– Keskustapuolueen puheenjohtajavaaliin liittyi kiinnostava, mutta samalla hämmentävä sivujuonne. Yhden ehdokkaan uskonnollinen vakaumus oli jatkuvasti esillä ja erityisesti se, että hän edustaa tiettyä herätysliikettä, lestadiolaisuutta. Kenenkään muun ehdokkaan osalta tällaista seikkaa maailmankatsomuksesta ei mainittu, päätoimittaja Hannu Nyman kirjoittaa Sana-lehden pääkirjoituksessa.
Päätoimittaja Hannu Nyman kysyy, mikä lestadiolaisuudessa todellisuudessa mediaa kiinnosti? Ja miksi Sipilä piti saada kytkettyä siihen?
– Kyseessä oli mielikuva, jolla saatiin kyseinen henkilö liitettyä siihen herätysliikkeeseen, jonka piirissä on ilmennyt pedofiliaa, alaikäisiin kohdistunutta seksuaalista hyväksikäyttöä.
Nyman kysyy edelleen, haluttiinko väittää, että Juha Sipilällä olisi moisten väärinkäytösten kanssa jotain tekemistä?
– Ei tietenkään, ei missään tapauksessa. Kuka niin on väittänyt? Mutta kuitenkin lestadiolainen, saman liikkeen kannattajia. Se oli aina toimittajien loppukommentti Sipilän kohdalla.
Nyman kirjoittaa, että vahvoja mielikuvia luodaan hienovaraisesti.
– Tätä on tapahtunut myös vanhoillislestadiolaisuuden osalta. Toisaalta sanotaan erittäin painokkaasti, ettei yksikään media tai toimittaja kuuna päivänä voisi edes kuvitella ajattelevansa, että kaikki mainitussa liikkeessä ovat syyllisiä. Mutta ainoa asia, josta liike on julkisuudessa, ovat mainitut väärinkäytökset. Ja käydyssä puheenjohtajavaalissa Juha Sipilän lestadiolaisuus.
Nyman pitää yllättävänä sitä, miten vahvasti poliitikkojen kristillinen usko herättää kiinnostusta.
– Uskon yhteyttä henkilön poliittiseen toimintaan perätään kerta toisensa jälkeen. Vastaavaa kiinnostusta ei tunnu löytyvän niiden osalta, jotka tunnustavat olevansa ateisteja tai agnostikkoja.
Lue koko pääkirjoitus Sana-lehdestä 24.
