet alikasteihin. Esimerkiksi pääosin Odishassa toimivan Jeypore Evangelical Lutheran Churchin (JELC) jäsenistä 95 prosenttia on daliteja ja loput adivaseja.
Henkihieveristä rohkeaksi evankeliumin julistajaksi
Vanhojen uutisten perusteella luulin löytäväni Odishasta henkitoreissaan olevan seurakunnan. Olin väärässä. Kirkkoja näkyy Odishassa todella paljon, erityisesti ylänköalueilla. Lähempänä rannikkoa hindutemppeleitä näkyy enemmän, vaikka sielläkin risti löytyy monilta katoilta.
Noin 12 tunnin ajomatkan silmämääräinen otos kertoisi, että Odishan kristittyjen määrän täytyy olla selkeästi suurempi kuin vuodelta 2001 peräisin olevat tilastot väittävät eli noin 2,5 prosenttia. Eräälläkin Odishan piispalla on alaisuudessaan yli 500 seurakuntaa ja JELC:llä 440.
Vuoden 2011 tilastossa mainitaan yhdeksän Odishan aluetta, joissa kristityt ovat enemmistönä. Kuitenkin on myös alueita, joilla ei juurikaan ole kristittyjä.
Kuunneltuani Odishan evankelistojen ja pastoreiden kertomuksia näin voimallisen ja rohkean seurakunnan. Löysin rukoilevan, sydämellisen, uskonhenkisen ja evankeliumille elävän seurakunnan, jonka työn hedelmä näkyy ja kuuluu tarinoissa Jumalan ihmeistä. Lukemattomien ihmisten elämä on täysin muuttunut heidän kohdattuaan Jeesuksen.
Mediatyö on erityisesti uuden alueen tavoittamisen alkuvaiheessa tärkeässä roolissa. Esimerkiksi piispa Nayakin vaimo kuuntelee joka päivä Medialähetys Sanansaattajien ja suomalaisten tukemaa orijankielistä Toivoa naisille -ohjelmaa.
Herätyksillä on hintansa
Koko Intiassa tilanne on kuitenkin paljon huolestuttavampi. Persecution Relief -järjestön tilastojen mukaan vainojen määrä kaksinkertaistui vuodesta 2016 vuoteen 2017. Vainojen taustalla on hindunationalistien ääriliike.
Muistutuksena herätysten hinnasta kuulimme Intian-vierailumme aikana Tamil Nadussa tapahtuneesta evankelistan surmasta. Samoin medialähetysjärjestö TWR-Intian 40-vuotisjuhlan pääpuhuja Babu Varghese kehotti maan kristittyjä varautumaan vaikeisiin aikoihin.
Erkki Salo
