Kirjoittanut
Useissa amerikkalaisyliopistoissa ja collegeissa professorit ja muut opettajat kokevat, etteivät voi käydä avointa keskustelua tärkeistä ajankohtaisista aiheista.
Amerikkalaisväestön aattellinen kahtiajakautuminen näkyy myös korkeakoulumaailmassa. Perinteisesti yliopistojen ihanteena on ollut puolueettomuus poliittisissa ja aatteellisissa kysymyksissä, mutta tämä ei näytä toteutuvan monissa USA:n yliopistoissa ja collegeissa.
Sitoutumaton organisaatio The Foundation for Individual Rights and Expression (FIRE) on tehnyt tutkimuksen, jossa tarkastellaan yliopistojen ja alempia korkeakoulututkintoja tarjoavien college-oppilaitosten opetushenkilökunnan käsityksiä sananvapaudesta heidän omaan työhönsä liittyen. FIRE on organisaatio, joka pyrkii puolustamaan ja ylläpitämään kaikkien amerikkalaisten sanavapautta.
FIRE:n tekemän tutkimuksen mukaan 70 prosenttia opetushenkilökunnasta ei koe voivansa keskustella rehellisesti ja avoimesti oppilaitoksessaan Israelin ja palestiinalaisten välisestä konfliktista. Noin puolet opettajista ei uskalla keskustella rotuun liittyvästä epätasa-arvosta tai transsukupuolisuuteen liittyvistä kysymyksistä.
Lähes puolet kokee hankalana myös keskustelun positiivisesta syrjinnästä (affirmative action), jolla tarkoitetaan tiettyihin ihmisryhmiin kuuluville henkilöille annettuja etuja tai heille tehtyjä myönnytyksiä tasa-arvon turvaamiseksi.
Suhteellisen moni opetushenkilökuntaan kuuluva kokee vaikeaksi puhua avoimesti ja rehellisesti myös abortista (38 prosenttia) ja uskonnosta (34 prosenttia).
Konservatiivit salaavat näkemyksiään enemmän
Tutkimuksessa todetaan, että vaikka molempien ääripäiden edustajat syyllistyvät toistensa syrjimiseen, vaikuttaa siltä, että toiset ajatusmaailmat ovat hyväksytympiä kuin toiset. Tutkimuksessa näkyy selvästi, että konservatiivit kokevat useammin arvomaailmansa asettavan heidät epäedulliseen asemaan.
Konservatiiveiksi määritellyistä reilu puolet ja liberaaleista 35 prosenttia pelkää, että joku ymmärtää väärin jotain heidän sanomaansa tai tekemäänsä, ja että he kokevat sen vuoksi mainehaittoja.
Konservatiiveista 32 prosenttia ja liberaaleista 18 prosenttia kertoo, että he pelkäävät menettävänsä työnsä mikäli joku ymmärtää väärin heidän sanomisiaan tai tekemisiään.
Lisäksi konservatiiveista 55 prosenttia kertoo salavaansa poliittisia näkemyksiään ainakin silloin tällöin työpaikkansa menettämisen pelossa. Ero liberaaleihin on suuri, sillä heistä vain 17 prosenttia salaa näkemyksiään työnsä menettämisen pelossa.
”Konservatiiviset opiskelijat ovat usein jakaneet asioita kanssani, koska ovat tienneet, että voivat luottaa minuun”, kertoo eräs Kansas State Universityn professori.
”Eräs opiskelija tuli luokseni ja kertoi, että jättää kesken kurssin toisessa collegessa. Hänen mielestään professorin pitämä paasaus ensimmäisenä päivänä tarkoitti periaatteessa sitä, että tämä ’vihaa kaltaisiani ihmisiä’. Omasta mielestäni kenenkään opiskelijan – liberaalin tai konservatiivin – ei tulisi koskaan joutua kokemaan näin.”
Poliittiset näkemykset muokkaavat tietoa
”Sananvapaus on ensiarvoisen tärkeää akatemiassa. Avoin ideoiden jakaminen on paras tapa löytää totuus, ja on riski, että jos puhe vaiennetaan poliittisista syistä, samalla vaiennetaan tosiasioita, joita pidetään poliittisesti epäkorrekteina”, tutkimuksessa todetaan.
Raportissa nostetaan esiin biologian professori Johnson Varkeyn tapaus. Varkey irtisanottiin St. Philip’s Collegesta hänen kerrottuaan ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa koskevalla kurssillaan vuonna 2022, että X ja Y -kromosomit määrittävät ihmisen biologisen sukupuolen.
Neljän opiskelijan kerrotaan lähteneen kesken luennon pois ja olleen ilmeisesti valituksen alullepanijat. Yliopisto ilmoitti Varkeylle hänen olevan tutkittavana eettisen rikkomuksen vuoksi. Sen jälkeen hänet irtisanottiin. FIRE otti tapaukseen kantaa ja Varkey sai työnsä takaisin vuotta myöhemmin.
”Mutta tällaiset tarinat ovat aivan liian yleisiä. Ja tämä luo kamalan pelottavan ilmapiirin opetushenkilökunnalle Amerikassa”, tutkimuksessa sanotaan.
Tutkimukseen vastaajista 14 prosenttia kertoo joutuneensa joko kurinpidollisiin toimenpiteisiin tai niillä on uhattu heitä joko heidän tutkimuksensa, opetuksensa, akateemisen keskustelunsa tai heidän yliopiston ulkopuolella käymänsä keskustelun vuoksi.
Tutkimuksessa todetaan, että vaikka luku saattaa äkkiseltään vaikuttaa matalalta, se on merkittävä, mikäli se voidaan laajentaa koskemaan samaa osuutta kaikista puolesta miljoonasta maassa työskentelevästä yliopiston tai collegen opettajasta.
Konservatiiveja ei pidetä yhtä haluttuina työntekijöinä kuin liberaaleja. Korkeakoulujen opetushenkilökunnasta 39 prosenttia on sitä mieltä, että konservatiiviseksi luokiteltu henkilö olisi joko erittäin tai jokseenkin epäsopiva työntekijä hänen omaan työyhteisöönsä. Sitä vastoin vain kolme prosenttia pitää liberaalia henkilöä omaan työyhteisöönsä erittäin tai jokseenkin sopimattomana.
Yliopisto-opettajat sensuroivat itseään pelon vuoksi
Yliopistotason tutkimusten tulisi ihanteellisesti olla ideologioiltaan neutraaleja. Kuitenkin
yli kolmannes (35 prosenttia) opetushenkilökunnasta kertoo hiljattain muokanneensa kirjoituksiaan siinä pelossa, että aiheuttaisivat niillä kiistoja.
Toisessa, kylmän sodan aikaan (1958) tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että yhdeksän prosenttia opetushenkilökunnasta muokkasi tuolloin kirjoituksiaan ristiriitojen pelossa. Kylmän sodan ilmapiiri aiheutti ”valtavat paineet rajoittaa opetushenkilökunnan ilmaisunvapautta” . Silti tämän vuoden luku on siihen verrattuna monikertainen.
FIRE:n tutkimuksen mukaan opetushenkilökunnasta 20 prosenttia sensuroi itseään myös tutkimusaiheiden valinnassa, 27 prosenttia akateemisissa julkaisuissa, 41 prosenttia yliopiston ulkopuolella käydyissä keskusteluissa, 42 prosenttia luennoilla käydyissä keskusteluissa ja 56 prosenttia internetissä.
Yli kolmannes opetushenkilökunnasta kertoo hiljattain muokanneensa kirjoituksiaan.
Konservatiiveista 47 prosenttia kokee, ettei voi ilmaista näkemyksiään koska pelkää miten muut opettajat, opiskelijat tai hallinnon edustajat reagoivat niihin. Ero on suuri liberaaleihin, joista 19 prosenttia kokee samoin.
”Alan (ensimmäistä kertaa urani aikana) sensuroimaan itseäni, koska haluan suojella itseäni. En sano nykyään mitään opetushenkilökunnan tapaamisissa, jos ylipäänsä osallistun niihin”, sanoo eräs Texas A&M yliopiston professori.
”Jopa turvatussa asemassa toimivana professorina tunnen painetta salata tietyt näkemykset. Ilmapiiri tietyissä akateemisissa yksiköissä on kultinomaista ja fasistista, ja minusta tuntuu vahvasti, että joudun valitsemaan taisteluni”, kertoo professori University of Texas at Austinista.
Tutkimuksessa tarkennetaan, että itsensä sensurointia ei ole sotkettu kohteliaisuuteen tai ammatillisuuteen, jotka ovat eri asioita. Selvä joukko opettajia pidättäytyy omien mielipiteidensä julkituomisesta pelätessään joko sosiaalisia, ammatillisia, väkivaltaisia tai lakiin liittyviä seuraamuksia.
Yliopistojen määriteltävä itsensä neutraaleiksi
Eri tutkimusten valossa on todettu, että opiskelijoilla on usein merkittävä rooli monien epäkohtina pidettyjen mielipiteiden tai tilanteiden raportoijina, erityisesti vasemmiston joukossa. Niiden valossa 70 prosenttia opiskelijoista on sitä mieltä, että professorista on raportoitava eteenpäin, mikäli hän sanoo jotain loukkaavaa.
Tämä luo ilmapiirin, jossa opettajista tulee varovaisia ja heidän ilmaisunsa on rajoittunutta. Jotkut korkeakouluopettajat kertovatkin ”valmistautuvansa pidempään, murehtivansa enemmän, ja pidättäytyvänsä puhumasta potentiaalisesti riitoja aiheuttavista aiheista”.
Miten tilannetta voisi sitten parantaa? Tutkimuksessa korostetaan, että yliopistojen olisi määriteltävä itsensä neutraaleiksi sosiaalisissa ja poliittisissa kysymyksissä. Tällöin akatemiassa voitaisiin käydä avointa keskustelua sekä debattia, ja näkökulmien runsaus rikastuttaisi yliopiston tutkimusta.
Chicagon yliopiston poliittiseen ja sosiaaliseen neutraaliuteen liittyvässä vuonna 1967 laaditussa Kalvenin raportissa kirjoitetaan yliopiston luonteesta: ”Yliopisto on kriitikoiden koti ja tukija: se ei ole itsessään kriitikko.”
