Kirjoittanut
Kun kristillinen Radio Sawtu Linjiila perustettiin Kamerunissa, aluksi muslimiopettajat kielsivät seuraajiaan kuuntelemasta lähetyksiä. Ihmiset kuuntelivat kuitenkin salaa, ja lopulta myös muslimiopettajat liittyivät joukkoon.
Mennäänpä ajassa taaksepäin reilut 60 vuotta – Afrikkaan. Norjalainen piispa Birkely oli puhumassa Etelä-Afrikassa harvalukuiselle kirkkoväelle Luterilaisen maailmanliiton edustajana. Hän huomasi, kuinka uteliaina ihmiset parveilivat kadulla radioiden ympärillä. Idea radiotyöstä Afrikassa syntyi.
Tuumasta toimeen. Hän tapasi Sigurd Asken, joka ryhtyi hakemaan Etiopian hallitukselta radioaseman perustamislupaa Evankeliumin ääni (Radio Voice of the Gospel, RVOG) -asemalle. Piispan unelma toteutui vuonna 1963, kun fulfuldenkielisiä radio-ohjelmia alettiin radioida Etiopian Addis Abebasta sadan kilowatin lähettimellä Sahelin alueelle.
Evankeliumin äänen ideana oli palvella Afrikan, Aasian ja Lähi-idän kirkkoja tarjoamalla niille alusta paikallisesti tuotettujen radio-ohjelmien lähettämiselle. Vaikka kukin 14 aluestudiosta oli itsenäinen, Evankeliumin ääni edellytti paikallisstudioilta yhteisiä periaatteita ohjelmien sisällöntuotannossa: esimerkiksi hengelliset puheet olivat kestoltaan 8−15 minuuttia, ja niissä käsiteltiin varovaisesti Kristuksen jumaluutta.
Radiodraamoissa suosittiin Vanhan testamentin tai Paavalin ajan teemoja. Maatalousohjelmissa haastateltiin hyvin menestyneitä karjankasvattajia, terveysohjelmissa taas terveysalan henkilökuntaa. Ohjelmissa käsiteltiin myös naisten asemaa, lasten ja talouden hoitoa sekä varoitettiin moniavioisuuden huonoista puolista. Sisällöntuotanto pohjautui paikallisten ihmisten tarpeisiin.
Haastateltavien löytymisen vaikeus
Kamerunin ja Tšadin evankelisluterilaiset kirkot perustivat Radio Sawtu Linjiila (RSL) -radioaseman Ngaoundéréen, Kameruniin vuonna 1966. Yhteistyössä amerikkalaisten ja norjalaisten luterilaisten kanssa rakennettiin studio ja rekrytoitiin henkilökuntaa, joka ryhtyi tuottamaan fulfuldenkielisiä radio-ohjelmia Sahelin alueelle.
Aluksi muslimiopettajat kielsivät seuraajiaan kuuntelemasta RSL:n ohjelmia. Ohjelmantekijöiden oli mahdotonta saada haastateltavia, koska kukaan ei halunnut ääntään radioon ja julkisuuteen. Mutta pikkuhiljaa ihmiset alkoivat salaa kuunnella ohjelmia, koska aito fulbe-musiikki ja maatalouteen liittyvät opetusohjelmat kiinnostivat. Lopulta myös muslimiopettajat alkoivat kuunnella RSL:ää.
Naisääniä oli vaikea saada radioon, sillä monet aikuiset naiset eivät saaneet poistua kodeistaan ja nuoret olivat liian kokemattomia. Niinpä päädyttiin pyytämään prostituoituja naisia radioääniksi. Koska he olivat lukutaidottomia, heille saneltiin repliikit, jotka he sitten toistivat.
Afrikan ääniä
Ohjelmatuotannossa oltiin hyvin kulttuurisensitiivisiä – soitettiin vain paikallista musiikkia, ei virsiä lainkaan. Länsimaalaisten ääntä ei juuri kuulunut, vaan pyrittiin aina saamaan afrikkalainen ääni eetteriin. Ja koska Kamerunissa ei ollut kristittyjä, täytyi Ngaoundéréen tulla tuottajia muista Afrikan maista.
Ensimmäiset puolitoista vuotta olivat hankalia, mutta sen jälkeen muslimiyhteisöt alkoivat suhtautua myönteisesti RSL:n toimintaan. Jopa Kamerunin naapurimaista tultiin Ngaoundérén studiolle kertomaan kristinuskoon kääntymisestä. Paikalliset kristityt auttoivat kristinuskoon kääntyneiden jälkihoidossa.
Maaliskuussa 1977 Etiopian vallankumouksellinen hallitus kansallisti Evankeliumin äänen. Nykyään Media Broadcast -niminen järjestö lähettää fulfuldenkieliset ohjelmat Sahelin alueelle lyhytaalloilla. Tuotanto- ja lähetystoiminta RSL:n asemalla Ngaoundéréssa jatkuu tänäkin päivänä.
Eila Murphy
Kirjoitus on julkaistu Lähde-lehdessä 2/2020.
