Kirjoittanut
Persialainen isä vaalii perheen kunniaa, Japanissa isä opettaa lapsille uskonnollisia riittejä ja Venäjällä isän vie usein alkoholi. Lähetystyöntekijät kohtaavat erilaisten kulttuurien myötä myös erilaisia käsityksiä isyydestä.
Venäjällä sodat, vankileirit ja alkoholi ovat jättäneet monta venäläistä sukupolvea kasvamaan ilman isää. Nyky-Venäjällä avioliittoja puretaan väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muussa maailman maassa. Edelleen on tavallista, että erotilanteessa lapset jäävät äidille ja tapaavat isää – jos tapaavat.
Ehkä isättömässä maassa on tarvetta vahvalle kansakunnan isälle?
Siperiassa Krasnojarskissa pitkään lähetystyötä tehneen Ville Melasen mukaan Venäjällä elää sankarikultti, jonka mukaan miehen – ja isän – tulee olla voimakas ja turvallinen hahmo.
– Tämä on siis ihanne, hän täsmentää.
– Todellisuus on monesti toisenlainen. Monella isällä on alkoholiongelma, ja jotkut ovat paljon pois kotoa työn vuoksi. Isä on usein melko poissaoleva ja vähemmän keskeinen hahmo kuin äiti, joka on kantava voima ja pyörittää perheen elämää. Äidit pitävät pystyssä sekä perheitä että yhteiskuntaa, vaikka monella on ehkä Venäjästä käsitys hyvin patriarkaalisena maana.
Isähahmoja tarvitaan
Kun Melasen perheen lapset olivat pieniä, Ville Melanen oli usein ainoa isä krasnojarskilaisen leikkipuiston hiekkalaatikolla.
– Nykyään siellä näkee kyllä joitain nuoria isiä. Nuoremman sukupolven isät saattavat jopa vaihtaa lapsilleen vaippoja.
Melanen kertoo, että Inkerin kirkon nuorempi pappissukupolvi haluaa kutsua pappia isäksi, vaikka näin ei ole kirkossa perinteisesti toimittu.
– En sinänsä ole sitä vastaan, mutta se ei vain onnistu luontevasti meiltä vanhemman sukupolven papeilta, Melanen sanoo.
– Kutsumalla pastoria isäksi halutaan korostaa isän roolia kirkossa.
Isättömien maassa isähahmoille onkin paljon kysyntää.
– Tytärtemme koulussa Krasnojarskissa oli aika vähän miesopettajia. Se oli harmi, koska niin monelta lapselta puuttuu isä ja miehen malli.
– Inkerin kirkossa yritämme tästäkin syystä saada lasten ja nuorten leireille vetäjiksi myös miehiä.
Isänpäivää Venäjällä vietetään keväällä.
– Äitienpäivä, tai oikeastaan äidinpäivä, taas on syksyllä, Melanen kertoo.
Kumpaankaan päivään ei kuitenkaan liity yhtä vahvoja perinteitä tai samanlaista yhteiskunnallista merkitystä kuin maaliskuiseen naistenpäivään ja helmikuiseen isänmaanpuolustajien päivään, epäviralliseen miestenpäivään.
Persiassa isä kasvattaa lapsista kunnon muslimeja
Perinteisessä persialaisessa kulttuurissa kunnia ja häpeä määrittävät kaikkia elämänalueita ja ulottuvat myös perhe-elämään ja perheenjäsenten rooleihin.
– Kirjoittamattoman säännön mukaan isä on perheen pää, ja vaalii perheen kunniaa. Hän vartioi perheenjäseniä, vaimoa ja ennen kaikkea tyttäriä, kertoo Marko Turunen, joka työskenteli vuosien ajan Sleyn lähettämänä Saksassa persialaisten maahanmuuttajien parissa.
Turusen mukaan yksilöllisiä eroja on paljon. Moni persialaistaustainen seurakuntalainen muistaa isänsä rakastavana ja osallistuvana. Lisäksi nuorempien sukupolvien isät saattavat olla kunniakysymyksissä ja perheen roolijaossa omia isiään modernimpia.
– Olen toisaalta kohdannut myös itseäni nuorempia vanhempia, joiden perheissä roolit ovat hyvin perinteiset: isä tekee töitä ja huolehtii perheen elättämisestä muttei tee kotona käytännössä juuri mitään, vaan äiti laittaa ruoan, siivoaa ja huolehtii lapsista.
Turunen kertoo, että persialaisessa kulttuurissa vallitsee hyvin laaja perhekäsitys ja lasten kasvatuksessa on mukana koko suku.
– Kun tullaan pakolaisina Eurooppaan, harvalla on täällä verkostoa samalla tavalla kuin kotimaassa, ja monet asiat saattavat jäädä äitien harteille.
Marko Turunen jäi alkuvuodesta useammaksi kuukaudeksi vanhempainvapaalle hoitamaan perheen Aurora-tytärtä.
– Se herätti seurakuntalaisissa jonkin verran kummastusta, mutta toisaalta sitä ihmeteltiin myös saksalaisten parissa, Turunen kertoo.
– Saksan itsenäisen luterilaisen kirkon piirissä vallitsee aika konservatiivinen kulttuuri paitsi teologisesti myös muussa elämässä.
Turunen kertoo, että persialaisessa kulttuurissa isän täytyy huolehtia siitä, että lapsista kasvaa kunnon muslimeja.
– Tosin tässäkin asiassa erot perheiden välillä ovat suuria. Meidän tuntemistamme perheenisistä moni kertoo hylänneensä islamin sydämessään jo vuosikausia sitten. He eivät halunneet kasvattaa lapsiaan muslimeiksi vaan ajattelivat, että lapset saavat kasvaessaan päättää uskonnostaan itse.
Raamatun opetus isyydestä on muslimitaustaiselle vallankumouksellinen. Aviomies ja isä onkin ennen kaikkea palvelija, ei palveltava diktaattori.
Saako isyys sitten uusia ulottuvuuksia, jos perheen isä kääntyy kristinuskoon?
– Opetamme tietysti kärsivällisesti, miten kristityn tulisi tässäkin roolissa elää, mutta mentaliteetti ja kulttuuri istuvat ihmisessä tiukasti. Uudenlaisen katsantotavan omaksuminen on pitkä tie, ja sitä kuljetaan pienin askelin, Turunen muotoilee.
Yhä useampi japanilainen isä jää isyyslomalle
Japanin TV:ssä pyörivässä automainoksessa nelihenkinen perhe, vanhemmat ja kaksi lasta, ovat yhdessä ajelulla. Isä on ratissa.
Sleyn Japanin-lähetin, Hiroaki Yoshimuran, mielestä mainos kuvaa perinteistä japanilaista ihanneisää. Japanilaisen isän kuuluu olla tiiviisti läsnä perheen elämässä ja mukana lastensa aktiviteeteissa ja harrastuksissa. Jos lapset ovat nuoria aikuisia, isän kuuluu luottaa heidän elämänvalintoihinsa ja toisaalta neuvoa ystävällisesti, mikäli pitää jälkikasvunsa valintoja heikkoina tai puutteellisina.
Japanilaisessa yhteiskunnassa isä on perinteisesti ollut perheen pää. Nykyäänkään nainen ei voi naimisiin menon jälkeen pitää omaa sukunimeään.
– Lainsäädännössä isä on edelleen perheen pää, mutta käytännön elämässä tämä vaihtelee riippuen henkilön luonteesta ja ajatusmaailmasta, Yoshimura sanoo.
Yoshimuran mukaan silmiinpistävin ero suomalaiseen isyyteen näkyy aamuruuhkassa.
– Asuinalueellamme ehkä kaksi kymmenestä lapsen hoitopaikkaan vievästä vanhemmasta on isiä, ainakin polkupyörällä ja julkisilla liikkuvien osalta.
Myös Japanissa eri sukupolvet toteuttavat isyyttään eri tavoin.
– Tilastojen mukaan työssä käyvien naisten osuus nousee koko ajan, eli japanilaiset miehet ja isät ovat suuren muutospaineen ja haasteen edessä. Viime vuonna lapsen saaneista miestyöntekijöistä jo 30 prosenttia piti isyysloman, kun sitä edellisenä vuonna prosenttiluku oli vain 17.
Japanissa isän odotetaan mallintavan jälkikasvulle uskonnollisten riittien suorittamista.
– Jos kotona on buddhalainen kotialttari, isä toimittaa yhdessä äidin kanssa alttarin edessä ”hartauden”: sytyttää suitsukkeen, vaihtaa riisikuppiin riisin ja vesipikariin veden ja rukoilee vainajan tai vainajien henkiä ja kertoo niille kuulumisia.
– Isä myös vie koko perheen buddhalaiseen tai shintolaiseen temppeliin suorittamaan rukousuhria uuden vuoden aikaan.
Hiroaki Yoshimuran lapsuudessa perhe kokoontui muutaman kerran vuodessa isoäidin luo kotialttarin ääreen.
– Kun isoäiti kuoli, kotialttari joutui isäni vastuulle. Mutta silloin olin jo kristitty, eikä alttari enää koskenut minua millään tavalla, Yoshimura kertoo ja muistelee, miten isä otti vastaan tiedon poikansa kasteesta.
– Hän sanoi: ”Voi hyvänen aika!”, mutta kun palasin Japaniin ja tapasin hänet, hänen suhtautumisensa oli vain, että ”sille ei voi mitään”.
Juttu julkaistu Sanansaattajan numerossa 20/2024.
