Kirjoittanut
Minttumaria Ukkonen teki kirjan ulkoasua myöten omin käsin, arjenmakuisista runoistaan ja itse ottamistaan kuvista. Mutta kirjan nimi – Tilkkutäkkitaivas – tuli kaverilta, joka löysi joka tekstistä palan taivasta.
Minttumaria muistaa kirjoittaneensa runoja jo pikkutyttönä, mutta voimallisemmin niitä alkoi syntyä viitisentoista vuotta sitten. Silloin Minttumaria tuli ensi kertaa äidiksi.
Kun perhe kasvoi, luovuudelle oli tilaa vasta sitten, kun vanhemmat olivat saaneet lapsensa yöpuulle.
Sama rytmi kristityllä lähihoitajaopiskelijalla on yhä edelleen.
Illalla talon hiljentyessä minä ikään kuin herään. Päivän aikana kuulemani asiat, kohtaamani pienet ja suuret kaikkine arjen tarinoineen nousevat mieleeni sanoina, tunnelmina, väreinä. Minä tunnen ne uudestaan.
Ja ne alkavat punoa tarinaa mielessäni, sana kerrallaan, rakentuen poluiksi.
Näin tekstintekijä kertoo itsestään esikoisteoksensa alkulehdellä.
Heti julkisuuteen
Ennen Tilkkutäkkitaivas-kirjansa koostamista Minttumaria on teettänyt runoistaan ja kuvistaan postikortteja. Niitä myydään mm. hämeenkyröläisessä puodissa.
– Kun kerran siellä pistäydyin, tapasin pari henkilöä kortteihini tutustumassa. He kertoivat, että olivat jo tovin itkeneet ja nauraneet niitä lukiessaan, eivätkä malttaneet lähteä pois niiden ääreltä!
– Palaute lämmitti sydäntä ja rohkaisi jatkamaan.
Minttumaria haluaakin tekstinsä nimenomaan hyötykäyttöön – ilahduttamaan ja lohduttamaan muita, avaamaan silmiä uusiin näköaloihin.
Runot syntyvät nopeissa, yllättävissäkin hetkissä. Ei koskaan niin, että hän istuisi varta vasten niitä kirjoittamaan.
– Pyrin julkaisemaan runon tuoreeltaan sosiaalisessa mediassa. On palkitsevaa ja siunattua, että yleensä heti ilmaantuu jokin palaute. Kaikkein ihaninta on saada tietää, että sanat ovat tulleet jollekin juuri oikealla hetkellä.
– Osittain tämä on myös hengellistä työtä – saada palvella Jumalaa ja lähimmäisiä luovuuden lahjoilla.
Rohkaisu vauhditti
Runokirjassa on 47 aukeamaa, joista jokaisella on kuva ja runo.
– Kokonaisuus syntyi vaivatta kesän kynnyksellä, kun ystäväni luki runojani ja lausahti, että niissä jokaisessahan on pala taivasta. Se oli rohkaisu kirjan tekemiseen, josta olin pitkään haaveillut ja johon tuttavatkin olivat kannustaneet.
Minttumaria halusi kirjastaan joka milliltään omannäköisen. Niinpä hän teki myös taittotyön – ulkoasun – itse.
– Omakustanne oli hyvä ratkaisu. Jos olisin saanut kirjalleni kustantajan, sieltä toimittaja ja graafikko olisivat mitä todennäköisimmin vaikuttaneet ratkaisuihin, eikä se olisi ollut minusta kivaa!
Tänään toivon sinulle keveitä askelia,
ettet aivan väsyisi arkesi alle.
Sopivaa taakkaa –
ei niin pientä että lakkaisit rukoilemasta,
eikä niin suurta, ettet enää huomaisi
kultahippusia jokaisen päiväsi polulla.
minttumaa.net
