Jeesus ei ole luvannut meille lemmikkieläimiä tai rahaa. Hän on kuitenkin luvannut olla meidän kanssamme aina elämämme loppuun saakka.
Miten Jeesus voi olla täysin ihminen, jos se ei koskaan tehnyt mitään väärin? Kaikki kiltitkin ihmiset tekee joskus väärin. – Niila, 6 v.
Olet, Niila, ihan oikeassa, että käytännössä melkein kaikki ihmiset tekevät joskus vääriä asioita – sellaisia, mistä heitä voidaan moittia – mutta eivät ihan kaikki. Väärän tai pahan teon voi tehdä lapsikin, mutta hänen pitää olla tarpeeksi iso ja hänen pitää tietää mikä on oikein ja väärin.
Pieni vauva ei kuitenkaan vielä tiedä, mikä on oikein ja väärin. Hän ei ymmärrä omia tekojaan. Jos vauva vaikka tiputtaa suuttuessaan lasin pöydältä ja se menee rikki, se on harmillista, mutta vauva ei tee mitään pahaa. Eikä siksi vauvaa pitäisi moittia, vaikkakin häntä pitää kyllä opettaa, ettei niin saa tehdä. Hän on vasta oppimassa, mikä on oikein ja väärin.
On myös lapsia ja aikuisia, joilla on jokin vaikea kehitysvamma, niin että he eivät esimerkiksi osaa puhua toisten kanssa sanoilla tai viittomilla. Kaikki vaikeasti vammaiset eivät myöskään ymmärrä, mikä on oikein ja väärin. Siksi heidän tekonsa voivat joskus olla ikäviä, mutta eivät vääriä eli sellaisia, mistä heitä voi moittia.
Jeesus tietenkin kasvoi aikuiseksi, eikä hän ollut vaikeasti kehitysvammainen. Mutta silti hän ei tehnyt mitään väärää. Miten se on mahdollista? Olihan Jeesuksella kuitenkin kiusauksia tehdä väärin ihan niin kuin meilläkin on.
Nyt täytyy tuottaa pettymys, koska Raamattu ei anna tähän selvää vastausta. Mutta juuri se tekee Jeesuksesta niin erityisen ihmisen, ettei hän koskaan tehnyt mitään väärää. Ja juuri sen takia Jeesus on ainoa, joka pystyy pelastamaan meidät. Tarvittiin täysin viaton ihminen kärsimään rangaistus muiden ihmisten synneistä. Jumala rakastaa meitä ja antaa kaikki väärät teot meille anteeksi, koska kuolemalla ristillä Jeesus on kärsinyt rangaistuksen kaikkien ihmisten kaikista vääristä teoista.
Kumpi oli ensin: Aadam ja Eeva vai dinosaurukset? – Viljami, 5 v.
Tosi hyvä kysymys, Viljami, eikä vastaus ole ihan yksinkertainen!
Raamatun alussa on kaksi hieman erilaista luomiskertomusta, ensimmäinen luvussa yksi ja toinen luvussa kaksi (1. Mooseksen kirja 2:4–22). Ensimmäisessä kertomuksessa kaikki eläimet ja kasvit luodaan ennen ihmistä. Kaikkia maailman eläimiä ei tietenkään siinä erikseen mainita. Siitähän tulisi älyttömän pitkä lista, eikä Raamattuun mahtuisi mitään muuta kuin eläimiä!
Kertomuksessa kyllä puhutaan suurista merieläimistä. Jotkut ovat ajatellet tämän tarkoittavan esimerkiksi plesiosauruksen kaltaisia vedessä eläviä hirmuliskoja (pyydäpä vanhempaasi näyttämään sinulle siitä kuva – minä en ainakaan haluaisi törmätä moiseen otukseen veneretkellä!).
Ensimmäinen luomiskertomus huipentuu ihmisen luomiseen. Hänet luodaan vähän kuin kuninkaaksi tai johtajaksi luomakunnalle, ja Jumala käskee häntä pitämään siitä hyvää huolta.
Toisen luvun luomiskertomuksessa järjestys on erilainen: mies luodaan ensin, sitten kasvit ja eläimet, ja lopuksi nainen. Miksi järjestys on eri? Ehkä kirjoittaja ei halunnut opettaa meitä siitä, missä järjestyksessä kaikki luotiin. Sen sijaan tässä toisessa kertomuksessa tärkeää on se, että mitkään eläimet eivät olleet – eivät varmaan edes dinosaurukset – ihmiselle riittävän hyvää seuraa. Mies tarvitsi naisen, jotta hänellä oli hyvä olla.
Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen kysymykseen, eli elivätkö ihminen ja dinosaurukset samaan aikaan? Tämä onkin vaikea kysymys, johon täytyy palata toisella kerralla!
Jos uskon voimalla pystyi saamaan Jeesuksen parantamaan palvelijan, voiko uskon voimalla myös saada itselleen muita asioita, kuten lemmikkieläimen tai rahaa? – Kati, 11 v.
Kuule, Kati, taisitkin keksiä aika hyvän tavan tienata rahaa ja muita kivoja juttuja! No ei vaan, ei se usko toimi ihan noin. Mielessäsi taitaa olla evankeliumien kertomus sadanpäämiehestä, joka uskoi, että Jeesus voisi parantaa hänen sairastuneen palvelijansa. Ja koska mies uskoi, niin Jeesus sitten tosiaan paransikin palvelijan!
Miten usko oikein toimi tässä tarinassa? Ensin pitää miettiä, mitä usko oikein on. Se on oikeastaan luottamista.
Annan esimerkin. Minun kaksivuotias poikani on aloittanut päiväkodin tänä keväänä. Hän odottaa joka päivä kovasti, että isi tai äiti tulee häntä iltapäivällä hakemaan. ”Isi tulee hakemaan”, hän toistelee päivän mittaan. Hän uskoo, että minä kyllä tulen. Vaikka joskus pääsisin vasta tavallista myöhemmin hakemaan häntä, siltikin hän odottaa minua. Hän luottaa siihen, että kyllä minä vielä tulen, vaikka minulla kestäisi.
Uskossa on kyse luottamuksesta. Minun poikani luottaa siihen, että tulen häntä hakemaan, koska olen luvannut tulla ja pidän lupaukseni hänelle. Sadanpäämies luotti siihen, että Jeesus kykenee parantamaan palvelijan, jos Jeesus vain haluaa. Hän oli nähnyt tai kuullut, mihin Jeesus pystyi.
Jeesus ei ole kuitenkaan luvannut meille lemmikkieläimiä tai rahaa. Emme voi luottaa hänen antavan meille sellaista, mitä hän ei ole meille luvannut. Hän on kuitenkin luvannut olla meidän kanssamme aina elämämme loppuun saakka ja sen jälkeenkin – ja se on tärkeintä!
Meidän on myös hyvä rukoilla Jumalan tahdon mukaisia asioita, ei niinkään nautintoja tai rahaa itsellemme. Raamatussa kuningas Salomoa kehutaan siitä, että hän pyysi Jumalalta viisautta, ei rikkauksia.
Lari on isä, Raamatun opettaja ja teologian tohtori (eli on opiskellut paljon Raamattua). Hän vastaa mielellään vaikeisiin kysymyksiin ja kysyy sellaisia myös itse.
Tällä RV-lehden palstalla vastataan kerran kuussa lasten teologisiin kysymyksiin.
Voit lähettää oman kysymyksesi kahdella tavalla:
- sähköpostilla osoitteeseen toimitus@aikamedia.fi
- paperipostina osoitteeseen Aikamedia Oy, Koulutie 11, 01260 Vantaa
Kirjoita viestiin kysymys sekä oma nimesi ja ikäsi. Pyrimme vastaamaan siihen mahdollisimman hyvin!
