Kirjoittanut
Helluntaiseurakuntien vastuunkantajat nostivat neuvottelupäivillä avoimesti esiin herätysliikkeen kipukohtia. Kaikkien seurakuntien toivotaan nyt tekevän naiskysymyksessä linjauksensa.
Voivatko naiset palvella seurakunnassa kaikissa tehtävissä? Miten siirtää vastuuta seuraavalla sukupolvelle? Näiden kysymysten äärellä oltiin helluntaiherätyksen Syyspäivillä Kotkassa viime viikon torstaista lauantaihin.
Kysymykseen naisten asemasta otettiin hyvähenkisillä päivillä vahva raamatuntulkinnallinen näkökulma. Aiheesta alustivat helluntaiherätyksen raamattuopiston Ison Kirjan opettajat Tommi Lenho ja Matti Kankaanniemi sekä herätysliikkeen neuvoa-antavien vanhinten puheenjohtaja Kauko Vehniäinen. Lenhon ja Kankaanniemen eksegeettisesti asiantuntevissa puheenvuoroissa porauduttiin naisten asemaa käsitteleviin Uuden testamentin teksteihin ja alkukielen merkityksiin. Perusteluja esitettiin kahdelle eri näkemykselle, jotka poikkesivat toisistaan lähinnä siinä, voiko nainen toimia tasavertaisena kaikissa seurakunnallisissa tehtävissä.
Kauko Vehniäinen lähestyi kysymystä käytännöllisestä kutsumuksen ja hedelmän tuottamisen näkökulmasta.
– On tosiasia, että herätysliikkeessämme on monia Jumalan kutsumia naisia kohdeltu väärin, hän sanoi ja kertoi tästä myös esimerkkejä.
Alustusten jälkeen keskustelua jatkettiin paneelissa. Paneelissa rakennettiin aidosti yhteyden siltoja ja toivottiin, että seurakunnat voisivat jatkossa olla entistä ehyemmin miesten ja naisten yhteisiä palveluyhteisöjä, joissa roolien lähtökohtana on Jumalan kutsumus ja armoitus tehtävään.
Syyspäivillä painotettiin, että helluntaiseurakuntien on nyt tärkeä käsitellä naisten asemaa niille lähetetyn kirjallisen aineiston pohjalta ja tehdä jokin perusteltu linjaus oman seurakunnan toimintaa koskien.
Syyspäivien päätöspäivänä lauantaina pohdittiin toista helluntailiikkeen ajankohtaista aihetta: vastuun ja omistajuuden siirtymistä sukupolvelta toiselle.
Savonlinnan helluntaiseurakunnan nuorisopastori Hanna Laamanen kertoi alustuspuheenvuorossaan omista kokemuksistaan. Hän varoitti siitä, ettei seurakunnan johto saisi olla omistajuutta siirtäessään kuin ylihuolehtivainen anoppi, joka puuttuu jatkuvasti yksityiskohtaisilla neuvoillaan nuorten elämään.
Helsingin Filadelfia-seurakunnan onnistuneesta sukupolvenvaihdoksesta Syyspäivillä oli kertomassa seurakunnan entinen johtaja Kenneth Grönroos. Hän peräänkuulutti seurakuntien johtajilta valtiomiesmäistä asennetta ja hengellistä kaukonäköisyyttä seurakunnan tulevaisuuden suhteen.
– Poliitikon ja valtiomiehen ero on siinä, että poliitikko on kiinnostunut vain seuraavista vaaleista, mutta valtiomies kantaa johtajana huolta seuraavasta sukupolvesta, Grönroos kiteytti.
