Lähetysyhdistys Kylväjä ja Mongolian evankelis-luterilainen kirkko MELC sopivat virallisen yhteistyösopimuksen. Mongolian lainsäädäntö on muuttunut viime vuosina tiukemmaksi, mutta tilaa evankeliumin kertomiselle on edelleen.
Lähetysyhdistys Kylväjän Mongolian työalueen yhdyshenkilö Janne Henriksson ja Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon (MELC) johtaja Purevdorz Zamsran allekirjoittivat lokakuun lopussa Kylväjän ja MELC:n välisen yhteistyösopimuksen pääkaupunki Ulaanbaatarissa. Vuonna 2017 perustetun kirkon kanssa valmisteltiin yhteistyösopimusta pitkään. Kylväjän Mongolian yhteistyöseurakuntien tuki ohjautuu tällä hetkellä MELC:n kautta ja yhteistyö kirkon kanssa on tiivistä.
Kirkon johtaja Purevdorz kertoo kirkon tulevaisuudesta ja muun muassa siitä, miten maan lainsäädäntö vaikuttaa sen ja seurakuntien toimintaan.
– Mielestäni Mongolian lainsäädäntö hengellisen työn tekemiseen liittyen on muuttunut tiukemmaksi viimeisten vuosien aikana. Kun kristinusko saapui maahan ja ensimmäiset seurakunnat syntyivät, oli paljon helpompaa saada esimerkiksi viisumipaikkoja ulkomaalaisille läheteille ja raamatunopettajille. Kun Ulaanbaatarin Raamattukoulu (UBTC) perustettiin, oli ulkomaalaisia opettajia kahdeksan. Nyt koulu saa vain yhden viisumipaikan ulkomaalaiselle henkilöstölle, Purevdorz kertoo.
Mongoliassa on suunniteltu lainsäädäntöä, joka kieltäisi kansalaisjärjestöjä tekemästä kristillistä tai hengellistä työtä. Lait ovat tällä hetkellä parlamentin käsittelyssä, mutta niitä ei ole vielä hyväksytty.
– Tämä voi olla tulevaisuudessa ongelma myös MELC:lle, joka on rekisteröitynyt nimenomaan kansalaisjärjestöksi. Maan hallinto on kiristämässä otetta kristillisten seurakuntien ja toimijoiden osalta. Tulevaisuus näyttää vähän vaikeammalta kuin tämänhetkinen tilanne.
”Kommunismin kaaduttua elin nuorena aikuisena ateistin elämää.”
Purevdorz selventää, että kirkolla ja seurakunnilla on hyvät, avoimet ja rehelliset välit viranomaisten kanssa. Hän toisaalta myös ymmärtää hyvin, miksi viranomaiset haluavat tarkasti seurata esimerkiksi ulkomailta tulevaa rahoitusta seurakunnille. Erilaisten kulttien epärehellinen toiminta ja väärinkäytökset ovat saattaneet johtaa epäluuloisuuteen kaikkia kristillisiä kirkkoja ja seurakuntia kohtaan.
Kristinusko saatetaan nähdä epätoivottuna ulkomaalaisvaikutuksena ja jopa valtioiden yrityksenä vaikuttaa Mongolian yhteiskuntaan. Muutos ja uudet vaikutukset koetaan ehkä uhkana aiemmin hyvin eristäytyneelle ja edelleen omaa kulttuuriaan paljon arvostavalle ja suojelevalle Mongolialle.
– Mutta Mongolia on jo muuttunut niin paljon viimeisten 30 vuoden aikana. Olen itsekin nähnyt ja elänyt monta erilaista elämää. Pienenä lapsena olin kommunisti. Kommunismin kaaduttua elin nuorena aikuisena ateistin elämää. Nyt olen jo pitkään ollut kristitty.
– On vaikea kuvailla, minkälaista elämä oli täällä esimerkiksi 90-luvun alussa. Elämä oli todella vaikeaa ja ankeaa. Luulen, että Mongolialla meni silloin huonommin kuin monella muulla maailman heikoimmalla ja köyhimmällä valtiolla. Kehitystä siitä ajasta on tapahtunut paljon, mutta matkaa on vielä pitkästi jäljellä, Purevdorz kertoo.
Purevdorz silminnähden innostuu, kun hän puhuu siitä, kuina kristittyjen yhteys, evankeliumi, rukous ja Raamatun sana ”ovat kirkon ydintä”.
– Vaikka MELC on myös hallinnollinen toimija, haluan aina pitää esillä sitä, että olemme ensimmäiseksi hengellinen toimija ja haluamme keskittyä siihen, mikä on tärkeintä: Raamatun sanan kertomiseen ja sen levittämiseen mongolien keskuuteen, Purevdorz päättää.
