Kirjoittanut
Radio Dei kysyi luterilaisen kirkon piispoilta ja kymmeniltä kirkkoherroilta heidän suhtautumisestaan vapaamuurareihin.
Netti on pullollaan vapaamuurareihin liittyviä keskusteluja salaliittoteorioihin asti. Muutaman vuoden välein julkaistut listat vapaamuurareista heittää myös kirkollisissa piireissä osaan papeista leiman, jota ei edes osata määritellä.
Radio Dein tavoittamista kirkkoherroista ja piispoista suurin osa ei tiedä mitä ajatella ”salaseurasta”, jonka vuoksi yhteistyökin on jäänyt varsin vähäiseksi. Osa on kuitenkin järjestänyt hyvässä yhteistyössä erilaisia hartaustilaisuuksia tai jumalanpalveluksia vapaamuurareiden kanssa.
Vaikka vapaamuurareissa vaikuttaa kymmeniä kirkon työntekijöitä, osa kirkkoherroista kokee kristillisen uskon ja vapaamuurariuden yhteensovittamattomana. Kirkolla ei ole virallista kantaa vapaamuurareista.
Tuomittavaa vai ei?
Eri kirkkokuntien suhtautuminen vapaamuurareihin on ollut läpi historian monisyinen ja jännitteinen. Järjestöön liittyvät valat ja salassa pidetyt traditiot herättävät monissa epäluuloja. Siinä missä katolinen kirkko tuomitsee sen noin 1,25 miljardilta jäseneltään kuulumisen vapaamuurariuteen, Suomen luterilaisessa kirkossa pappien kuuluminen vapaamuurareihin kyseenalaistettiin vuonna 1933, kun Viipurin hiippakunnan synodaalikokouksen ehdotuksessa kirkolliskokoukselle vaadittiin, että pappi tai joku muu seurakunnallinen toimihenkilö ei saa kuulua vapaamuurarijärjestöön. Esitys kuitenkin hylättiin.
Viron luterilaisessa kirkossa piispainneuvosto linjasi vuonna 2013 antamassaan kannanotossaan, ettei pappien pitäisi kuulua vapaamuurarijärjestöön.
Veljeilyä luterilaisten seurakuntien kanssa?
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kirkkoherrat päättävät käytännössä (monesti seurakuntaneuvoston hyväksymänä) kirkon ulkopuolisen tahon kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Peruskoulun kanssa tehtyä yhteistyötä ei kirkon sisällä kyseenalaisteta, mutta esimerkiksi vapaamuurareiden kanssa järjestettävästä jumalanpalveluksesta tai joulukirkosta löytyykin jo eriäviä mielipiteitä. Yhteistyö luterilaisen kirkon ja vapaamuurareiden välillä näyttäytyykin hyvin erilaisena eri puolilla Suomea.
Radio Dei kysyi yli 70 kirkkoherralta heidän suhtautumisestaan yhteistyöhön vapaamuurareiden kanssa. Pääosin suhtautuminen oli kriittistä joskin tietämättömyys järjestöstä vaikutti.
” Seurakuntamme ei ole tehnyt yhteistyötä vapaamuurareiden kanssa. Toisaalta tiedossani ei ole paikallisia vapaamuurareita eikä heidän puoleltaan ole ollut minkäänlaista yhteydenottoa. ”
”Ei ole yhteistyötä, koska täällä ei ole rappareilla toimintaa. Tunnen useampia rappareita. Ihan ok ihmisiä. Toiminta samanlaista luin leijonilla, rotareilla, zontilla, kauppakamarilaisilla. Joo, tiedän ihan paljon.”
”Meidän seurakunnassamme ei olla tehty yhteistyötä vapaamuurareiden kanssa. Olen tutkinut vapaamuurariliikettä mm. lukemalla paavien näkemyksiä liikkeen alkuajoista nykyaikaan saakka sekä tutkimuskirjallisuutta aiheesta. Pidän vapaamuurariutta erittäin vaarallisena ja vahingollisena salaseurana, joka on haitaksi niin kristilliselle kirkolle kuin avoimelle yhteiskunnalle.”
”En pidä järjestöä luontevana yhteistyökumppanina. Tietoa tulisi olla enemmän, mutta kun salaisuudet on yksi osa järjestön toimintaa, niin tiedon saanti voi olla hankalaa. Järjestön toiminnassa mietityttää kuinka paljon jäsenyys ja jäsenten välinen solidaarisuus ajaa muiden sitoumusten ja lojaliteettien edelle.”
”Heillä okkultistien hämärä maine. Ei kiinnosta kirkkoa se. Eivät pidä evankeliumia esillä, vaan ihmisen omaa yritystä. Se ei ole kristinuskoa”
”Kovin paljon ei järjestö ole ollut meillä esillä. Sen verran kuitenkin viime aikoina, että ryhmä vapaamuurareita halusi käydä tutustumassa kirkkoomme ja tiedottajamme esitteli sitä heille ja veisasivat virren yhdessä. Mikäli lähempää yhteistyötä toivottaisiin, asiaan pitäisi perehtyä tarkemmin ja hankkia myös lisää tietoa heistä. Mihin yhteistyöllä pyrittäisiin? Voisiko seurakunta vapaasi julistaa sanomaansa näissä tilanteissa? Näistä varmasti keskusteltaisiin heidän kanssaan sekä tarvittaessa myös kirkkoneuvostossa.”
”Ei ole. Yhteistyötä ei ole kysytty tai pyydetty. En olisi järjestänyt.”
”Olen esitellyt kirkon ja kertonut seurakunnan toiminnasta sekä pitänyt hartauden vapaamuurareille. Tilaisuus oli kaikin puolin ok. Vapaamuurareihin liittyy paljon erilaisia mielikuvia ja jopa pelkoja. En tunne sitä itsekkään mitenkään hyvin. Eikä sitä järjestöä ulkopuolelta perinteisesti tunnetakkaan. Ymmärtääkseni kirkossa ei ole otettu mitenkään selkeää kantaa yhteistyöhön heidän kanssaan. Jos joku järjestö tulee mukaan jumalanpalvelukseen, se on hieno juttu. Me pidämme ”isäntinä” langat käsissä omissa tilaisuuksissa, olipa se yhteistyöhön tuleva järjestö mikä tahansa. Ja kaikille kerromme Jumalan rakkaudesta.”
”Ei ole. En koe tietäväni tarpeeksi, että voisin vastata.”
”Seurakunnassamme ei ole ollut minkäänlaista yhteistyötä järjestön kanssa. Itse suhteudun Vapaamuurareihin kielteisesti. Enkä tekisi yhteistyötä, vaikka joku sitä tarjoaisi. Oma tietämykseni on vähäinen, mutta riittävä siihen, mikä kantani nyt on.”
”Seurakuntamme ei osallistu mihinkään toimintaan, johon liittyy salaismenoja. Seurakunta keskittyy evankeliumin julistamiseen ja lähimmäisten palvelemiseen.”
Vapaamuurarit osana kirkon toimintaa
Vapaamuurareiden konventissa Seinäjoella vuonna 2012 sisältyi jumalanpalvelus Lakeuden Ristissä. Kirkon avaamista vapaamuurareille ihmeteltiin, mutta kirkkoherra Jukka Salo vastasi tuolloin Seinäjoen sanomille, että ”messu ei ole missään vaiheessa ollut suljettu tai suunnattu vain jollekin ryhmälle, tämä ei ole mahdollista kirkkolainkaan mukaan. Jumalanpalvelus on aina seurakunnan järjestämä, ja messun toteuttavat seurakunnan papit.”
Suomen tunnetuimpiin vapaamuurareihin kuuluneen Jean Sibeliuksen kotikonnuilla Hämeenlinnassa vapaamuurareista on käyty välillä vilkastakin keskustelua hyvä veli –verkostoitumisesta. Myös Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa vapaamuurarit ovat olleet jo pitkään kuviossa mukana. Radio Dei sai selville, että Vanajan kirkossa on pidetty joulukirkko-tilaisuuksia.
Kirkkoherra Timo Kalaja vastaa: ”Se on vuosikymmenien vanha traditio. Ei se oo suljettu tilaisuus. Ohjelma on säännöllisesti sama joka vuosi. Lauletaan joululauluja ja luetaan evankeliumi. Kirkkoherra pitää puheen. He kutsuu itse itsensä. Ei siinä mitään ihmeellistä oo. Ei mun tartte ottaa kantaa siihen, että kuka pyytää.”
Kirkkoherra Kalaja sanoi, ettei asia ole herättänyt vastustusta.
Mutta mikä tekee Vapaamuurariudesta tahona sellaisen, ettei siihen saisi papin tai kristityn sotkeutua?
Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen on todennut Seinäjoen Sanomissa, ettei ymmärrä vapaamuurariksi ryhtymistä. ”Kukaan vilpitön kristitty ei voi kuulua mihinkään salaseuraan. Eikä varsinkaan sellaiseen, jonka ytimessä on hämärä, ei-kristillinen oppi ja kultti. Vapaamuurarius ja kristillinen vakaumus ovat keskenään ristiriidassa.”
Onko vapaamuurareiden jumala Lucifer?
Kesällä 2011 kuollut Juhani Julin muistetaan avoimesti vapaamuurariudesta kritisoineena henkilönä. Julin kuului vapaamuurareihin lähes kaksikymmentä vuotta, kunnes erosi liikkeestä kolme vuotta ennen kuolemaansa. Hän alkoi pitää hengellisen heräämisensä jälkeen vapaamuurariutta väärää jumalaa palvelevana uskonnollisena liikkeenä. Hieman ennen kuolemaansa hän totesi TV7:n Isännän pöytä –ohjelmassa mm näin: ”Se on suurta harhaoppia kokonaisuudessaan.”
Julin mainitsi monien vapaamuurareiden arvostaman Vapaamuurareiden Pohjois-Amerikan johtajana toimineen Albert Piken sanoneen: ”Vapaamuurarius tietoisesti johtaa harhaan alemmilla asteilla olevat järjestön jäsenet ja ulkopuoliset.”
Juhana Julin oli ehtinyt edetä kertomansa mukaa vapaamuurarina ollessaan korkeimmalle 33. asteelle. Tällöin hänelle oli valjennut, että vapaamuurareiden jumala olisikin Lucifer. ”On hyvin pieni määrä miehiä, jotka tietävät tämän, koska se tulee vasta siellä 33. asteessa. Vain kourallinen yltää ja menee sinne saakka.”
Julinin viimeiseksi jäänyt haastattelu, joka on tehty hieman ennen hänen kuolemaansa löytyy YouTubesta.
Saman seikan oli tuonut julki vapaamuurareista vuosia aiemmin eronnut Pekka Jotuni.
Vai onko vapaamuurareiden jumala sittenkin yleisuskonnollinen?
Radio Dei päätti kysyä Suomen Suurloosin suurmestari Jaakko Holkerilta ajatuksia muun muassa Julinin esille tuomiin väitteisiin ja jumala-käsitykseen.
Löytyykö vapaamuurareiden joukosta kirkon pappeja?
Vapaamuurarien keskusjärjestön, Suomen Suurloosin edellinen suurmestari Juhani Vuori vastasi vuonna 2016 Satakunnan kansalle, että heillä on jäsenistössään ”noin 50 pappia, kanttoria ja muuta seurakuntien palveluksessa olevaa, eikä jäsenyys aiheuta heille mitään omantunnon kysymyksiä nostattavaa ristiriitaa.” Nykyään suurmestarina toimii Jaakko Holkeri. Hän ei tiedä minkä verran kirkon työntekijöitä on mukana vapaamuurareissa.
Miksi osa kirkon työntekijöistä ei kerro vapaamuurariudestaan julkisuteen?
– Taustalla saattavat olla ääriliikkeet, joilla on suurempi vaikutusvalta joissakin kirkkovaltuustoissa kuin valtakunnassa muuten. Kirkonmiehet voivat sen tähden olla varovaisia julkitulonsa kanssa, koska he eivät tiedä, kuinka seurakuntalaiset suhtautuvat vapaamuurareihin, Vuori otaksui Satakunnan kansan haastattelussa.
Seurakuntalainen.fi teki vuonna 2011 kyselyn, jossa 2100 lukijoista ilmoitti, että piispojen tulisi ilmaista kantansa vapaamuurariuteen. Vastaajista runsas 1300 ei pitänyt tarpeellisena, että piispat esittäisivät julkisesti näkemyksiään vapaamuurariliikkeestä.
Piispoihin vedottu pesäeron tekemiseksi
Juhani Julinin poika Vesa Julin kertoi muutama vuosi sitten Radio Deille, että hänen isänsä kävi viimeisinä elinkuukausinaan sähköpostikirjeenvaihtoa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen kanssa, jotta nämä ottaisivat kantaa vapaamuurareihin ja kirkko ohjeistaisi työntekijöitään tekemään selvän pesäeron liikkeeseen.
Vesa Julinin mukaan jotkut piispoista vastasivat hänen isänsä yhteydenottoon. Tapaamista Juhani Julin ei kuitenkaan saanut yhdenkään piispan kanssa järjestymään vetoomuksistaan huolimatta. Vesa Julinin mukaan hänen isälleen oli suuri pettymys, ettei arkkipiispa vastannut tämän yhteydenottopyyntöihin.
– Arkkipiispa ei vastannut mihinkään viesteihin, mihin isä pettyi raskaasti.
Piispojen näkemyksiä vapaamuurariuteen
Radio Dei tavoitti osan luterilaisen kirkon piisoista.
Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma: ”Luulen, että kirkon virallista kantaa vapaamuurariuteen on kovin vaikea löytää mistään, sillä suhtautumisesta siihen ei ole koskaan tehty varsinaisia päätöksiä. Kirkon tutkimuskeskuksen jo
edesmennyt johtaja Harri Heino teki aikanaan tutkimuksen ””MIHIN VAPAAMUURARI USKOO? SUOMALAISTEN VAPAAMUURARIEN ARVOT ETIIKKA JA USKONNOLLISUUS”, eikä sen jälkeen ymmärtääkseni ole ilmestynyt uudempaa saman tasoista selvitystä.
Kysymys siitä, onko vapaamuurariliike ongelmallinen yhteistyökumppani kirkolle, on niin ikään ainakin minulle vaikea vastattavaksi, koska en tiedä, että minkäänlaista varsinaista yhteistyötä olisi seurakuntien ja paikallisten loosien kanssa olemassa. Tiedän, että joskus jotkut loosit ovat juhlansa yhteydessä merkinneet ohjelmaansa osallistumisen seurakunnan normaaliin jumalanpalvelukseen paikallisessa kirkossa samalla periaatteella kuin monessa seurakunnassa erilaiset järjestöt juhlistavat tapahtumaansa osallistumalla jumalanpalvelukseen.
Julinin kokemuksista on hyvä lukea. Toisaalta olen tavannut uskovia miehiä, jotka eivät näe ristiriitaa vapaamuurariutensa ja kristillisen uskon välillä. Itse en ole perehtynyt liikkeen opetuksiin, niin että osaisin tämän paremmin niitä arvioida.
Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola: ”En tunne vapaamuurariliikettä juuri lainkaan. Toki tiedän, että siitä liikkuu monenlaisia mielipiteitä. Omassa hiippakunnassani asia ei ole ollut lainkaan esillä.” Samoilla linjoilla on myös Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen.
Suomessa vapaamuurareita on vuoden 2016 tilastojen mukaan n. 7300 ja heitä kokoontuu eri puolella Suomea 175 loossissa.
