Kirjoittanut
Maailman tunnetuimmasta naisesta kertova elokuva Mary on seikkailullinen kertomus, jossa on yllättävän paljon toimintaa, mutta myös yhtä paljon syvyyttä. Ohjaajan pyrkimys oli tehdä Jumalan kunniaksi niin hyvä elokuva kuin mahdollista.
Netflixin juuri julkaistu Mary-elokuva ei ole jonkinlainen kuvitettu ”joulukuvaelma”. Se on toiminnantäyteinen seikkailuelokuva, joka kertoo Mariasta (Noa Cohen) – nuoresta erityisen tehtävän saaneesta naisesta, joka joutuu moniin vaaroihin suojellakseen syntymätöntä ja myöhemmin syntynyttä lastaan.
Joosefista (Ido Tako) tehdään elokuvassa henkivartija-tyyppinen suojelija, joka pelastaa Marian (ja Jeesus-lapsen) useammassa kohtauksessa. Ensimmäinen niistä sijoittuu tilanteeseen, jossa Maria on joutunut avioliiton ulkopuolisen raskauden vuoksi ihmisjoukkoon, joka yrittää kivittää hänet.
Vaaroja osuu matkalle useammassa kohtauksessa, joista eeppisin sijoittuu pakomatkalle Herodeksen pantua toimeen Betlehemin lastenmurhat. Herodeksen ”iskujoukkojen” hyökkäys pyhän perheen piilopaikkana toimineeseen taloon, ympärillä riehuva tulipalo, Marian hyppy katolta alhaalla odottavan pakohevosen luo ja Joosefin suorittama Herodeksen ”oikean käden” Marcelluksen (Gudmundur Thorvaldsson) kukistaminen ovat kuin suoraan toimintaelokuvan loppukohtauksesta.
Elokuva on varmasti ensimmäinen (ja ehkä viimeinen), jossa Joosefin nähdään tarttuvan aseisiin – rakennustyömiehen hommissa on ilmeisesti opittu käsittelemään myös miekkaa.
Jotkut katsojan odottamat kohokohdat kuten enkelien ilmestyminen paimenille kedolla tai itämaan tietäjien saapuminen, jäävät elokuvassa sivuhuomautuksiksi. Osa epäraamatullisuudesta johtuu pyrkimyksestä kuljettaa tarinaa Jeesuksen syntymästä alkaen ilman aikahyppäyksiä. Itämaan tietäjien saapuminen, Jeesuksen käyttäminen temppelissä sekä pako Egyptiin tapahtuvat kaikki päivien tai viikkojen sisällä toisistaan – ja väärässä järjestyksessä.
Erikoinen ratkaisu on ollut myös se, että ihmisten kerrotaan saapuneen sankoin joukoin Betlehemin kaupunkiin – ei suinkaan väestönlaskentaa varten – vaan siksi, että he ovat jo etukäteen kuulleet kaupunkiin syntyvästä tulevasta juutalaisten kuninkaasta ja messiaasta.
Mariasta piirtyy kaunis kuva
Elokuva ei kuitenkaan missään tapauksessa vesity vain toimintaelokuvaksi. Se antaa Mariasta ja muista päähenkilöistä hyvin arvokkaan ja kunnioitusta herättävän kuvan – kuitenkin inhimillisine puutteineen. Siinä ei postmodernille ajalle tyypilliseen tapaan kiistetä sitä, että joku voisi olla oikeasti hyvä ja oikeamielinen.
Elokuvan Maria kuvataan hyveellisenä, auttavaisena ja epäitsekkäänä. Marialla on kiusauksensa, mutta hän ei syyllisty elokuvassa oikeastaan kuin epävarmuuden hetkiin Jumalan antaman kutsun edessä.
Elokuvassa keskeisissä rooleissa ovat Marian vanhemmat Anna (Hilla Vidor) ja Joakim (Ori Pfeffer). Heidän tarinansa lapsettomina Jumalalta lasta rukoilevina vanhempina aloittaa koko elokuvan. Kun enkeli Gabriel ilmoittaa heille, että he saavat tyttären, heidän on luvattava viedä tämä temppelipalvelijaksi myöhemmin ilmoitettuna ajankohtana.
Näiltä osin käsikirjoitus mukailee Jaakobin protoevankeliumia: Raamatun kaanonin ulkopuolelle jätettyä kirjallista aineistoa, joka kertoo ajasta ennen Jeesuksen syntymää. Protoevankeliumin syntyajankohta vaihtelee eri arvioiden mukaan, mutta se on mahdollisesti laadittu ennen vuotta 165. Joka tapauksessa sen syntyajankohta on selvästi myöhäisempi kuin varsinaisten evankeliumien. Varhaiskirkko on kuitenkin pitänyt sitä arvokkaana ja katolisen ja ortodoksisen kirkon traditioissa protoevankeliumilla on ollut merkittävä rooli.
Marian aika temppelin palveluksessa on elokuvassa hyvin keskeinen jakso. Sen kautta esitellään Marian persoonaa ja korostetaan hänen erityistä tehtäväänsä. Jaakobin protoevankeliumin mukaan Marialle alettiin etsiä aviomiestä tämän tultua sukukypsään ikään. Elokuvassa suhde Joosefiin alkaa romanttisemmin – ainakin Joosefin näkökulmasta, sillä hän rakastuu Mariaan ensisilmäyksellä nähtyään tämän pesemässä pyykkiä joella.
Enkeli Gabriel ja Paholainen mystisiä hahmoja
Enkeli Gabrielin hahmo saa varmasti monet kristityt vääntyilemään tuoleissaan: kyseessä ei ole valkopukuinen hohtava hahmo, vaan siniseen kaapuun pukeutunut persoonallisen näköinen mies (Dudley O’Shaughnessy), jolla on jonkinlaisia kosmisia tatuointeja käsissään. Hahmossa on majesteetillisuutta ja mystisyyttä, jota enkelihahmossa kuuluukin olla ja sellaisena se vastaa paremmin Raamatun kuvausta enkeleistä kuin perinteiset kiiltokuvien enkelit.
Enkelihahmo ja muutenkin elokuvan puvustus ja tunnelma tuovat etäisesti mieleen scifi-genreä edustavien Dyyni-menestyselokuvien estetiikkaa. Elokuvan ohjaaja D.J. Caruso on kertonut pyrkineensä tekemään valaistuksen, tekstuurin ja linssien käytön avulla ”jokaisesta kuvasta kuin maalauksen”. Elokuvan kuvaus, lavastus ja puvustus tukevat ohjaajan näkemystä. Toki budjetin pienuus näkyy, mutta ei häiritsevästi.
Vastapoolina Gabrielille esitetään Paholainen tummaviittaisena luotaantyöntävänä ihmishahmona (Eamon Farren) kiusaamassa Mariaa ja houkuttelemassa häntä luopumaan tehtävästään. Tämä korostaa Marian suuren tehtävän merkitystä: Paholainen tekisi mitä vain, jotta Jumala ei syntyisi ihmiseksi.
Evankeliumien alkuperäinen sanoma tavoitettu
Elokuvan nimirooleissa on suurimmaksi osaksi israelilaisia näyttelijöitä – asia, jota jotkut ovat julkisesti kritisoineet vallitsevan sotatilan vuoksi. Kriitikoiden mukaan näyttelijöiksi olisi pitänyt palkata mieluummin palestiinalaisia.
Elokuvan ainoa maailmanlaajuisesti tunnettu näyttelijä on Anthony Hopkins, joka esittää elokuvassa kuningas Herodesta. Jo 86-vuoden ikään ehtineen Hopkinsin roolityö yhdessä käsikirjoituksen kanssa luovat Herodeksesta sadistisen ja mielipuolisen hahmon, jollainen historiallinen Herodes on ollutkin – etenkin viimeisinä elinvuosinaan.
Vaikka elokuva ottaa runsaasti vapauksia käsikirjoituksessaan, se kertoo hahmoistaan suurella kunnioituksella. Joosef ei ehkä ollut miekkasankari, mutta hän puolusti ja tuki Mariaa ennakkoluuloja, vihaa ja vainoa vastaan tämän suuressa tehtävässä aivan kuin miekkasankari. Tässäkin mielessä elokuva on tavoittanut evankeliumien alkuperäisen sanoman.
Ohjaajan pyrkimys tehdä elokuva lahjana Jumalalle
Erityisesti trillerien ja toimintaelokuvien tekemisestä tunnettu Caruso on itse uskova katolilainen.
”Jos teen elokuvan Mariasta, teen niin hyvän elokuvan kuin pystyn, lahjana Jumalalle”, Caruso sanoo Religion Newsin haastattelussa.
Hän kertoo, että haluaisi ”maailman näkevän Marian uudessa valossa”. Hän sanoo tehneensä elokuvan rakkaudesta ja kunnioituksesta Mariaa kohtaan.
”Pyrkimykseni oli pystyä kuvaamaan Mariaa kauniisti – tavalla, jolla nuorempi yleisö voisi nähdä hänet ja samaistua häneen. Ei pelkästään ikonisena, pyhänä äitinä, vaan myös nuorena tyttönä, jonka piti tehdä uhrauksia, kamppailla ja käsitellä samoja asioita kuin nykynuorison.”
Caruso kertoo ymmärtävänsä, että elokuvan tekeminen näin keskeisestä uskonnollisesta hahmosta voi herättää ristiriitaisia tunteita ja erilaisia näkemyksiä. Hän kertoo pyrkineensä erojen sijaan keskittymään siihen, mikä yhdistää erilaisia Maria-näkemyksiä.
Caruson mukaan maailma tarvitsee Mariaa enemmän kuin koskaan. Hän kertoo liikuttuneensa kyyneliin kameran takana kuvatessaan kohtausta, jossa Gabriel ilmestyy Marialle ja tämä myöntyy täyttämään Jumalan antaman tehtävän.
”Tässä on täydellinen viesti nuorille: antautua Jumalalle kokonaisvaltaisesti.”
Lähteet:
RNS/ReligionNews: New Netflix film wants to make Mary accessible to all/Claire Giangravè/6.12.2024
Aiheeseen liittyvää
