Nepalin kaltaiseen vaikeakulkuiseen maahan on vaikea saada apua perille, vaikka sitä runsaasti annettaisiinkin. Suomen Lähetysseura haluaa varmistaa, että kaikki Nepaliin menevä apu päätyy oikeaan osoitteeseen.
Yksi suurimpia kysymyksiä katastrofitilanteissa on, pitäisikö maahan lähettää rahaa, vai logistiikka-apua, eli materiaaleja. Suomen Lähetysseuran Nepalin kehitysyhteistyökoordinaattori Anu Vasamies-Hackenbruch kertoo, että materiaaleja Nepaliin on jo lähetetty paljon, ja apu on ehtinyt Kathmanduun. Avun toimittaminen pienempiin ja syrjäisempiin kyliin tulee kuitenkin kalliiksi ja käy erittäin hitaasti.
– Nepalissa on yksi lentokenttä, joka ei tällä hetkellä kestä lentoliikennettä, sekä yksi valtatie, joka kulkee kiemurrellen Nepalin halki. Kaikki apu kulkee siis yhden tien kautta, Vasamies-Hackenbruch huomauttaa.
Käytännössä apu kulkee siis erittäin hitaasti, varsikin vuoristoalueille, jossa kunnollisia ajoteitä ei ole. Maanjäristyksen keskus sijaitsi juuri vuoristossa, tiuhaan asutetulla alueella. Näihin kyliin päästään lähinnä traktorilla tai kävellen.
Kahdenlaista apua
– Meillä on avustuksessa kaksi linjaa, Vasamies-Hackenbruch selvittää. Kehitysyhteistyöohjelmistamme kaksi sijaitsee pahiten vahingoittuneella alueella lähellä maanjäristyksen keskusta, ja niillä alueilla kehitysyhteistö on pysähtynyt ja keskitymme hätäapuun. Vähemmän vahingoittuneilla Länsi-Nepalin alueilla voimme puolestaan jatkaa yhteistyötä lähes entiseen tapaan.
Sen lisäksi Lähetysseura toimittaa 100 000 euron edestä apua Luterilaisen Maailmanliiton ACT:n kautta. Kansainvälisessä yhteistyössä on mukana myös Kirkon ulkomaanapu sekä muita suomalaisia järjestöjä.
– ACT:llä on Kathmandussa niin sanottu valmiusvara hätätilanteita varten, mutta sitäkin on juuri vaikeakulkuisuuden takia hankala jakaa.
Apu pitää saada myös kaikkein köyhimmille
– Vuoden 2004 tsunamin jälkeen huomattiin, että sinne lähetetty hätäapu ei tavoittanut kaikkein köyhimpiä, vaan kanavoitui rikkaille. Nepalissa uhkaa käydä samoin, sillä kuten tsunamin vaikutusalueella, myös Nepalissa eriarvoisuus ja kastijärjestelmä ovat erittäin syvään juurtuneita, Vasamies-Hackenbruch kertoo.
Siksi Lähetysseura pyrkii varmistamaan, että apu tavoittaa myös alimpien kastien jäsenet sekä kastittomat. Kansalaisjärjestöissä on harvoin mukana kastittomia tai etnisten vähemmistöjen jäseniä, joten on vain inhimillistä, että järjestötkin auttavat omiaan.
– Lähetysseura keskittyy auttamaan juuri heikoimmassa asemassa olevia, daliteja ja etnisiä vähemmistöjä. Pidämme myös tarkkaa kirjaa siitä, mihin apumme menee, jotta voitaisiin varmistaa sen kulkeutuvan köyhimpiin kyliin asti.
Kehitysyhteistyön tulevaisuus?
Vasamies-Hackenbruch toteaa, että Lähetysseuran tapauksessa kehitysyhteistyössä voidaan tulevaisuudessa jatkaa entiseen tapaan. Vaikka monet rakennukset kuten koulut ovat romahtaneet, Lähetysseuran yhteistyö keskittyy pääosin ihmisten opettamiseen.
– Opetamme esimerkiksi viljelyä, karjan kasvatusta sekä terveys- ja hygienia-asioita. Opitut asiat eivät voi tuhoutua maanjäristyksessä, vaan säilyvät edelleen, Vasamies-Hackenbruch muistuttaa.
Vasamies-Hackenbruch epäilee, että ainakin touko-kesäkuu jatketaan vielä hätäavustuksilla, mutta loppukesästä saatetaan pystyä jatkamaan kehitysyhteistyön parissa. Tulevaisuutta on kuitenkin vaikea ennustaa.
Kuva: DFID – UK Department for International Development /flickr.com
