Kirjoittanut
Zuunmodissa työskentelevät Ella ja Janne Henriksson näkevät ympärillään evankeliumin voiman ja paljon lampaita.
Mongolialaisten kristittyjen on helppo ymmärtää Jeesuksen vertauksia, jotka liittyvät lampaisiin. ”Joo-o, juuri tuommoisiahan lampaat ovat ja noin ne käyttäytyvät!”
Myös Mongoliassa työskentelevät Ella ja Janne Henriksson ovat kotiseudullaan Zuunmodissa oppineet uusia asioita sorkkajaloista. Pääkaupunki Ulaanbaatar on modernisoitunut nopeasti, mutta paimentolaisuus on maassa edelleen merkittävä elinkeino.
Lampaiden ja vuohien erottaminen toisistaan viimeisen tuomion vertauskuvana on mongolialaisille helppotajuinen. Laitumella lampaita ja vuohia paimennetaan samassa laumassa, mutta ennen keritsemistä ne erotetaan. Vuohen karva päätyy erilaiseen käyttöön kuin lampaan villa.
Mongolian pääuskonto on tiibetinbuddhalaisuus, johon liittyy paljon paikallista shamaaniperinnettä. Hengellisissä lauluissa tuodaan paljon esiin sitä, että Jeesus on kuningas ja ihmisten vapauttaja, Ella Henriksson kertoo.
Usko tunnustetaan äänekkäästi
Henrikssonit tekevät Zuunmodissa seurakuntaa synnyttävää työtä yhteistyössä Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon kanssa. He myös tukevat paikallisia seurakuntia lähetysnäyn ylläpitämisessä ja toimivat yhteyshenkilöinä Suomen suuntaan. Seurakuntatyön lisäksi Janne Henriksson on mukana Kylväjän paikallisen yhteistyökumppanin kehitysyhteistyönhankkeiden monitoroinnissa.
”Moni elää henkien pelossa. Täällä kristittyjä puhuttelee, että Jeesus on kuningasten Kuningas, hän on henkivaltojen yläpuolella.”
Mongolian seurakunnissa uskontunnustus lausutaan päättäväisesti ja kovaan ääneen.
– Buddhalaisuuteen ja shamanismiin liittyy vahvasti henkien lepyttäminen. Moni elää henkien pelossa. Täällä kristittyjä puhuttelee, että Jeesus on kuningasten Kuningas, hän on henkivaltojen yläpuolella. Jumala on kaikkivaltias.
Ellan ja Jannen asemapaikka on noin noin 15 000 asukkaan Zuunmod. Sinne on Ulaanbaatarista matkaa noin 50 kilometriä, minkä taittamiseen autolla on syytä varata kaksi tai kolmekin tuntia kovien ruuhkien takia. Zuunmodissa on keskuslämmitettyjä kerros- ja rivitaloja, mutta osa kaupunkilaisista asuu jurtissa tai pienissä tiilitaloissa, joita lämmitetään kamiinoilla.
Perheen ainoat kristityt
Kristittyjä on mongolialaisista vain pari prosenttia. Heistä Odval ja Galtmaa ovat olleet Zuunmodin seurakunnan jäseniä jo monta vuotta. Molemmat naiset ovat perheensä ainoita kristittyjä. Monesti koko perhe kääntyy kristityksi yhdessä, mutta ei suinkaan aina.
Odval osallistui norjalaisen lähetysjärjestön kehitysyhteistyöhankkeeseen, joka tarjosi naisille koulutusta muun muassa käsitöissä. Sen jälkeen hän hakeutui kirkkoon ja raamattupiiriin.
Odval nähdään monesti johtamassa jumalanpalvelusta. Mongolian luterilaisessa kirkossa tämä on seurakunnan vapaaehtoisten tehtävä. Pastori pitää saarnan ja jakaa ehtoollisen.
Galtmaa käy kirkossa säännöllisesti, mutta joskus hänellä saattaa olla sunnuntainakin töitä. Hän työskentelee siivoojana useassakin paikassa, mutta rahaa on silti niukasti. Odvalin perheen toimeentulo on parempi, sillä hän pitää Zuunmodissa omaa liikettä.
”Jeesus antaa taivaalliset rikkaudet”
Sekä Odval että Galtmaa pitivät hiljattain seurakunnassa todistuspuheenvuoron, jonka paikka on jumalanpalveluksen loppupuolella. Henrikssonit ovat iloinneet molempien naisten elävästä uskosta ja rohkeudesta.
Odval kertoi, että hän keskittyi ennen paljon enemmän rahaan. Kun hän luki Raamattua, hän ymmärsi, että ei raha häntä pelasta, vaan Jeesus. Hän antaa ilon, rauhan ja taivaalliset rikkaudet.
Myös Galtmaan kertoi avoimesti elämästään ja kristityksi kääntymisestään. Mennessään ensimmäisen kerran kirkkoon, hän koki, että hänen päälleen laskeutui valkoinen valo. Tämän jälkeen hän poisti talostaan kaikki buddhalaisuuteen liittyvät tavarat ja uhriesineet.
– Galtmaa kokee voimakkaasti, että Jeesus on läsnä, Ella Henriksson kertoo.
Odval ja Galtmaa esiintyvät jutussa peitenimillä. Kristittyjä ei Mongoliassa vainota, mutta työnantajan tai perheenjäsenten asenteet kristinuskoa tai kristittyjä kohtaan voivat olla kielteisiä.
– Olemme oppineet paljon paikallisilta kristityiltä. Vastavirtaan kulkeminen ei ole helppoa, mutta Jumala antaa siihen voiman ja kestävyyden, Henrikssonit sanovat.
Teksti: Elina Korkee
Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehdessä 1/2025.
