Kirjoittanut
Moderni, individualismia korostava ihmiskäsitys ohjaa länsimaisten ihmisten valintoja. Se vaikuttaa myös monien kristittyjen ajatus- ja arvomaailmaan.
Modernin ihmiskäsityksen nousu on haaste kristinuskon kannalta, sillä se ei sovi yhteen kristillisen ihmiskäsityksen kanssa.
– Kristinuskon näkökulmasta meidät on luotu tietynlaisiksi ja meidän tulee elää sen mukaan. Siihen liittyy lähimmäisen ja Jumalan rakastaminen sekä yhteisöllisyys, sanoo Uusi Tie -lehden päätoimittaja Santeri Marjokorpi.
Yhteisöllisyys on OPKO:n (Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys ry) apologi Aleksi Markkasen mukaan edelleen keskeinen identiteetin perusta suuressa osassa maailmaa. Vain lännessä on siirrytty yhteisöllisyydestä kohti itsensä toteuttamisen ihannetta. Individualismi on levinnyt myös seurakuntakulttuuriin.
– Kristittyinä meillä on vaara olla sokeita sille, että uimme itse samassa vedessä ja olemme joskus jopa edesauttamassa saman kulttuurin levittämistä omilla käytänteillämme, Markkanen sanoo.
Hänen mukaansa esimerkiksi halu valita juuri omiin musiikkimieltymyksiin sopiva seurakunta sekä voimakas henkilökohtaisen todistuksen korostaminen heijastavat osaltaan individualismia.
Modernin ihmiskäsityksen synty
Moderni ihmiskäsitys on muotoutunut vähitellen muun muassa Jean-Jacques Rousseaun, Sigmund Freudin, Karl Marxin, Charles Darwinin ja Friedrich Nietzschen ajatusten pohjalta.
– Rousseaun aikana ihmisluonto psykologisoitiin, Freudin ansiosta psykologia seksualisoitiin, ja nyt olemme ajassa, jolloin uusvasemmisto on politisoinut seksuaalisuuden, Aleksi Markkanen kuvaa.
Freudin missiona oli vapauttaa ihminen takaisin luonnontilaan, jossa seksuaaliset pyrkimykset ja halut ovat ohjaava tekijä identiteettiä luodessa. Marx puolestaan näki koko historian sorron ja uhrien välisenä kamppailuna.
– Tämä muistuttaa nykynarratiivia. Woke-keskustelu liittyy aina siihen, ketkä ovat sorrettua vähemmistöä ja ketkä käyttävät oikeuttamatonta valtaa heitä kohtaan, Markkanen sanoo.
Santeri Marjokorpi toteaa, että Darwinin teorioiden jälkeen ihmisen on ajateltu olevan sattumanvaraisen kehityksen tulos. Myös Nietzschen ajatukset vaikuttivat voimakkaasti ihmiskäsitykseen.
– Nietzsche puhui siitä, että kaikki metafyysiset ja moraaliset säännöt on hylättävä ja on rakennettava yli-ihminen, joka ylittää kaiken sen, mitä on ollut aiemmin, Marjokorpi kertoo.
Seksuaalisuus elämän keskiössä
Nykypäivänä ihmisen toiminnan moraaliseksi mittariksi riittää oma kokemus siitä, että jokin asia tuntuu oikealta ja hyvältä.
– Koulu ja kirkko muovasivat aiemmin ihmisiä ja opettivat moraaliset säännöt. Nykyään ajatellaan, että ihmisen sisin on tärkein ja kaikki ulkoiset instituutiot ovat vain ihmisen sisimmän palvelijoita. Ajatellaan, ettei ole mitään annettua, vaan meidän pitää itse valita kaikki ja päästä irti syntymässä saaduista sidonnaisuuksista, Santeri Marjokorpi selittää.
Tämä näkyy myös suhtautumisessa seksuaalisuuteen.
– Freudin jälkeen seksuaalisuudesta tuli identiteetti, asia, jonka varaan rakennetaan koko elämä. Seksuaalisuuden toteuttaminen nähdään elämän päämääränä, Marjokorpi sanoo.
Seksuaalinen vapaus ei ole tuonut kuitenkaan onnea. Aleksi Markkanen nostaa esiin tutkimukset, joiden mukaan ihmiset harrastavat seksiä enemmän, mutta nauttivat siitä vähemmän.
– Mitä enemmän tulee uusia vapautumisen muotoja, sitä vahingollisempia ne näyttävät olevan kaikilla muilla elämänalueilla. Seksuaalisuus on hirvittävän huono pohja identiteetille.
Ohjelma on katsottavissa veloituksetta myös Permanto-suoratoistopalvelusta.
Elina Uusikylä
