Kirjoittanut
Moni vakavasta kuolemanvaarasta selviytynyt kertoo niin sanotusta kuolemanrajakokemuksesta. Siihen liittyy usein tunne ruumiista irtautumisesta, mielen toimintojen voimistuminen, miellyttävä olo ja siirtyminen tuonpuoleiseen maailmaan. Raamatunopettaja Pasi Turunen muistuttaa, että näitäkin kokemuksia on tulkittava Raamatun valossa.
Kuolemanrajakokemuksista kertovassa kirjallisuudessa on meneillään jonkinlainen buumi. Alkuvuodesta suomeksi ovat ehtineet jo ilmestyä Leo Näreahon aihepiirin tutkimusta esittelevä kirja ”Kuolemanrajakokemukset. Tutkimuksista tulkintoihin” (Kirjapaja) ja neurokirurgi Eben Alexanderin ”Taivasyhteys. Kertomuksia kuolemanrajakokemuksista ja poismenneiden läheisten kohtaamisista” (suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi, WSOY). Myös kristillisiä taivasmatkoista kertovia kirjoja on ilmestynyt viime vuosina useita.
Raamatunopettaja Pasi Turunen Patmos Lähetyssäätiöstä on sitä mieltä, että kuolemanrajakokemuksia ei voi selittää pelkästään fysiologisesti.
– Kuolemanrajakokemukset osoittavat, että meillä on sielu tai henki, joka säilyy tietoisessa tilassa ruumiin kuoltua, Turunen näkee.
On kuitenkin tärkeää, että kokemukset ohjaavat ihmisen Raamatun ilmoituksen äärelle, sillä me voimme tulkita näitä kokemuksia myös väärin. Uskovalle, joka on käynyt lähellä kuolemaa, tällainen kokemus voi toimia rohkaisuna uskon tiellä. Mitään kristityn kannalta välttämätöntä tietoa ne eivät kuitenkaan tarjoa.
– Kaikki, mitä meidän tarvitsee tietää pelastuaksemme ja päästäksemme Herran luokse taivaaseen, on ilmoitettu Raamatussa, Turunen sanoo.
Kuolemanrajakokemuksia on Turusen mukaan koeteltava Raamatulla, kuten muitakin hengellisiä kokemuksia.
– Raamatulla koetteleminen ei ole vain yksittäisten jakeiden liimaamista kokemukseen, vaan on ymmärrettävä Raamatun kokonaissanoma Kristuksessa ja sitä vasten peilattava omaa kokemustaan, Turunen huomauttaa.
Lisää Pasi Turusen mietteistä ja kuolemanrajakokemuksista tämän viikon Uudesta Tiestä (6/2015). Jutun löydät tästä linkistä.
