Oshiwambo-kieliä puhuu Namibiassa miljoona ihmistä niin pohjoisen perinteisissä kylissä kuin pääkaupunki Windhoekin sykkeessä. Heitä varten on tekeillä uusi raamatunkäännös.
Yli kaksi kertaa Suomen kokoinen Namibia on pitkien välimatkojen maa. Pohjoisessa on paljon perinteisiä savesta ja oljesta rakennettuja taloja. Etelässä pääkaupunki Windhoekissa pilvenpiirtäjät kertovat maan kehityksestä. Muuttoliike on vahva pohjoisesta pääkaupunkiin. Oshiwambon eli ndongan ja kwanjaman kielen puhujat ovat kansa, jonka muuttoliike käy vilkkaimpana. Heitä varten on tekeillä uusi raamatunkäännös.
Maaseudun perinteisiin kotipiireihin
Pohjois-Namibiassa puut kasvavat vaakatasoon kuin vaivaiskoivut. Viimeksi on satanut kunnolla vuonna 2017. Termiittikeot kohoavat puita korkeammalle. Ainoan asfaltoidun pääkadun varrella on rivissä itsenäisten yrittäjien hedelmäkojut. Tien yli vaeltavat vapaasti vuohet, kanat, lehmät ja aasit. Hiekkateiden ja kuivien polkujen varressa on aaltopellistä rakennettuja parakkimaisia koteja ja perinteisiä savimajoja.
Perinteinen namibialainen koti ei ole rakennus, vaan pihapiiri, jossa jokaisella laajennetun perheen jäsenellä on oma majansa tai parakkinsa. Amusa Eheken kylän yhdessä pihapiirissä asuu ndongankielinen Mandaha Nakela perheineen. Toisiaan muistuttavien ndongan ja kwanjaman kielten puhujia on Namibiassa ja Angolassa yli miljoona. 90 % heistä on kristittyjä, ja he käyvät säännöllisesti kirkossa.
Nakela näyttää vihkoa, joka on kirjoitettu täyteen raamatunjakeita.
– Kun luen Raamattua, haluan ymmärtää myös merkityksen sanojen takana. Kun ymmärtää sanoman, voi seurata Jeesusta paremmin. Syvennyn jakeisiin, ja opin ne paremmin kirjoittamalla niitä vihkoon, Nakela kertoo ruokapöytänsä äärellä. Hiekalla jalan vieressä on aurinkokennoinen valaisin, ainoa valonlähde auringon laskeuduttua.
Ndongan- ja kwanjaman kielille on tekeillä uusi raamatunkäännös, sillä molemmat kielet ovat muuttuneet niin, että vanhaa käännöstä on vaikea ymmärtää. Työtä tekevät seitsemän kääntäjää, ja raamatunkäännöskonsultteina toimivat Riikka Halme-Berneking ja Chris-Pekka Wilde.
– Kun lukee Raamattua vanhalla käännöksellä tai toisella kielellä, niin sanoma on ikään kuin piilossa, Nakela selittää. – Mutta kun pääsee lukemaan omalla kielellä, kaikki on läpinäkyvää. Voin ymmärtää kaiken täysin ja nähdä sanat kauniina. Kenenkään ei tarvitse selittää sanoja minulle.
Nakelalla on seitsemän lasta ja kolmen lapsenlasta. Hän opettaa heille Raamattua. Yksi lapsista, Kaen Panduleni Leonard auttelee äitiään kotona ja haaveilee voivansa itsekin opettaa Raamattua joskus, esimerkiksi pyhäkoulun opettajana. 24-vuotias Kaen edustaa keski-ikäistä Namibiassa, sillä yli puolet väestöstä on alle 25-vuotiaita. Heitä varten uutta raamatunkäännöstä tehdään. Tänä vuonna julkaistaan Uusi testamentti digimuodossa, ja koko käännöksen odotetaan valmistuvan vuonna 2032.
Pääkaupungin sykkeeseen
Etelässä pääkaupungissa Windhoekissa pidetään sunnuntaisin useassa kirkossa ndongan- ja kwanjamankielisiä messuja. Esilaulajan ääni särisee kaiuttimesta, ja seurakunta vastaa stemmoissa
niin, että ääni nousee korkealle kirkon kattoon. Virtenä on suomalaisillekin tuttu ”Jumala on läsnä, häntä rukoilkaamme”. Namibialaiset ovat tulleet paikalle juhla-asuissa.
Hosianna-kirkko sijaitsee pääkaupungissa Katuturan alueella, jolla on surullinen maine. Alue perustettiin apartheidin eli rotuerottelun aikaan. Etelä-Afrikan vallan aikana mustat häädettiin kodeistaan ja heille perustettiin pääkaupunki Windhoekin liepeille oma alue. Kukin heimo asetettiin erilleen omaan hökkelikyläalueellensa. Kokonaisuuden nimeksi tuli Katutura, eli paikka, jossa kukaan ei halua asua. Alue oli ja on köyhää, sinne syntyi paljon rikollisuutta ja edelleen alueen joitakin osia pidetään vaarallisena.
Vaaleanpunaisesta Hosianna-kirkosta on tullut alueen maamerkki. Veronika Amalwa, Namibian Pipliaseuran työntekijä, on syntynyt ja asuu Katuturassa. – Aivan kuten edellinen presidenttimme!
Amalwa lisää nauraen. – Nykyään Katutura on paikka, missä eri kulttuurit, kielet ja kansat kohtaavat. Paha maine ei pidä paikkaansa!
Messun jälkeen iso nuorten kuoroporukka jää kirkon pihalle laulamaan ja tanssimaan hengellisiä lauluja omalla kielellään. Monet kuvaavat puhelimillaan pieniä videoita. Tänä vuonna puhelimista löytyy myös uusi raamatunkäännös. Ndongan ja kwanjaman kielet ovat pysyneet elinvoimaisina
niin maaseudulla kuin kaupungissa ja eri ikäluokissa.
Vaikka ihmiset muuttavat pois synnyinseuduiltaan, he haluavat käydä omakielisissä messuissa
ja lukea Raamattua omalla kielellä.
Teksti: Hanna Paavilainen
Kuvat: SPS
Lue lisää Piplian työstä Namibiassa
