Kirjoittanut
Ortodoksisen kirkon jäsenmäärä ollut Suomessa laskussa vuodesta 2013 lähtien. Itä-Suomen yliopistossa alkaneessa väitöstutkimuksessa selvitetään nyt syitä kirkosta eroamiseen.
Ortodoksisen kirkon jäsenmäärä ollut Suomessa laskussa vuodesta 2013 lähtien. Itä-Suomen yliopistossa alkaneessa väitöstutkimuksessa selvitetään nyt syitä kirkosta eroamiseen. Aiemmin vastaavaa kartoitusta ei ole ortodoksisen kirkon piirissä tehty, joten tutkimus auttaa osaltaan ymmärtämään niitä tekijöitä ja prosesseja, joiden vuoksi ihmiset ylipäätään ovat uskonnollisia tai uskonnollisten yhteisöjen jäseniä, tulevat sellaisiksi tai lakkaavat olemasta sitä. Vastaajiksi toivotaan henkilöitä, jotka ovat aikuisiällä eronneet ortodoksisesta kirkosta.
Ortodoksisen kirkon suurin jäsenmäärän lasku tapahtui viime sotien jälkeen. Tätä on selitetty Karjalan ja Petsamon alueelta evakkoon joutuneiden kokemalla ympäristön paineella liittyä suomalaiseksi miellettyyn luterilaiseen kirkkoon. Jäsenmäärän lasku taittui vuonna 1990, ja kirkon jäsenten määrä kasvoikin vuoteen 2013 saakka. Kasvu ei kuitenkaan selity ortodoksiseen kirkkoon liittyneillä suomalaisilla, vaan maahan muuttaneilla ortodokseilla.
– Tuollakin aikavälillä kirkosta toki myös erottiin, mutta eroamisen syitä ei juurikaan ole aiemmin koottu tai kysytty, taustoittaa yliopisto-opettaja Teemu Toivonen tutkimuksen syitä.
Välineitä monikulttuurisempaa yhteiskuntaa varten
Liikkuvuus uskonnollisten yhteisöjen välillä ja niiden ulkopuolelle on kaikille uskonnollisille yhteisöille ominaista laajentuvan uskonnonvapauden aikana.
– Joten kaikki tässäkin tutkimuksessa saatu tieto auttaa yhteiskunnan toimijoita ymmärtämään paremmin ihmisen uskonnollisuutta ja sen merkitystä niin yksilöille kuin yhteisöille.
Polarisaation ja jopa radikalisaation teemat ovat juuri nyt ajankohtaisia, ja ihmisten syyt liittyä kirkkoon tai jättää jokin uskonnollinen tai katsomuksellinen liike tarjoavat välineitä yhteiskunnan toimijoille rakentaa yhteistä visiota moniuskontoisesta ja -kulttuurisesta yhteiskunnasta.
– Ja kirkosta eronneiden kokemukset valottavat omalta osaltaan niitä tekijöitä, joiden vuoksi uskonnollisiin yhteisöihin liitytään ja niitä, joiden vuoksi niiden jäsenyydessä pysytään tai ei pysytä.
Toivosen mukaan syitä yhteisöstä eroamiseen voi etsiä muun muassa yhteisön arvoista ja opeista tai yhteisöstä itsestään.
– Tutkimukseni lähtökohtana on kuitenkin antaa ääni ihmisille ja heidän kokemuksilleen arvailujen, oletusten ja etenkin välinpitämättömyyden sijaan.
Toivonen toivoo, että saaduista tutkimustuloksista on hyötyä myös uskonnollisten yhteisöjen toimijoille. Seurakunnilla ja kirkoilla on vastuu jäsenistään myös yhteiskunnan jäseninä, jolloin ymmärrys siitä, mitä ihmisessä tapahtuu, kun hän liittyy tai jättää uskonnollisen yhteisön, on tärkeää toimintatapojen kehittämisessä.
Väitöstutkimuksensa toisissa osatutkimuksissa Toivonen tarkastelee kirkkoon liittyneiden seurakuntaan kiinnittymistä edistäviä tekijöitä ja toisaalta kirkon toimijoiden kokemuksia uusien jäsenten vastaanottamisesta. Näissäkin tulee hänen mukaansa esiin paitsi edistäviä, myös oman paikan löytämistä haastavia ja jopa estäviä tekijöitä.
Toivosen kokoama aineisto jää Tietoarkiston kautta käytettäväksi myös myöhempiä mahdollisia tutkimuksia varten.
