Lähetystyön konkari Jaakko Mäkelä tietää omakohtaiseen kokemukseensa perustuen, minkä edellytysten on täytyttävä, jotta uusi kirkko voi syntyä. Mäkelä on juuri julkaissut historiikin Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon historiasta
Toukokuisena päivänä vuonna 2019 Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon silloinen piispa Amnuay Yodwong istui Jaakko ja Maija Mäkelän ruokapöydässä Porissa. Hän oli saapunut Lähetysseuran kumppanikirkkojen johtajille järjestettyyn tapaamiseen Suomeen. Samalla tarjoutui mahdollisuus käydä vierailulla Mäkelöiden, pitkäaikaisten Thaimaan-kollegoiden luona.
Jutustelun lomassa Yodwong toi esille huolen siitä, että kirkon nykyiset työntekijät ja jäsenet eivät tunnu tietävän sen historiaa. Yhteistuumin syntyi idea laittaa Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon tarina yksiin kansiin. Kirkon peruskiviä muuraamassa ollut, 20 vuotta kirkon palveluksessa työskennellyt Jaakko Mäkelä tarttui urakkaan.
Neljä vuotta ja yksi pandemia myöhemmin Mäkelä palasi entiseen kotikaupunkiinsa Bangkokiin keväällä 2023 mukanaan pino vastapainetulle musteelle tuoksuvia kirjoja. Kaksikielinen historiikki valottaa, mistä kaikki alkoi, ja miten kirkosta on muodostunut sellainen kuin se on nyt. Projektiin kuului myös koulutusmateriaalien tuottaminen ja luentojen pitäminen kirkon työntekijöille sekä historiakuvista koostuvan digitaalisen arkiston kokoaminen.
Kirkon anatomia – viisi edellytystä kirkon syntyyn ja kasvuun
1. Riittävät voimavarat
Suurin kysymys työtä aloittaessa on Mäkelän mukaan se, millaista kirkkoa halutaan olla rakentamassa: liittyäkö osaksi jotakin olemassa olevaa, vai lähteäkö perustamaan uutta kirkkoa.
1970-luvun lopulla kristittyjä oli vain noin puoli prosenttia Thaimaan väestöstä. Olemassa olevissa seurakunnissa luterilaisuutta ei juuri tunnettu. Suomen ja Norjan Lähetysseuran sekä myöhemmin mukaan liittyneiden luterilaisten kirkkojen johtajien selkeänä näkynä olikin itsenäisen luterilaisen kirkon synty.
– Tämä edellytti, että työhön oli satsattava reippaasti ja varmistettava riittävät voimavarat, Thaimaahan vuonna 1979 saapunut Mäkelä kertoo.
Sekä suomalaisten että norjalaisten työntekijöiden määrä Thaimaassa kasvoi nopeasti. 1980-luvulla heillä oli yhteensä 28 viisumipaikkaa ja vuoteen 1994 mennessä maassa on ehtinyt työskennellä yhteensä 79 ihmistä, mukana myös yksi hongkongilainen ja kaksi singaporelaista lähetystyöntekijää.
2. Avoin toimintaympäristö
Toinen asia, jota uutta kirkkoa aloittaessa joudutaan pohtimaan, on työskentelymaan asettamat reunaehdot: antavatko yhteiskunnalliset olot ja lainsäädäntö mahdollisuuden toimia ja järjestäytyä kirkkoinstituuttina.
Thaimaan työn puolesta puhui vahva uskonnonvapauden perinne: jokaisella uskonnolla on maassa periaatteellinen olemassaolon oikeus.
– Toki hallinnollisia hankaluuksia voi aina tulla eteen, mutta lähtökohtaisesti hyviä tapoja ja lakeja noudattamalla kristityillä on täysi toiminnanvapaus. Jo alkuaikoina järjestimme avoimia elokuvailtoja kaupunkien aukioilla, joille saapui ihmisiä kuuntelemaan, Mäkelä kertoo.
3. Rohkeus uudistua
Thaimaan työtä aloittaessa Lähetysseuralla oli ajatuksena keskittyä suurkaupunkityöhön. Ensimmäiset seurakunnat perustettiinkin pääkaupunkiin Bangkokiin. Taustalla oli kokemus Afrikan maaseuduilla tehdystä työstä, jossa yhteys kirkkoon katkesi ihmisten muutettua kaupunkeihin.
– Me paikan päällä olleet tajusimme kuitenkin hyvin nopeasti, ettei voi olla kirkkoa, joka toimii ainoastaan pääkaupungissa, Mäkelä huomauttaa.
Norjan Lähetysseura oli alusta asti kiinnostunut työstä Koillis-Thaimaassa, jonne työtä lähdettiinkin ensimmäisenä laajentamaan. Osa uusista seurakunnista syntyi huolellisen tutkimus- ja suunnittelutyön tuloksena, mutta osassa työ alkoi hyvinkin spontaanisti. Esimerkiksi Naanin vuoristoseudulla elävän lua-kansan keskuudessa syntyi varsinainen kansanliike, jonka myötä on muodostunut kokonaisia kristittyjä kyliä.
– Tällaisissa ihmeissä kristinuskon löytäneitä ei voida jättää tyhjän päälle, vaan on oltava valmiutta lähteä mukaan toimintaan esimerkiksi kouluttamalla sitoutuneita vapaaehtoisia, Mäkelä sanoo.
4. Yhteinen näky
Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon kohdalla isoimpia haasteita kautta historian on Mäkelän mukaan ollut se, miten ihmiset tulevat keskenään toimeen.
– Thaimaa ei ole kovin helppo toimintaympäristö sen suhteen, miten ihmiset pystyvät ymmärtämään toisiaan ja toimimaan yhdessä erimielisyyksistä huolimatta. Erikoinen piirre on ollut, miten matkan varrella aina joku on lähtenyt ovet paukkuen, mutta tullut sitten takaisin.
Miten kirkon yhtenäisyyttä sitten voidaan rakentaa? Mäkelän näkemys on, ettei se onnistu hallinnollisilla järjestelyillä, vaan olennaista on olla teologisesti ja hengellisesti suurin piirtein samalla kartalla.
– Thaimaassa seurakunnat ovat hyvin itsenäisiä. Kysymys kuuluukin, kuinka erilaisia ne voivat olla ja pysyä silti osana samaa kirkkoa.
Tässä kirkon oman työntekijäkoulutuksen rooli nousee tärkeäksi: kun perustana on teologinen ja hengellinen yhteisymmärrys, on helpompi järjestellä muita kysymyksiä ja tehdä erilaisia hallinnollisia ratkaisuja.
5. Usko Pyhän Hengen johdatukseen
Mäkelä painottaa, että Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon kohdalla ollaan tietyllä tavalla eletty ihmettä. Kun lähetysjärjestöjen yhteistyösopimus allekirjoitettiin, ei seurakunnilla ollut vielä yhtäkään jäsentä.
– Tämä oli varsinainen hyppy tuntemattomaan. Hyvin harvoin pääsee todistamaan matkaa ihan kirkon syntyhetkistä siihen saakka, että kirkolla on oma piispa, papit ja seurakunnat.
Vaikka kasvua on tapahtunut, kristityt ovat Thaimaan buddhalaisessa yhteiskunnassa edelleen hyvin pieni vähemmistö. Tuoreimman tilastotiedon tarjoaa Thailand Report on International Religious Freedom -raportti vuodelta 2022. Sen mukaan vuonna 2021 kristittyjä oli 1,2 prosenttia.
Viime vuosina Thaimaan evankelis-luterilainen kirkko on kohdannut erilaisia kriisejä, kuten teologisen seminaarin koulutusjärjestelmän romahtamisen henkilökunnan irtisanouduttua vuonna 2018, sekä korona-ajan kokoontumisrajoituksista seuranneen jäsenmäärän laskun.
Mäkelä suhtautuu kirkon tulevaisuuteen kuitenkin toiveikkaasti.
– Kun pääsin vierailemaan Thaimaassa tänä keväänä 2023, jäi sellainen tuntuma, että nyt on käyty pohjalla, mutta elämä ja työ jatkuu. Seurakunnat ovat edelleen olemassa, vastuunkantajien määrä kasvaa ja heitä koulutetaan.
Nyt on mietittävä uusia rakenteita: miten kasvu ja laajeneminen tapahtuu. Toisaalta Mäkelä muistuttaa, että ei ole yksin meidän määrättävissämme tuleeko kasvua vai ei.
– Kaikki on loppupeleissä Pyhän Hengen käsissä. Mutta me voimme tehdä sen, mitä pystymme.
Kuka Jaakko Mäkelä?
- Työskenteli vaimonsa Maijan kanssa Thaimaassa vuosina 1979–1999.
- Ehti toimia työvuosinaan esimerkiksi Thaimaan luterilaisen lähetyksen puheenjohtajana, teologisen oppilaitoksen, Luther Seminaryn rehtorina sekä paikallisessa seurakuntatyössä.
- Työskenteli Suomeen palattuaan viisi vuotta Kirkon lähetystyön keskuksen johtajana.
- Viettää nyt eläkepäiviään Porissa, josta käsin tekee edelleen koulutusmatkoja Thaimaahan.
