Janne ja Anne Harjukosken työnkuva Itä-Euroopassa muuttui kertaheitolla, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Ihmiset ajautuvat epätoivoisiin tekoihin yrittäessään selviytyä sotatalven kylmyydessä.
Fidan Itä-Euroopan romanityön koordinaattori Janne Harjukoski ja vaimonsa Anne toimivat Balkanin alueella lähetystyössä romanivähemmistön parissa. Ukrainan sodan aikana he ovat koordinoineet Fidan kriisiapua Unkarin ja Ukrainan rajalla, Moldovassa ja Slovakiassa.
Sodan alussa aviopari oli läsnä rajaseuduilla parin kuukauden ajan, minkä jälkeen työn koordinointia on jatkettu Kroatiasta käsin. Sota on tullut lähelle ja ihmisten tuska vielä lähemmäksi.
– Vedin eräänä iltapäivänä Moldovassa pakolaislapsille ohjelmaa, jossa juttelimme, leikimme ja piirtelimme. Monella lapsella oli tyhjä katse. He olivat kokeneet menetyksiä, tulleet suoraan pommituksista ja nähneet sekä kuulleet järkyttäviä asioita. Miten lapsi pystyy käsittelemään sellaista? Lapsi valitettavasti jää sodan jaloissa usein huomiotta, valottaa tilannetta Anne, joka on koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja.
Sota on raakaa ja vaikuttaa ihmisten elämään monella eri tapaa. Se rikkoo, jättää arpia ja vie paljon mennessään. Ihmiset etsivät rakkaitaan, uutta asuinpaikkaa sekä työtä. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Heikoimmassa asemassa ovat jo valmiiksi köyhimmät.
Itä-Euroopassa on noin 6–8 miljoonaa romania. He elävät usein yhteiskunnan ulkopuolella, ja Ukrainan sota on syössyt heidät entistä kurjempaan tilanteeseen.
– Mitä Ukrainan romaneihin tulee, niin kriittisin tilanne heille on tämä talvi. Työllisyystilanne on huonontunut, ja sodan takia kansantalous sakkaa. Jo valmiiksi vaikea arki on vaikeutunut. Isot haasteet ovat vielä edessä. Melkoista selviytymistaistelua heidän elämänsä nykyään on, Janne kertoo.
Yhdenkin ihmisen auttaminen on Jumalan edessä kallisarvoista.
Hintojen noustessa ja taloudellisten ongelmien lisääntyessä ensimmäisenä karsitaan usein lasten koulunkäynnistä. Monet perheet tarvitsevat lapsia työnteossa hankkimaan perheelle tuloja. Lasten paikka olisi luonnollisesti koulussa sekä ystävien ja leikkien parissa, joten niiden ulkopuolelle jääminen vaikuttaa suoraan lasten hyvinvointiin.
– Kaikesta tingitään, mistä voidaan. Ihmiset ovat keränneet satokaudella luonnon antimia talteen ja yrittävät selviytyä edes jotenkin. Valitettavasti tämä tilanne ajaa monet kerjäämään kaduille. Ihmiskauppaan ajautumisen riski kasvaa, ja kaikenlainen rikollisuus tulee helposti mukaan kuvioihin. Kuulimme eräästä romaninaisesta, joka myi kaksi vauvaansa rahan takia, Anne kertoo surullisena.
– On järkyttävää, että ihmiset joutuvat tekemään niin epätoivoisia asioita. Se kuvastaa äärimmäistä ahdinkoa, josta ihmiset eivät yksinkertaisesti näe mitään ulospääsyä, Janne lisää.
Moldovassa Anne sai huomata, miten sota on jättänyt lapsiin traumoja ja pelkotiloja.
– Kun leikimme ja piirtelimme lasten kanssa, huomasin, että varsinkin pojilta syntyi aseiden kuvia sekä lentokoneita, joista pudotettiin pommeja. Sota oli heillä jatkuvasti mielessä. Usein lapset ovat vielä suuremmassa vaarassa traumatisoitua kuin aikuiset. Lapset kulkevat aikuisten mukana ja kuuntelevat aikuisten juttuja sodasta kerta toisensa jälkeen.
– Psykososiaalisen tuen antaminen on tärkeää, koska se auttaa ihmistä selviytymään kriisin ja trauman vaikutuksista ja voi vähentää riskiä ajatua mielenterveysongelmiin, kertoo Anne, joka on kouluttanut Fidan kumppanitahoja huomioimaan pakolaislasten erityistarpeita.
Tämä talvi on Suomessakin haastava sähkökriisin ja inflaation kurjistaessa monen taloutta. Harjukosket uskovat, että suomalaisilta löytyy kuitenkin vielä sydäntä antaa joulukeräyksiin. Anne ja Janne muistuttavat, että pienikin apu voi olla todella suurta ja muuttaa jonkun perheen elämän. Avun kautta he voivat saada talven polttopuut tai kustantaa lapsensa koulun. Pienistä puroista syntyy suuria. Fidalla on meneillään Toivon kipinä -keräys.
– Meillä Suomessa valitsee solidaarisuus. Meillä autetaan vielä tasaveroisesti ja valtio huolehtii monista asioista. Nämä kaikista köyhimmät Itä-Euroopan romaniyhteisöt ovat oikeasti oman onnensa nojassa ja monella tapaa unohdettuja, Anne kertoo.
– Auttamalla ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta voimme muuttaa jonkun koko elämän. Haaste on niin suuri, että joskus voi tulla semmoinen olo, että kannattaako tässä auttaa. Täytyy aina muistaa, että yhdenkin ihmisen auttaminen on Jumalan edessä kallisarvoista, Janne lisää.
