– Mielihyvästä on tullut aikamme suosituimpia epäjumalia, jonka eteen ollaan valmiit uhraamaan jopa oma terveys ja henki. Mielihyvän asettaminen korkeimmaksi arvoksi ja elämän tarkoitukseksi ei kuitenkaan tuota hyvinvointia, vaan suunnattomasti pahoinvointia yhteiskuntaamme, sanoi sisäministeri Päivi Räsänen. Hän puhui Kansanlähetyspäivien kanavassa lauantaina yhdessä puolisonsa, Kansanlähetysopiston rehtori Niilo Räsäsen kanssa. Teemana oli Kristittynä maallistuneessa yhteiskunnassa.
Päivi Räsänen aloitti kertomalla viime kesänä pidetystä tilaisuudesta, jossa vihittiin entisen Konnunsuon keskusvankilan tilat turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen käyttöön. Juhlapuhujana toiminutta Päivi Räsästä tilaisuus kosketti erityisellä tavalla, sillä hän oli elänyt lapsuutensa kyseisellä kylällä. Juhla järjestettiin hänen entisessä lapsuudenkodissaan.
– Vankilan museoitu kirkko oli muuten entisellään, saarnatuoli ja kirkonpenkit paikoillaan ja hyvässä maalissa, mutta alttarilta oli museoviraston käskystä poistettu risti. Poistetun ristin jälki näkyi muuta pintaa vaaleampana, Päivi Räsänen sanoi.
– Poistettu risti museoidussa kirkossa nosti esiin ajatuksia niistä varhaisen kristillisen seurakunnan vahvoista alueista, joissa nyt kaupunkikuvaa hallitsevat minareetit kirkon tornien sijaan – tai ne ateistiset valtiot, joissa kirkot on muutettu uimahalleiksi tai teattereiksi. Tuo sama kehitys on nyt menossa Euroopassa ja Suomessa, jossa kirkkojen käyttöaste laskee ja kirkkoja myydään talousvaikeuksissa. Kirkkojen myynti ei johdu ateismista tai islamista, vaan maallistumisesta, hän jatkoi.
Edellä hiihtäjiä tarvitaan
Räsänen palautti mieliin kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksen, jonka mukaan reilun kymmenen vuoden sisällä on tapahtunut dramaattinen romahdus suomalaisten uskossa kristinuskon perusnäkemyksiin. Vaikka kirkkomme on yhä enemmistön kirkko, kristillisen uskon perusopetukset eivät enää ole enemmistön näkemyksiä. Hän muistutti, että yhteiskunnassa on menossa myös arvojen välinen taistelu, jota käydään hyvin pitkälti kielen avulla. Esimerkiksi rakkaudelle, vapaudelle ja tasa-arvolle on annettu uusia sisältöjä. Elämä arvo ja samalla oikeus elämään kyseenalaistetaan.
– Kaikilla meillä on tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. Raamatussa kuitenkin sanotaan, että ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”.
– Sanomisen tila kapenee, jos emme tätä oikeuttamme käytä. Mitä enemmän vaikenemme Raamatun opetuksesta kipeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, sitä voimakkaampi on torjunta. Jos lumituiskussa ladulla ei ole riittävästi hiihtäjiä, umpihankeen hiihtäminen käy raskaaksi. Edellä hiihtäjiä tarvitaan, Päivi Räsänen muistutti.
Mykkä Jumala?
Rehtori Niilo Räsänen nosti esiin Raamatun keskeisyyden kirkon historiassa.
– Lähes kaksituhatta vuotta kristillisessä kirkossa on ollut itsestään selvyys, että Raamattu on Jumalan sanaa ja ilmoitusta. Raamatun keskus on Kristus. Kristuksessa on pelastus, josta Raamattu kertoo riittävästi ja luotettavasti. Kaikki kristilliset kirkkokunnat ovat olleet tässä asiassa yksimielisiä. Katolilaiset, ortodoksit ja reformaatiokirkot ovat pitäneet Raamattua yksimielisesti auktoriteettina, koska se on Jumalan ilmoitusta ja Jumalan sanaa. Nyt kuitenkin olemme tulleet sellaiseen tilanteeseen, jossa tämä itsestään selvyys on asetettu kyseenalaiseksi. Kirkon perustus on ollut Jumalan sanassa, mutta nyt itse Jumalan sana on asetettu kyseenalaiseksi, Niilo Räsänen sanoi.
Toisaalta tämä ei kuitenkaan ole näin uusi asia, Räsänen jatkoi. Raamatun alkulehdillä jo kerrotaan, kuinka luomistyön jälkeen ihminen lankesi syntiin. Kiusaajan ensimmäinen ja ratkaiseva kysymys kuului: ”Onko Jumala todella sanonut?” Tämä sama kysymys on esitetty jokaiselle sukupolvelle.
– Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen aloitti pakomatkan. Meidän aikanamme tämä pakomatka näkyy siinä, että ihminen haluaa tehdä Jumalasta mykän. Ihminen haluaa, että Jumalan on salattu ja että hän myös pysyy salattuna. Jos ja kun teemme Jumalasta mykän, mitä siitä seuraa? Siitä seuraa epäjumalan palveleminen.
– Ihminen tekee itse itselleen Jumalan. Jos me emme anna Jumalan itsensä ilmoittaa ja määritellä itsensä, ihminen määrittelee itselleen oman jumalansa. Meidän aikamme yleisin epäjumala on ”minun Jumalani”. ”Minun jumalani” on kaikille armollinen, hyväksyy kaiken, on suvaitsevainen, ei tuomitse ketään, ei varsinkaan kadotukseen. ”Minun jumalani” on kuin muovailuvahaa, jota voidaan tarvittaessa muotoilla uudelleen, Niilo Räsänen sanoi.
– Tämä maailma huutaa yhä äänekkäämmin, ettei Raamattu ole Jumalan sanaa, vaan pelkästään ihmisten syvällisiä ajatuksia Jumalasta. Kristityn yksi tuntomerkki sitä vastoin on, että hän luottaa Raamatussa olevaan Jumalan lupaukseen syntien anteeksisaamisesta. Raamattu on aarre, joka välittää meille Jumalan ilmoituksen. Maailman laajuisesti meidän aikamme kristikunnan polttavin kysymys on raamattukysymys. Saako Raamattu olla kristittyjen ylin auktoriteetti, niin kuin se on ollut tähän asti kaksituhatta vuotta, Niilo Räsänen jatkoi.
Marjaana Perttula
