Kirjoittanut
Kun pääsee hyvien soittimien makuun, paluuta ei enää ole.
Joensuulainen Anne ”Kikkis” Mikkola tunnetaan eläväisenä lauluntekijänä ja artistina, jonka sielu palaa evankeliumin levittämiselle. Sydämessä on myös paikka soittimille: Kikkis on hankkinut repertuaariinsa neljä kitaraa, kaikki ovat erilaisia, ja kaikille oma hetkensä.
– Ensimmäinen on olosuhteita pelkäämätön Yamaha, sellainen edullinen perusjamo, joka palvelee päiväkodin musiikkihetkissä ja leiriolosuhteissa.
Kun Kikkiksen levy Tervetuloa kotiin (Aikamedia 2009) ilmestyi, bändin pojat alkoivat ehdotella, josko artistin olisi aika panostaa uuteen kitaraan. Helsingistä
Kitarapajalta löytyi mahonkikoppainen Martin.
– Se soi suoraan miun sydämeen pehmeesti ja tummasti. Sopi käteen ja inspiroi tekemään biisejä.
Gibsonista lempimalli
Tosirakkauden Kikkis kohtasi kuitenkin, kun vastaan asteli tummanpuhuva, vaahterainen Gibson, tarkalta mallinimeltään J-185 EC.
– Tällä olen tehnyt suurimman osan lauluistani. Tykkään sen tasaisesta soinnista ja siitä, että se toistaa bassokielet eli E:n ja A:n muhkeasti.
J-185 on todellinen kitaramaailman kaunotar ja moderni klassikko, joka soi muun muassa Bobby Boylesin ja Ben Harperin käsissä.
Hyvien soittimien makuun päästyään artistilla oli hankintavuorossa vielä Gibsonin J-45, klassikko niin ikään, vaikka ei Kikkiksen mukaan ”kovin kauniilta näytäkään”.
Mihin kitaristi tarvitsee monia kitaroita? Luulisi, että yhdellä pärjää.
– Soundilla on vaikutusta säveltämiseen. Eri kitaroilla syntyy erilaista musiikkia. Kirkassoundisella syntyi esimerkiksi bluegrass-tyyppinen kappale taivaasta. Sitä ei olisi voinut tehdä tummaäänisellä, jolla syntyy vaikkapa bluesmaista juurimusaa, Kikkis kuvailee.
Kyyneleitä vankilassa
Naiskitaristi ei ole toistaiseksi herättänyt kummastusta.
– Joskus harvoin joku sanoo, että onpa sulla kaunis kitara. Karjalaisen toimittaja kiinnitti minuun huomiota. Kirjoitti, että harvoin tapaa naisen, joka innostuu kitaroista ja puhuu niistä samalla tavalla kuin mies autoista. Auts! Kikkis nauraa.
Laulaja on käynyt tiheästi keikoilla viime vuosina. Yksi puhuttelevimmista kokemuksista sattui vankilassa.
– Olin edellisellä keikalla laulanut vanhoja hyväksi havaittuja, kunnon herätyslauluja. Ennen keikkaa kuulin sisimmässäni kuiskauksen: laula Kipujen mies ja Täydellinen rakkaus, jotka ovat levyni lauluja. Itsepintaisesti kasasin mukaan kuitenkin vanhat hyvät nuotit.
Konsertit oli yllättäen naisvankien kokous. Penkissä istui hyvin puettuja, kauniita, 20-40 -vuotiaita naisia.
– Lauloin nuo kehotuksen kappaleet. Kun varoen avasin silmäni, näin kuinka kaikki naiset itkivät ja pitivät toisiaan kaulasta. Nousivat vielä taputtamaan vesissä silmin.
– Erään uskovan äidin tyttö tuli kädestä pitäen kiittämään ja sanoi, ”tiedätkö, en ole ikinä kuullut mitään näin mahtavaa, en tiennyt, että tällaista musiikkiakin on olemassa”. Ymmärsin, että totta vieköön meidän tarvitsee tehdä musiikkia rukoillen ja anoen Jumalalta tämän päivän ihmisille tämän päivän tyylillä, tinkimättä sanomasta, Kikkis sanoo.
