Leikkaukset sosiaaliturvaan ja asumistukeen ovat ajaneet yhä useampia lapsiperheitä tilanteeseen, jossa arjesta on tullut jatkuvaa selviytymistä. Lasten ja nuorten keskuksen koordinoima Pikkuhelppi-palvelu kohtaa nämä perheet joka viikko.
“Erityisesti kuun vaihteessa perheet ottavat yhteyttä tilanteissa, kun edessä on muutto – ei parempaan, vaan halvempaan asuntoon. Kyse ei ole elämän uudesta alusta, vaan pakkoratkaisusta, joka heikentää perheen jaksamista ja lasten hyvinvointia monin tavoin”, kertoo LNK:n perhetoiminnan suunnittelija Hanna Rajalin.
Vanhemmat haluaisivat jäädä asuinalueille, joilla arki toimii ja ystävyyssuhteet kantavat. Mutta valtioneuvoston määrittelemien asetusten mukaisia kohtuuhintaisia ja riittävän isoja asuntoja ei ole. Seurauksena on juurien irti repiminen: lasten harrastukset katkeavat, koulut vaihtuvat ja tukiverkostot, jopa tärkeät hoitosuhteet, jäävät taakse.
“Suurin huoli ei ole se, miten pienempään kotiin mahdutaan – vaan se, miten lapset jaksavat kaiken keskellä. Pakotettu muutto on raskas kokemus kenelle tahansa, mutta erityisen raskas se on perheille, joilla on jo ennestään kasaantuneita haasteita eikä varaa apuun tai mahdollisuutta hengähtää”, Rajalin sanoo.
Lapsiperheköyhyyden syveneminen estettävissä
Kun perhe sitten muuttaa uudelle alueelle, arki alkaa tyhjästä. Neuvola, koulu ja kohtaamispaikka eivät ole vielä tuttuja – eikä tukiverkostoja ole. Moni ei tiedä, mistä pyytää apua, tai ei uskalla pyytää sitä. Perhe jää yksin, usein näkymättömäksi.
“Pikkuhelppi toimii monelle ensiapuna, mutta ei millään pysty yksin vastaamaan koko tarpeeseen. Tarvitsemme vahvempaa, ennakoivaa ja inhimillisempää julkista palvelujärjestelmää, joka tunnistaa perheiden avun tarpeen ajoissa”, Rajalin linjaa.
Arjessa perheiden tilanne on kriittinen jo nyt. Nyt vaaditaan pikaista suunnanmuutosta poliittiseen päätökseen, jossa on vahvemmin läsnä lapsivaikutusten arviointi ja ratkaisut lapsiperheköyhyyden syvenemisen estämiseen.
Tekstiä editoitu 16.4. klo 15.49
