Norjassa herätysliikkeet ovat paikalliseen evankelis-luterilaiseen kirkkoon nähden itsenäisempiä kuin Suomessa. Niillä on esimerkiksi omat pappisvihkimykset.
Pohjoismaiden luterilaisten raamattukoulujen opettajat kokoontuivat 14.- 17.6. Etelä-Norjan Grimstadiin joka toinen vuosi järjestettävään konferenssiin. Bibelskole i Grimstad on Norjan yhden suurimman luterilaisen järjestön Normisjonin koulu.
Suomesta edustettuina olivat Suomen Raamattuopisto ja Kansanlähetysopisto. Raamattuopistoa edustivat rehtori Marja-Kaarina Marttila ja maahanmuuttajien kotouttamiskoulutuksesta vastaava opettaja Jussi Seppälä. Kansanlähetykseltä puolestaan opiston vararehtori Vesa Ollilainen.
Konferenssissa oli osanottajia kaikista Pohjoismaista Islantia lukuun ottamatta. Edustettuina oli kahdeksan eri raamattukoulua. Konferenssin ohjelma oli tiivis ja luentojen aiheet käsittelivät hyvin ajankohtaisesti muun muassa opiskelijoiden hengellistä ohjausta, oman hartauselämän hoitamista, nykypäivän gender-ideologiaa ja kristillistä vastausta siihen sekä Vanhan testamentin sotia.
Henkeäsalpaavan kauniissa Etelä-Norjan vuono- ja lehtomaisemissa tehtiin myös retkiä ja tutustuttiin Grimstadiin, jossa tunnettu norjalainen näytelmäkirjailija Henrik Ibsen asui ja kirjoitti ensimmäiset näytelmänsä. Itse raamattukoulu sijaitsee melko jyrkässä kalliorannassa tähyillen sinisenä siintävälle Pohjanmerelle.
Ehtoollisenviettoa ei rajoiteta
Kenties parasta antia konferenssissa olivat muiden pohjoismaisten raamattukoulujen esittelyt. Jokainen koulu esitteli omia kurssejaan, omaa opetustaan ja omia parhaita käytäntöjään. Koulut olivat kaikki hieman erikokoisia, mutta niillä oli kaikilla taustallaan luterilaiset herätysliikkeet. Myös kurssi- ja opintotarjonta vaihteli eri kouluissa. Yhteistä oli kuitenkin Raamatun keskeisyys.
Iltaohjelmat, retket ja ruokailut mahdollistivat verkostoitumisen toisten opettajien kanssa ja yksityiskohtaisemmat keskustelut eri koulujen opetuksesta ja muiden Pohjoismaiden toimintaympäristöistä. Tapaamisen tavoitteena olikin jakaa ja saada uusia ajatuksia ja vaikutteita oman toiminnan kehittämiseksi. Raamatun rinnalla pohjoismaisissa raamattukouluissa opiskellaan musiikkia tai urheilua, osallistutaan vapaaehtoisina hengelliseen työhön ja monissa on tarjolla linjoja, joilla tutustutaan lähetystyöhön paikan päällä lähetyskentällä.
Monesti Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa herätysliikkeet ovat huomattavasti Suomea itsenäisemmässä asemassa suhteessa maiden evankelis-luterilaisiin kirkkoihin. Järjestöillä on esimerkiksi omat pappisvihkimykset, jolloin Suomen kaltainen apostolista virkajärjestystä kannattavien pappien ordinaatiosulku ei ole mahdollinen puhumattakaan ehtoollisen vieton rajoittamisesta herätysliikkeiden tai lähetysjärjestöjen omilla rukoushuoneilla.
Etenkin Norjassa on lisäksi vanhoja ja vahvoja luterilaisia vapaakirkkoja, jotka ovat omine päiväkoteineen, kouluineen, lukioineen ja muine oppilaitoksineen merkittäviä koulutuksen tarjoajia maassa. Muissa Pohjoismaissa tunnustukselliset ja raamattu-uskolliset herätysliikkeet ja lähetysjärjestöt ovat järjestäneet suhteensa liberaaliin valtakirkkoon hyvin itsenäisesti. Erityisesti Norjassa ja Tanskassa kirkko on ollut auliimpi antamaan toimintavapauksia myös herätysliikkeille.
Yhteisenä kielenä skandinaviska
Keskusteluamme kirkosta värittävät usein Yhdysvaltain tai Ison-Britannian tapahtumat, vaikka Pohjoismaat ovat uskonnollisesti ja kulttuurisesti lähempi vertaisryhmä Suomelle. Meitä yhdistää kirkkohistoria, luterilainen usko, monilta osin yhteiskuntajärjestelmä ja tietyllä tavalla myös kieli, vaikka suomalaiselle yhteinen kieli on välillä haastava löytää. Konferenssissa kielenä oli skandinaviska eli pyrkimys ymmärtää muita jokaisen puhuessa omaa kieltään, mikä tarkoitti suomalaisten tapauksessa toista kotimaista. Samaan puheeseen saattoi hyvin sekoittaa sekä norjaa että ruotsia.
Pohjoismaisista yhteyksistämme on hyvä pitää kiinni, vaikka koulussa opitulla suomenruotsilla on paikoittain sangen vaikeaa ymmärtää tanskalaista eivätkä kaikki norjankaan murteet ole helpoimpia mahdollisia. Emme ole Suomessa yksin maallistuvine yhteiskuntinemme, joten on hyvä tutustua myös muissa Pohjoismaissa tehtyihin ratkaisuihin, koetella niitä ja pitää se, mikä hyvää on.
Teksti: Jussi Seppälä ja Marja-Kaarina Marttila
