Kirjoittanut
Seinäjokelainen Saila Lehto alkoi käydä joka aamu seurakunnan rukoushetkessä, kun hänen Raimo-puolisonsa tila heikkeni sairaalassa: – Ilman rukousta en olisi jaksanut.
16-vuotias ihastui lavatanssien pyörteissä unelmiensa mieheen, eikä tunne ollut yksipuolinen. Hääkellot soivat parin vuoden päästä.
Avioliittovuosien aikana kumpikin tuli uskoon.
– Vuonna 2013 Raimo sai reumaansa lääkkeen, joka teki hänet sekavaksi. Tutkimusten yhteydessä paljastui Lewyn kappale -tauti, ja siitä vuoden kuluttua Altzheimer, Saila Lehto kertoo.
Ne ovat Suomen yleisimmät, rappeuttavat muistisairaudet.
Terveys heikentyi vauhdilla. Vielä vuonna 2010 Raimo oli ajanut taksia ja hoitanut yrittäjyyteensä liittyvät paperityöt.
– Askel lyhentyi töpöttelyksi ja ryhti painui kumaraan niin, että hänellä oli alituinen vaara kupsahtaa nenälleen.
Sairaudet veivät kyvyn ulosteiden pidätykseen ja aiheuttivat harhoja. Mies näki sotilaita ja varkaita, jotka olivat hänelle itselleen totista totta.
Sailasta tuli puolisonsa omaishoitaja, sillä mies tarvitsi apua syömisissä, peseytymisissä ja pukeutumisissa.
– Neljän vuoden ajan autoin ja vartioin häntä kotona. Ne olivat raskaita aikoja, ja yöuneni jäivät lyhyiksi. Onneksi hän ei pelkotilojensa vuoksi karkaillut.
– Kamalinta oli katsoa, kun miehinen mies muuttui vähitellen lapseksi.
Vuoden 2016 lokakuussa Raimo joutui sairaalahoitoon toistuvien keuhkokuumeiden vuoksi.
– Helmikuussa 2017 aloin käydä kotiseurakuntani rukouskokouksissa joka aamu. Sieltä menin syöttämään miestäni sairaalaan. Hän oli täysin sänkyyn hoidettava, eikä puheestakaan saanut selvää.
– Soitin hänelle hengellistä musiikkia, kerroin Jeesuksen rakkaudesta ja rukoilin.
Siihen tuli voimia seurakunnan kokoontumisista, joissa paikalla olijat usein rukoilivat hänen puolestaan.
– Itse olin sinnikkäästi rukoillut jo vuosia, että Jumala parantaisi mieheni.
Eräänä helmikuun lopun aamuna pastori rukoili Sailan ja tämän puolison puolesta.
– Siinä yhteydessä hän kyseli, olisikohan minun aika luovuttaa puolisoni Herralle. Sydämeeni tuli suuri rauha ja aloin rukoilla, että Herran tahto tapahtuisi.
Noin viikon päästä Saila sai sairaalasta soiton, että lähtö on lähellä.
– Sain nähdä, miten Raimon silmät laajenivat hämmästyksestä, kun hän katsoi katon rajaan. Sitten kasvoille tuli valtava ilo. Hän nosti päätään kuin noustakseen ja sitten lähti.
– Joku sanoi minulle, ettei Raimo kuollut. Hän vain siirtyi Jeesuksen luo. Niin uskon. Itselleni nousi valtava kaipuu nähdä Jeesus! Silläkin tavoin Jumala lohdutti.
Nyt Saila toteaa, ettei olisi millään jaksanut miehensä rinnalla tämän viimeisinä elinviikkoina, ellei olisi saanut Jumalalta voimaa seurakunnan rukousaamuissa.
– Kristittyjen yhteys, Herran kasvojen etsiminen ja Jumalan rakkauden vuodatus yllemme oli hyvin hoitavaa. Puolisoni kuoleman jälkeen olen edelleen käynyt seurakunnassa rukoilemassa. Olen saanut kokea, miten Hän on kietonut kätensä ympärilleni ja lohduttanut.
– Jos seurakunnassanne kokoontuu rukouskokous, suosittelen lämpimästi osallistumaan.
