Kirjoittanut
Jotkut käyvät läpi vaikeita hormonaalisia ja kirurgisia toimenpiteitä muuttaakseen sukupuolensa, vaikka tieteellisiä perusteita ”väärään sukupuoleen” syntymiselle ei ole.
Julkisuudessa harvemmin puhutaan niistä, jotka myöhemmin katuvat tehtyjä toimenpiteitä ja haluaisivat palata takaisin syntymäsukupuoleensa.
Amerikkalaisaktivisti Walt Heyer on yrittänyt pitkään tuoda esille sukupuolenvaihdostaan katuvien ihmisten ääntä. Hän itse vaihtoi sukupuoltaan miehestä naiseksi ollessaan 42-vuotias, mutta kahdeksan vuotta naisena elettyään päätti muuttaa itsensä takaisin syntymäsukupuoleensa.
”Toivon, että useampi ihminen puhuisi julkisesti sukupuolenvaihdoksen jälkeisen elämän todellisuudesta – epäilystä ja kyseenalaistamisesta, valepuvussa elämisen väsyttävyydestä ja halusta palata takaisin syntymäsukupuoleensa”, Heyer kertoo The Federalistissa.
Hän ylläpitää internetsivustoa, jonka kautta sukupuolenvaihdostaan katuvat ottavat häneen yhteyttä. ”Transsukupuoliset kirjoittavat minulle luottamuksellisesti ja rehellisesti sukupuoleen liittyvistä kamppailuistaan ja halustaan muuttua takaisin, mutta he pitävät ajatusta jälleen uudesta ulkomuodon ja identiteetin muutoksesta musertavana”, Heyer kuvailee.
Takaisin vanhaan sukupuoleen palaaminen vaikeaa, mutta halukkaita yhä enemmän
Heyer vetoaa ihmisiä harkitsemaan sukupuolenvaihdosprosessiin ryhtymistä viimeiseen saakka, sillä tehtyä on mahdotonta saada täysin tekemättömäksi. Heyer kertoo, että häneen yhteyttä ottaneissa ihmisissä alkuperäisen sukupuolensa takaisin haluavien määrä on kasvanut. Uuteen muutosprosessiin ryhtyminen on kuitenkin niin henkisesti kuin fyysisestikin raskas prosessi ja siihen liittyy myös sosiaalinen ulottuvuus. Eräs Heyeriin yhteyttä ottanut opettaja mietti, miten koulussa suhtauduttaisiin häneen, jos hän muuttaisi itsensä jälleen mieheksi elettyään viimeiset 12 vuotta naisena.
Heyerin mukaan katuville ei löydy kunnon terveydenhoidollista tukea syntymäsukupuolen palauttamiseksi. ”Terapeutit ja kirurgit mielellään auttavat ihmisiä teennäisessä sukupuolenvaihdoksessa, mutta resurssit ovat salaperäisesti poissa ihmisen etsiessä tietä takaisin todellisuuteen. Minuun yhteyttä ottavat ihmiset ovat epätoivoisia saadakseen muutokset tekemättömiksi, mutta kohtaavat esteitä ja nujertamista”, Heyer kuvailee.
Myös maailman tunnetuimpiin sukupuolenvaihdosleikkauksia tekeviin urologeihin kuuluvan Miroslav Djordjevicin mukaan alkuperäiseen sukupuoleensa takaisin haluavien määrä on kasvanut. Hän kertoo The Telegraphille, että ensimmäinen syntymäsukupuoleensa takaisin haluava potilas tuli hänelle viitisen vuotta sitten. Djordjevicin mukaan osa potilaista on kärsinyt masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista ensimmäisen sukupuolenvaihdosleikkauksensa jälkeen. Useiden tutkimusten mukaan transsukupuolisilla onkin huomattavasti korkeampi itsemurhariski ja psyykkinen sairastuvuus muuhun väestöön verrattuna.
Englantilainen yliopisto ei hyväksynyt katuvien kokemusten tutkimista
Keskustelu Djordjevicin kanssa sai transsukupuolisten parissa työskennelleen psykoterapeutti James Caspianin kiinnostumaan tilanteesta. Hän halusi tehdä akateemisen tutkimuksen sukupuolenvaihdostaan katuvien ihmisten kokemuksista. Viime syksynä englantilainen Bath Span yliopisto ei kuitenkaan pitänyt tutkimusaihetta hyväksyttävänä. Yliopiston mukaan sosiaalisessa mediassa saattaisi esiintyä ”epämiellyttävää” materiaalia tutkimuksen julkaisemisen jälkeen, mikä voisi olla riski yliopiston maineelle. Asiasta uutisoi Daily Mail.
Caspian toimii transsukupuolisten hyväntekeväisyysjärjestö The Beaumont Trustin valtuutettuna ja hän kouluttaa psykoterapeutteja transsukupuolisuudesta sekä luennoi aiheesta ympäri maailmaa. Hän ei ole sukupuolenkorjaushoidon vastainen vaan uskoo, että monet hyötyvät leikkauksista ja tarvitsevat niitä. ”En ole transvastainen. Olen auttanut satoja ihmisiä heidän sukupuolenvaihdosprosessissaan, mutta kun aloin tekemään alustavaa tutkimusta olin hämmästynyt siitä, mitä löysin”, Caspian kertoo Daily Mailille.
”En niinkään siitä, että näytti olevan kasvava määrä nuorempia ihmisiä – erityisesti naisia – jotka vaihtoivat sukupuoltaan, vaan että oli niin paljon niitä, jotka näyttivät myöhemmin muuttavan itsensä takaisin”, Caspian kuvailee. ”Jotkut noista nuorista naisista sanoivat, että olivat tehneet virheen saatuaan vaikutteita eräänlaisesta sosiaalisesta liikehdinnästä, jonka internet on synnyttänyt.”
”Kun puhuin kollegoilleni löydöistäni, eräs sanoi: ’En ajatellut, että meidän tulee puhua asiasta’”, Caspian kertoo. Hän pitää tutkimusta erittäin tärkeänä ja kaipaa avointa ja rehellistä keskustelua ja tutkimusta aiheesta.”Uskon, että olemme tulleet sellaiseen pisteeseen yhteiskuntana, jossa ihmiset pelkäävät sanoa, mitä ajattelevat, ja se ei ole hyvä asia minun alallani”, Caspian arvioi.
Pätevät tieteelliset perusteet ”väärään sukupuoleen” syntymisestä puuttuvat
Ihmisen syntymistä ”väärään sukupuoleen” ei voida tieteellisesti todistaa pätevästi, vaan se perustuu lopulta ainoastaan ihmisen omaan kokemukseen itsestään.
Transsukupuolisten oikeuksia ajavan yhdistyksen Trasekin internetsivuilla todetaan: ”Ei ole olemassa mitään testejä, joilla transsukupuolisuutta pystyttäisiin diagnosoimaan. Henkilön sukupuoli perustuu hänen omaan kokemukseensa, eikä sitä ole mahdollista ulkopuolelta määrittää. Lääketieteessäkin diagnosointikäytäntö perustuu pitkälti henkilön omaan kertomukseen ja muiden mahdollisten mielenterveyden häiriöiden poissulkuun. Tutkimuksista huolimatta ei ole löydetty mitään selkeää tekijää, jolla transsukupuolisuutta pystyttäisiin ennakoimaan.”
Suomessa on käytössä WHO:n laatima ICD-10 tautiluokituksen paikallistettu versio, jonka mukaan transsukupuolisuus määritellään mielenterveyden häiriöksi. Diagnoosi voi olla joko ”transsukupuolisuus” tai ”muu sukupuoli-identiteetin häiriö”. Diagnoosin jälkeen hoidossa ei ole tavoitteena ihmisen biologisen sukupuolen hyväksyminen ja siihen identifioituminen, vaan niin sanottuun sukupuolenkorjaukseen liittyvät toimenpiteet. Niillä pyritään muuttamaan ihmisen biologiaa vastaamaan mahdollisimman hyvin tämän omaa kokemusta sukupuolestaan.
Hoitomuotoihin kuuluvat hormonihoito, ääniterapia, aataminomenan höyläys, naamakarvoituksen tai rintojen poisto sekä lääkärinlausunto maistraatille nimen muuttamiseksi. Vuoden päästä ensimmäisen diagnoosin tekemisestä voi hakea lausuntoa toiselta psykiatrilta, minkä jälkeen potilaalla on mahdollisuus genitaalikirurgiaan ja juridiseen sukupuolen vahvistamiseen.
”Sukupuolen muuttaminen on biologisesti mahdotonta”
Johns Hopkinsin yliopistollisen sairaalan entisen johtavan psykiatrin ja tunnustusta saaneen professorin Paul R. McHugh’n mielestä transsukupuolisuutta ei tulisi hoitaa transsukupuolisuutta vahvistamalla, vaan pyrkimällä ohjaamaan ihmistä tämän biologisen sukupuolen hyväksymiseen.
The Wall Street Journalissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan McHugh ilmaisee kriittisyytensä transsukupuolisille tehtyä kirurgiaa kohtaan. McHughn mukaan transsukupuolisuudessa on kyse samantyyppisestä häiriöstä kuin vaarallisesti alipainoisella anorektikolla, joka katsoo itseään peilistä ja ajattelee olevansa lihava. Transsukupuolisuudessakin ihmisen käsitys omasta itsestä on erilainen kuin heidän biologiansa osoittama fyysinen todellisuus.
”Sukupuolen muuttaminen on biologisesti mahdotonta”, McHugh sanoo. ”Ihmiset, jotka käyvät läpi kirurgisia toimenpiteitä sukupuolen muuttamiseksi eivät muutu miehistä naisiksi tai päinvastoin. Pikemminkin heistä tulee feminiinistettyjä miehiä ja maskuliinistettuja naisia”, McHugh arvioi. Kirurgisiin toimenpiteisiin rohkaiseminen on hänen mielestään psyykkisen sairauden edistämistä.
Transsukupuolisuuteen liittyviä sukupuolen vaihtamiseen tähtääviä toimenpiteitä ei näin ollen tulisi pitää kansalaisoikeutena. ”Päättäjät ja media eivät tee palvelusta yhteisölle tai transsukupuolisille kohtelemalla heidän hämmennystään oikeutena, jota on tarpeen suojella. Sitä pitäisi pitää psyykkisenä sairautena, joka ansaitsee ymmärrystä, hoitoa ja ehkäisemistä”, McHugh sanoo.
WHO:n uudessa tänä vuonna ilmestyvässä tautiluokituksessa ei todennäköisesti osoiteta ymmärrystä McHugh’n käsityksen mukaiselle ymmärrykselle transsukupuolisuudesta. The Washington Post uutisoi, että uudessa luokituksessa on kaavailtu transsukupuolisuuden poistamista mielenterveyden häiriöiden listasta.
