Kirjoittanut
Martti Luther eli juutalaisille vihamielisessä kulttuurissa, jonka portteja osmanit paukuttelivat. Reformaattorin sulkakynästä syntyi ajan henkeä haastavia kirjoituksia, ja hän innosti lähetystyöhön juutalaisten ja muslimien pariin.
Katariina von Bora kattoi sinä iltana pöytään kenties paahdettua lampaankylkeä ja itse panemaansa olutta. Illallinen maistui hyvältä Martti Lutherin suussa. Hyvän ruuan lisäksi tarjolla oli muitakin nautintoja, nimittäin pöytäkeskusteluja. Saksan kielen seassa vilisi latinaa, ja ehkä joku Lutherin pöydän ympärillä usein istunut opiskelija kirjoitti ylös professorin sanat. Muistiinpanoihin mahtuu kaikenlaista, sillä pöytäpuheita on kertynyt runsaat seitsemän tuhatta.
Oli vuosi 1542 tai 1543. Luther oli jo vanha mies, vain muutaman vuoden päässä kuolemastaan. Niihin aikoihin hän puhui paljon muslimeista ja juutalaisista, sellaistakin, mikä olisi monien mielestä saanut jäädä merkitsemättä muistiin. Samoihin aikoihin hän kirjoitti myös teoksen Juutalaisista ja heidän valheistaan.
Mutta palataan ruokapöytään. Sen äärellä kirjoitettiin ylös seuraavat sanat: ”Turkkilaiset. Haluaisin mielelläni nähdä, että evankeliumi tulisi turkkilaisten keskuuteen. Itse sitä tuskin näen, mutta te voitte saada sen kokea. Muhammedin henkilöhistoria ei minua kiinnosta, mutta turkkilaisten oppi meidän on ymmärrettävä.”
Sulttaani Euroopan porteilla
”Turkkilaisten opin” ymmärtääkseen Luther oli lukenut Koraanin latinankielisen käännöksen ja suositteli samaa muillekin. Hänellä oli rohkea unelma aikana, jolloin Eurooppa taisteli islamin leviämistä vastaan. Turkkilaiset olivat vallanneet Konstantinopolin, ja Augsburgin tunnustusta laadittaessa sulttaani Suleiman Suuri yritti valloittaa Wienin. Lähi-itä ja läntinen Aasia olivat muslimien hallussa, eivätkä he päästäneet alueilleen kristittyjä. Nyt he halusivat myös Euroopan. Toiset toivoivat ja toiset pelkäsivät, että koko maailma oli kääntymässä islamiin.
− Tämä näkyi Lutherin saarnoissakin, Kylväjän lähetysjohtaja emeritus Pekka Mäkipää toteaa.
Kun Luther saarnasi evankeliumitekstistä, jossa Jeesus tyynnytti myrskyn, reformaattori näki tapahtumissa oman aikansa haasteet. Vene oli seurakunta, Genesaretinjärvi oli maailma, tuuli ja aallot olivat turkkilaiset.
− Turkkilaiset olivat Lutherin mukaan Jumalan kurittava ruoska katumattomalle kristikunnalle.
Miekkaa ei tarvita
Pekka Mäkipään mielestä Lutherin asenteessa turkkilaisia kohtaan on paljon opiksi otettavaa. Kristittyjen oli islamin haasteen edessä tehtävä parannus ja luovuttava jumalattomasta elämästä. Reformaattori tähdensi, että muslimeja vastaan ei saanut käydä uskonsotaa. Lähetystyötä ei voi tehdä miekalla, eikä kirkon lipun alla pidä sotia. Muslimien uskonto oli kohdattava hengellisin asein. Niitä olivat rukous, apologia ja lähetystyö.
Luther oli huolissaan, että muslimien yhteisöllisen hurskauden ja kurinalaisen elämän nähdessään vallattujen alueiden eurooppalaiset haluaisivat ryhtyä muslimeiksi.
− Luther näytti todella uskovan, että osmanit valtaavat myös Saksan.
Reformaattori kirjoitti: ”Muslimit seuraavat Jumalan lain vaatimuksia tarkemmin kuin useimmat kristityt. Uskon vakaasti, etteivät pappimme ja munkkimme säilyisi kolmea päivää pidempään uskossaan, jos he eläisivät hurskaiden turkkilaisten keskuudessa.”
− Luther ajatteli, että kristinuskoa puolustetaan parhaiten paljastamalla, mihin muslimit uskovat, Mäkipää kertoo.
Niiden, jotka halusivat keskustella turkkilaisten kanssa evankeliumista, oli Lutherin mielestä syytä tuntea Koraani. Siksi oli hyvä, että muslimien pyhästä kirjasta oli olemassa latinankielinen käännös. Kun Raamattua ja Koraania tutkitaan rinnakkain, Luther oli vakuuttunut, kumpi vetäisi sydämet puoleensa.
Osmanien valloittamalla Balkanilla turkkilaisille ja eteläslaaveille jaettiin Raamattuja ja evankelista kirjallisuutta. Eräs luterilainen vapaaherra esitti vetoomuksen Saksan ruhtinaille, että he ryhtyisivät rahoittamaan lähetystyötä. Tübingenissä ja sen lähiseudulla painettiin 25 000 lähetystyöhön tarkoitettu kirjaa, jotka kuitenkin joutuivat vastauskonpuhdistajien käsiin.
Kulttuurikoulutusta Marokossa
Protestanttiset seurakunnat olivat katolisten saartamia, eikä protestanttien ollut helppoa päästä roomalaiskatolisten alueiden läpi osmanien valloittamille alueille. Jotkut kuitenkin yrittivät.
− Vuonna 1583 maisteri Valentin Cless matkusti Marokkoon opiskelemaan arabiaa ja muhamettilaista uskontoa voidakseen tehdä työtä muslimien keskuudessa. Näistä yrityksistä ei syntynyt paljon tulosta, mutta ne kertovat, että oli Lutherin seuraajia, jotka pyrkivät käytännössä toteuttamaan Lutherin opetusta, Pekka Mäkipää toteaa.
Myös Mäkipää itse halusi kuulua joukkoon, joka toteutti Lutherin opetuksia käytännössä. Vuonna 1982 hän muutti perheineen kymmeneksi vuodeksi töihin Etu-Aasiaan. Siellä hän hämmästyi hyvien muslimien hurskautta ja hartautta.
− Hurskaudessa emme todellakaan pärjää hyville muslimeille. Heidän keskellään opin, miten suuresta ihmeestä on kyse, kun syntinen ja jumalaton vanhurskautetaan yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Neljä vihollista
Martti Lutherin mukaan kirkolla oli neljä vihollista: paavi, juutalaiset, hurmahenget ja turkkilaiset. Vihollisia he olivat Lutherin mielestä siksi, että he asettuivat Raamatun yläpuolelle ja turmelivat ilosanoman syntien anteeksisaamisesta yksin armosta.
Vanhemmalla iällä Lutherin puheet ja kirjoitukset kävivät entistä kärkevämmiksi, varsinkin juutalaisista. Niiden vuoksi koko luterilaisuuden historiaa varjostaa synkkä raita. Lutherin juutalaisvastaisten puheiden vaikutushistoria on vaikeaa luettavaa.
Åbo Akademin teologian yliopistonlehtori Pekka Lindqvist muistuttaa, että vanhan ja nuoren Lutherin ajattelu on tässäkin asiassa hyvin erilaista.
− Luther toivoi ja odotti juutalaisten kääntymystä. Myöhemmin hän pettyi siihen, ettei evankeliumi kelvannut heille, ja silloin häneltä meni kuppi nurin.
Vuonna 1521 kirjoitettu Marian ylistyslaulun selitys eli Magnificat on esimerkki nuoren Lutherin tuntemasta lämmöstä Jumalan omaisuuskansaa kohtaan. Kaksi vuotta myöhemmin hän kirjoitti kunnioittavasti Jeesuksen juutalaisesta syntyperästä. Tässäkin tekstissä hän muistutti, että Jumala on antanut juutalaiselle kansalle ikuisen lupauksen. Sen vuoksi kristittyjen ei pidä kohdella juutalaisia epäystävällisesti. Osa juutalaisista ottaa vastaan sanoman Kristuksesta, heitä kääntyy joka päivä. Mutta jos kristityt kohtelevat juutalaisia epäystävällisesti, kuka heistä silloin haluaisi kääntyä?
Rabbin pojan kastejuhlassa
Nuoren Lutherin mielestä juutalaisten haluttomuus kääntyä Kristuksen puoleen oli johtunut kristittyjen rakkaudettomasta asenteesta heitä kohtaan ja evankeliumin hämärtämisestä kirkossa. Luther moitti paavin kirkkoa myös siitä, että se oli tullut juutalaisten autuuden esteeksi.
− Hän toivoi, että puhdistetun evankeliumin myötä tilanne voisi muuttua ja juutalaisia voisi kääntyä enemmän, Lindqvist sanoo.
Vuonna 1523 Luther osallistui erään kristityksi kääntyneen rabbin pojan kastetilaisuuteen. Iloisen juhlan jälkeen hän kirjoitti kirjeen, josta kaikui toiveikkuus. Ehkä elettiin juutalaisten heräämisen kynnyksellä. Samana vuonna hän totesi, että me pakanat täällä Euroopassa emme olisi ikinä vastaanottaneet juutalaista Vapahtajaa, jos juutalaiset apostolit olisivat kohdelleet meitä yhtä huonosti kuin kristityt ovat kohdelleet juutalaisia.
Miksi Lutherin pään sisällä tapahtui se surullinen käänne, joka alkoi synnyttää torjuvaa ja vihaista puhetta? Tutkijat ovat pohtineet tätä paljon. Kun nuori Luther puolusti juutalaisia, hän nousi aikansa antisemitististä ilmapiiriä vastaan. Yritys muuttaa saksalaisten ja kirkon asennetta oli työlästä. Hän puhui juutalaisista ja juutalaisille ystävällisesti ja toivoi, että näkisi rakkauden hedelmänä monen juutalaisen ottavan Jeesuksen vastaan messiaanaan.
Paljastuskirjoja pilkkamenoista
Niin ei kuitenkaan käynyt, ja Lutherin pettymys oli suuri. Suolaa Lutherin haavoihin heittivät kirjoitukset, joissa juutalaisia syytettiin Kristuksen pilkkaajiksi. Myöhäiskeskiajalla julkaistiin paljastuskirjoja juutalaisuudesta ja sen salaisista opeista. Toisaalta Lutherin käsiin näyttää päätyneen myös satoja vuosia vanha juutalaisten vastaevankeliumi Toledot Jeshu, pilkkateksti Jeesuksesta. Näistä hän sai polttoainetta, Pekka Lindqvist kertoo.
− Luther alkoi nähdä juutalaiset ikuisesti myrkyllisinä vihollisina ja parantumattomasti paatuneena kansana, jota mikään ei auta eikä pelasta.
Toiseksi viimeisessä saarnassaan Luther jylisee juutalaisten hirmutekoja vastaan, mutta puheen keskellä pilkahtaa valo: Jos joku juutalainen kääntyy, hänet otetaan riemullisesti vastaan.
Lindqvistin mielestä Lutheria ei kaikista virheistään huolimatta voi syyttää rotuopista.
− Lutherin puheet olivat uskonnollista polemiikkia. Rotuoppi syntyi vasta 1800-luvulla.
Entä voivatko luterilaiset kristityt vielä viedä evankeliumia juutalaisten pariin historiansa synkästä raidasta huolimatta?
− Risti on kauhistus monille juutalaisille ja paljon on mennyt pilalle. Siksi on parempi, että he kuulevat evankeliumin saarnan Jeesukseen messiaanaan uskovalta juutalaiselta. Mutta me voimme palvella. Ja jokaisen pitää toki antaa todistus myös suullaan, kun sitä kysytään.
Pekka Lindqvist lainaa Pietaria: ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana.” (1. Piet. 3:15)
Ote Lutherin kirjoituksista: ”Tulkoon sinun valtakuntasi”
Pyydämme tätä siinä tarkoituksessa, että me sen omaksemme saatuamme myös joka päivä siinä pysyisimme ja kasvaisimme ja että Jumalan valtakunta menestyisi ja saisi suosiota ja kannatusta myös muiden ihmisten keskuudessa. Näin se vastustamattomasti etenisi kaikkialle maailmaan ja monet ihmiset pääsisivät Pyhän Hengen vetäminä armon valtakuntaan ja osallisiksi lunastuksesta, niin että me kaikki yhdessä voisimme ikuisesti pysyä valtakunnassa, joka on nyt saanut alkunsa.
Martti Luther: Iso Katekismus, Isä meidän -rukous, toinen pyyntö.
Teksti: Danielle Miettinen
Kuvitus: Nadia Snopek
Tämä artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehden numerossa 1/2023
Lue lisää:
