Kirjoittanut
Profetoiminen on Raamatun mukaan yksi Jumalan ihmiselle antamista armolahjoista. Siihen liittyy kuitenkin vaara profetian sanoman vääristymisestä ihmisen omien pyrkimysten mukaisiksi.
”Paavalin opetuksen perusteella voidaan sanoa, että profetoiminen on yksi tärkeimmistä armolahjoista – hänelle itselleen itse asiassa kaikkein tärkein ja suuriarvoisin”, kertoo Veli-Matti Kärkkäinen, Helsingin yliopiston ekumeniikan dosentti ja systemaattisen teologian professori kalifornialaisesta Fullerin teologisesta seminaarista. Helluntailaistaustainen Kärkkäinen toimii myös luterilaisen kirkon pappina USA:ssa.
Profetoimisen esimerkki Raamatussa
Esimerkki profetoimiseen löytyy Raamatusta, kuten myös kuvaus profetoimisesta armolahjana eli erityisenä hengellisenä lahjana, jolla ihminen voi palvella seurakuntaansa. Kärkkäisen mukaan termejä ’profetoiminen’ ja ’profeetallinen sana’ käytetään Raamatussa useammassa eri merkityksessä.
”Silloin kun sitä käytetään hyvin yleisessä merkityksessä, voisin kuvitella, että ei juurikaan löydy eroa sen ja ”viisaiden ja raamatunmukaisten sanojen” välillä. Kun sitä käytetään enemmän ”teknisesti” Uudessa Testamentissa, sillä viitataan Pyhän Hengen jakamaan erityiseen armolahjaan, minkä kautta rakennetaan, johdetaan ja lohdutetaan seurakuntaa ja yksittäistapauksissa autetaan tunnistamaan Jumalan tahdon mukainen ratkaisu. Joskus siihen näyttää liittyvän myös tiettyä tulevaisuuden tapahtumaa koskeva yliluonnollinen tieto tai ilmoitus, mutta sekin palvelee seurakunnan rakentumista ja elämää”, kertoo Kärkkäinen.
Profetia voi sisältää monenlaisia viestejä.
”Siinä voidaan rohkaista, nuhdella synneistä, kehottaa parannuksentekoon tai vain valmistaa kuulijoita tuleviin tapahtumiin”, kuvailee Reijo Telaranta, ekumeenisesti suuntautunut media-alan konkari ja entinen kirkolliskokousedustaja, joka on perehtynyt profetian tematiikkaan omasta kiinnostuksestaan. Hän on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana tekemässä useita ohjelmia TV7-kanavalle ja on ollut yksi TV7:n Raamattukoulun opettajista. Ohjelmassa hän on luennoinut muun muassa profetioista.
”Kun luemme profeettojen viestejä, huomaamme suuren osan niistä olevan Jumalan rakkauden, kärsivällisyyden ja hyvyyden julistamista. Valitettavan usein profeetan tehtävänä on myös varoittaa niistä seurauksista, jotka ovat odotettavissa, ellei synnillinen meno lopu”, Telaranta kertoo.
Profetia voi vääristyä
Monet kristilliset suuntaukset suhtautuvat profetioihin nuivasti niin periaatteellisella kuin käytännönkin tasolla. Vapaan kristillisyyden parissa profetioihin suhtaudutaan luonnollisesti ja niiden käytöllä on pitkät perinteet.
”Tietoa ja järkeä korostava kristillisyys suhtautuu turhan epäluuloisesti profetian armolahjaan samoin kuin useimpiin muihinkin armolahjoihin”, arvioi Telaranta.
Syvästi ihmisen kokemukseen perustuva uskonnonharjoitus voi herättää epäluuloa ja ihmetystä. Kriittisyyttä voivat edesauttaa ennakkoluulojen lisäksi profetoimisen luotettavuuteen liittyvät haasteet.
”Valitettavasti mukaan mahtuu myös paljon ahdistavia ja heikoimpien mielenrauhaa järkyttäviä kotitekoisia sanomia”, kertoo Telaranta.
Mitkä asiat sitten voivat häiritä oikeanlaista profetoimista?
”Ainakin se, että profetoiva henkilö omaksuu itselleen jonkinlaisen jumalallisen arvovallan, mihin yleensä kuuluu haluttomuus alistua seurakunnan kriittisen arvostelun kohteeksi. Paavali opettaa, että vaikkakin profetian lahjaa tulee arvostaa, kaikki profeetalliset sanomat tulee arvostella ja pitää vain se mikä on hyvää”, kertoo Kärkkäinen.
Raamatussa perinteisesti profeettojen suusta kuultavien sanojen: ”näin sanoo Herra”- käytön tulisi olla äärimmäisen harkittua ja varovaista. Tämänkaltainen ilmaisu sulkee automaattisesti pois mahdollisuuden kritiikin esittämiseen. Myös Telaranta painottaa ulkopuolelta tulevan arvioinnin tärkeyttä ensimmäisellä Korinttilaiskirjeellä: ”Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot (1.Kor.12:10).”
Väärin käytettynä profetoiminen saattaa toimia tehosteena omille sanoille. ”Väärä profeetta käyttää Jumalalta saamiaan lahjoja omien tarkoitusperiensä ja oman työjärjestyksensä toteuttamiseksi. Oikea profeetta kertoo, miten Jumala haluaa meidän ojentautuvan elämässämme”, sanoo Telaranta. Väärien motiivien ajama julistaja saattaa myös kertoa sen, mitä aistii kuulijoiden haluavan kuulla – ei sitä, mitä heidän pitäisi kuulla.
Profetoijan oma asenne vaikuttaa
Vaikka profetoimisen armolahjaa käyttävä kristitty pyrkisikin toimimaan vilpittömästi ja oikein, saattavat omat asenteet, ennakkoluulot ja tunnetilat vaikuttaa kerrottuun viestiin.
”Aina ei profetointi osu kohdalleen. Joskus innostus, myötätunto ja oma mieli saattavat tuottaa asioita, jotka eivät ole aitoja profetioita. Suurin osa tästä on usein varsin harmitonta Jumalan rakkauden ja myötätunnon vakuuttelua”, sanoo Telaranta.
Telaranta uskoo myös Saatanan voivan vaikuttaa profetoimisessa pyrkimällä huijaamaan ihmisiä. ”Jumalallisen viisauden lisäksi on olemassa myös riivaajien viisautta. Hengellinen sota pimeyden valtoja vastaan koskee myös profetoivia ja heidän esille tuomiaan profetioita”, hän huomauttaa.
Oikean profetian tunnistaminen
Profetian sanoma voi siis vääristyä monista eri syistä johtuen. Miten oikean profetian sitten voi tunnistaa?
Sekä Kärkkäinen, että Telaranta pitävät tärkeimpänä periaatteena profetian yhdenmukaisuutta Raamatun sanan kanssa.
”Tärkein kriteeri lienee profetian suhde kirjoitettuun Jumalan Sanaan. Siihen liittyy myös kristuskeskeisyys: sellainen profetia, mikä vie pois Kristuksesta, on muusta lähteestä kuin Pyhästä Hengestä. Voitaneen ajatella myös, että sellainen profetoiminen, mikä hajottaa seurakuntaa, on väärää”, sanoo Kärkkäinen.
Apua arvioimiseen voi löytyä myös Telarannan kuvailemasta neljän R:n säännöstä, jonka mukaan profetian tulisi olla raamatullinen, rohkaiseva, rakkaudellinen ja rakentava. Telaranta hakee vastausta lisäksi kuvailemalla Vanhan testamentin profetioihin liittyviä yhteisiä piirteitä: ne varoittavat luisumasta eroon Jumalasta, kutsuvat parannuksentekoon, rohkaisevat ja lohduttavat. Lisäksi ne vakuuttavat Jumalan olevan lupauksissaan uskollinen silloinkin, kun ihmiset ovat uskottomia.
Profetoimiseen liittyvien karikoiden välttämiseksi profetoijan olisi toimittava vastuullisesti. Telaranta kuvailee profetoimiseen liittyviä perussääntöjä: aviopuolisoiden tai syntyvien lasten lupaamista ei pidetä sopivana. Myös ihmisen tai tämän läheisen kuolemasta profetoiminen on kyseenalaista. Lopuksi on kysyttävä itseltään, onko profetia neljän R:n säännön mukainen.
”Ellei näin ole, ja uskomme silti saaneemme oikean profetian, meidän on syytä ennen profetian julkistamista keskustella siitä esimerkiksi seurakunnan pastorin tai jonkun muun kokeneen uskovan kanssa”, sanoo Telaranta.
Suuri merkitys on siis silläkin, millaisia kristittyjä tai pastoreita omaan seurakuntaan tai lähipiiriin kuuluu.
Telarannan mukaan Pyhä Henki usein vahvistaa profetiassa saadun sanoman jonkun toisen ihmisen tai vaikkapa tapahtuman kautta: ”Jos kohdalle osuu jokin merkittävä profetia, kannattaa suin päin mihinkään ryntäämättä odottaa rukoillen asialle vahvistusta.”
Kyselevän profetoimisen tapa turvallisin
”Profetioiden kertominen ei ole leikin asia. Jumalan nimissä puhumisesta lankeaa suuri vastuu. Kyse on suorastaan kuolemanvakavasta asiasta, kuten Raamatussa monissa paikoissa kerrotaan”, Telaranta huomauttaa.
Hän on itse kokenut omimmaksi varovaisemman ja kyselevämmän profetoimisen tavan: ”On eri asia puhua omissa nimissään, siis julistaa ja opettaa, kuin Jumalan nimissä. Jälkimmäiseen liittyy niin suuri vastuu, että itse en sellaista tohtisi tehdä.”
Profetoimistilanteessa Telaranta saattaa saada mieleensä näkyjä, kuvia tai sanoja, jotka hän tuo julki kysellen: ”Sanooko tai merkitseekö se jotain sinulle?” Tämänkaltainen profetia ei väitäkään olevansa täydellinen ja absoluuttisen kirjaimellisesti otettava viesti Jumalalta.
”Voin kuitenkin omasta kokemuksestani vakuuttaa, että usein jokin kuva tai sana, joka minusta on tuntunut lähinnä käsittämättömältä tai jopa yhdentekevältä, on ollut vastaanottajalle padot murtava, rohkaiseva ja elämässä eteenpäin auttava sana Herralta”, Telaranta kuvailee.
