Kirjoittanut
Professori Jouko Talosen mukaan taustalla on liikkeen sisäinen jännite avaramman ja suppeamman seurakuntakäsityksen välillä.
Median otsikoihin on viime kuukausina noussut esikoislestadiolaisuutta jakava kysymys siitä, voiko maallikkoliike ottaa kasteen ja ehtoollisen toimittamisen omiin käsiinsä. Piispat ovat kritisoineet esikoisten toimia ja viestineet, että liike on käytännössä ajautumassa omaksi kirkokseen.
Lestadiolaisuuteen perehtynyt Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Jouko Talosen mukaan malli nykyesikoisten maallikkojohtoiseen seurakuntaan ja omiin sakramentteihin tulee Amerikasta, jossa on 250 rekisteröityä protestanttista kirkkoa, kuten esikoislestadiolainen Old Apostolic Lutheran Church.
– Se perustettiin 1926. Kirkko sai silloin myös ensimmäisen minister-nimikkeisen maallikkosaarnaajan, jolla on avioliittoon vihkimisoikeus. Yhdysvalloissa liike on siis alusta asti ollut itsenäinen kirkko, jossa maallikkosaarnaajat ovat toimittaneet sakramentit, Talonen kertoo.
Liikkeen johto on Ruotsin Lapissa
Suomessa neljän miljoonan jäsenen kirkossa noin 12 000 ihmisen muodostama esikoislestadiolaisten yhteisö on melko pieni.
– Sakramenttiseparatismi koskettaa lähinnä monien paikallisseurakuntien aktiivijoukkoa Tampereen hiippakunnassa ja monissa kaupunkiseurakunnissa Etelä-Suomessa. Oulun hiippakunnassa esikoisuus jää merkitykseltään niin vahvasti muiden lestadiolaisryhmien varjoon, ettei sillä ole siellä kovin suurta merkitystä, Jouko Talonen analysoi.
– Kiintoisaa on, että esikoisuudella on vähiten kannattajia Ruotsissa, missä liikkeen kansainvälinen johto vaikuttaa, hän sanoo.
Merkittävimmät Ruotsin esikoisten maallikkosaarnaajista eli Lapin vanhimmista ovat akateemisesti koulutettuja. Talonen ei tunne heitä henkilökohtaisesti. Hänen mukaansa esikoisten ja Ruotsin kirkon välillä on syvä raamatullis-teologinen kuilu. Ruotsissa esikoiset erosivat kirkosta jo 2000-luvun alussa.
– Ruotsin ja Norjan kirkollinen tilanne on kuitenkin erilainen kuin Suomessa. Näiden maiden käytännön siirtäminen suoraviivaisesti Suomeen on tuonut myös itse liikkeeseen valitettavan jännitteen, Talonen sanoo.
Hän näkee Suomen kirkon ja herätysliikkeiden suhteiden kehityksen 2000-luvulla sakramenttiseparatismin taustalla.
– Enemmän kuitenkin painottaisin juuri näiden Lapin vanhinten auktoriteettia monille saarnaajille ja riviuskoville. Lappi haluaa, että ”Siionin tytär” on kaikkialla yksi. Toisin sanoen kirkollisen tilanteen erilaisuutta eri maissa ei aina ja kaikessa ole haluttu ottaa huomioon. Kysymyksessä on siis myös liikkeen sisäinen jännite avaramman ja suppeamman seurakuntakäsityksen välillä.
Esikoisuus on lestadiolaisista ryhmistä selkeimmin maallikkoliike
Esikoisuus eriytyi omaksi ryhmäkseen lestadiolaisuuden suuressa hajaannuksessa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.
Jouko Talosen mukaan esikoisuudessa on vieroksuttu yliopistoteologian opiskelua koko historiansa ajan. Lestadiolaisista ryhmistä se on sekä organisaatioltaan että mentaliteetiltaan ollut selkein maallikkoliike.
– Esikoisuudessa on paljon teologisiin kysymyksiin paneutuneita maallikkoja. Tämä on näkynyt myös tässä sakramenttikeskustelussa.
Esikoislestadiolaisessa liikkeessä on perinteisesti elänyt Suomessakin vahva kirkon kritiikki.
– Aika on tuonut siihen myös uusia sisältöjä ja aiheita, mutta se on ollut liikkeen perinnön olennainen osa.
Lue lisää Uusi Tie -verkkolehdestä.
