Kirjoittanut
Nuoren sukupolven lähetysinnostus asetti haastavan peilin lähetyskonkareiden eteen symposiumissa Tampereella.
”Henki kulkee, siispä saarnaan. Sain jalat, siispä lähden.”
Tämä on vapaa suomennos englanninkielisestä kirjoituksesta Juha Lehtosen hupparissa. Lehtonen puuhaa Helsingissä kesäkuussa pidettävää nuorten lähetystapahtumaa The Send.
– Toivomme, että Helsingin jäähallissa 7. kesäkuuta pidettävän tapahtuman liput myydään loppuun, Lehtonen kertoi torstaina lähetysteologisessa symposiumissa Tampereella.
Symposiumin tarkoitus oli pureskella syyskuussa Koreassa pidetyn Lausannen liikkeen neljännen maailmankongressin antia suomalaiselle lähetystyölle.
Suurimman huomion sai Suomessa nuorten parissa syttynyt lähetysherätys. Lehtosen mukaan käynnissä on ennen näkemätön nuorten liikehdintä, jossa lähetystyön rakenteet, käytännöt, teologiat ja identiteetit joutuvat myllerrykseen.
– Ennen haasteeni nuorten kanssa oli siinä, miten saan heidät innostumaan. Nyt mietin, miten saan innostuneita autettua eteenpäin.
Lehtonen toimii Fidan lähetystyön yksikön päällikkönä ja katsoo maisemaa vapaan kristillisyyden näkökulmasta. Hän kerää parhaillaan The Sendin taakse järjestöjä ja seurakuntia, jotka haluavat olla mukana auttamassa nuoria eteenpäin oman elämänsä lähetyspolulla. Yksi koukkuun käyneistä on Lähetysyhdistys Kylväjä, ja Opiskelija- ja koululaislähetyskin on todennäköisesti tulossa mukaan.
– Tarvitsemme tosi paljon erilaisia lähetysjärjestöjä ja kumppanuuksia. Ne voivat olla monella erilaisella identiteetillä varustettuja.
Lehtonen korostaa, ettei tekeillä ole mitään uutta, vaan kyse on paluusta juurille.
– Kyse on kuuliaisuudesta Jeesuksen lähetyskäskylle. Nuori sukupolvi on rohkea ja häpeilemätön, Lehtonen totesi keskustelussa symposiumin lounastauolla.
Sedät ja tädit paikallaan
Tilaisuudessa keskusteltiin sukupolvien välisen yhteyden rakentamisesta ja säilyttämisestä.
– Setien ja tätien tehtävä on tehdä lähteminen nuorille turvalliseksi ja olla asettumatta heille esteeksi, Lehtonen totesi.
Hänen mukaansa nyt tarvitaan kevyitä mutta vastuullisesti viitoitettuja lähetyspolkuja. The Send -tapahtumassa vaihtoehtoja on neljä: naapurustot, koulut ja yliopistot, haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret sekä saavuttamattomat kansat.
– Nuoret eivät kysele kirkkokuntia. Järjestelmien pitää muuttua. Nuoret pakottavat meidät keskinäiseen yhteistyöhön ja kunnioitukseen.
Lehtonen on kohdannut paljon varautuneisuutta ja syytöksiä teologisesta löperyydestä. Moni pastori on kysynyt, kenen pussiin tässä oikein pelataan.
– Mutta kun omat nuoret ovat syttyneet ja vanhemmat sukupolvet ovat nähneet mitä se saa aikaan, asenteet ovat muuttuneet.
Lehtonen ajattelee, että vanhempien kuuluu käydä nämä väännöt.
– Ettei nuorten tarvitse niitä käydä.
Yhteistoiminnan henki
Suomen Evankelisen Allianssin evankeliointiin innostavan GO-liikkeen kansallinen koordinaattori Arto Nousiainen muistutti Lausannen liikkeen lujasta pohjasta. Se on raamatullinen usko Kristukseen.
– Lausannen liike syntyi tämän uskon ja maailman evankelioimisen puolesta. Lausannen henki on positiivinen yhteistoiminnan henki, jossa eri mieltä olevat kykenevät keskustelemaan yhdessä.
Nousiainen korosti yhteyden merkitystä saavuttamattomien saavuttamiseksi. Ajankohtaisina kysymyksinä hän nosti esiin myös Kristuksen ainutlaatuisuuden, luomakunnan eheyden, suhteen kulttuuriin ja kolonialismin haasteen.
– Lausannen liikkeessä on aina arvostettu tutkimusta. Meidän on tunnettava maailma, jossa toimimme.
Soulissa annettiin edellisten kongressien tapaan julkilausuma.
– Tällä kertaa uudistimme sitoutumisemme Jumalan haluun pelastaa ja rakentaa seurakuntansa Kristuksen kautta Raamatun perustalle, Nousiainen summasi.
Sanassa, ajassa ja kasassa
Kylväjän lähetysjohtaja Jukka Kääriäinen lainasi puheessaan piispa Teemu Laajasalon kolmea pointtia.
– Pysykää sanassa, pysykää ajassa ja pysykää kasassa, Laajasalo sanoi videon välityksellä.
Hän huomautti, että Lausannen liike pyrkii yhdistämään kirjavaa sakkia Jeesuksen lähetyskäskyn ympärille.
– Yhdessä olemme enemmän. Annamme näkyvämmän ja vaikuttavamman todistuksen tavoittamattomien tavoittamiseksi.
Kääriäinen muistutti, että kaikki lähetystyön hedelmä johtuu Jumalan armosta.
– Tarvitsemme evankeliumia kaikkeen, mihin meitä kehotetaan. Vaikka Lausannen liike ei ole luterilainen liike, se kumpuaa siitä evankeliumin voimasta, josta reformaatio syntyi 1500-luvulla, Kääriäinen totesi.
Suomen teologisen instituutin teologinen asiantuntija Vesa Ollilainen nosti esille kristillisen opin ja kristillisen elämän suhteen.
– Teologialla täytyy olla sisältö ja niin täytyy olla evankeliumillakin. Ne täytyy johtaa Raamatusta, ja tätä varten tarvitaan raamattunäkemys. Jos luovutaan klassisesta evankelikaalisesta raamattunäkemyksestä, lähetystyö muuttuu joksikin muuksi. Se alkaa kohdistua vain ajalliseen hyvään ikuisen sijaan, Ollilainen esitti.
Erimielisyydet jätettiin sivuun
Ollilainen luetteli Lausannen liikkeen korostuksia: toiminta, luovuus, innovatiivisuus ja yrittäjähenkisyys. Hän ihmetteli, ettei syyskuun kongressissa ollut yhtään päälavan ohjelmaa eikä kanavatyöskentelyä, jossa olisi käsitelty isoja teologisia kysymyksiä, joista evankelikaalisessa liikkeessä ollaan eri mieltä.
– Missä teologia ei luo käytäntöä, siellä käytäntö luo teologiaa.
– Ortopraksian ja ortodoksian pitää pysyä yhdessä, tämän äärellä Lausannen liike kipuilee, Ollilainen totesi.
Suomen helluntaikirkon monikulttuurisuusasiantuntija Juha Lehto nosti esiin Suomen maana, joka ottaa vastaan lähetystyöntekijöitä.
– Olemmeko hereillä siinä, miten voimme tukea lähettejä olemaan täällä hedelmällisiä?
Kylväjän apulaislähetysjohtaja Hanna Lindberg puhui paneelikeskustelussa kutsusta nöyryyteen.
– Miten yhdistää nöyryys ja rohkeus? Tarvitsemme nöyryyttä Jumalan, toistemme ja historian edessä. Toisaalta Jumalan asialle pistetään parasta, vaikka menisi vähän överiksikin, Lindberg totesi.
Kolme miljardia syytä lähteä
Kylväjän seurakuntatyön koordinaattori muistutti maailman kolmesta miljardista ihmisestä, jotka eivät vielä ole kuulleet evankeliumia.
– Moni maa on suljettu. Niihin ei pääse pastorina. Tarvitaan ihmisiä, jotka voivat lähteä omissa ammateissaan yli tunnustuskuntarajojen, koordinaattori muistutti.
Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko on pannut merkille Lausannen liikkeen uuden teologisen työskentelyn kiinnittymisen Nikaian uskontunnustukseen. Hän arveli tämän johtuvan liikkeen pietistisen kirkkokäsityksen yksipuolisuudesta. Sen rinnalle on ryhdytty rakentamaan siltaa vanhoihin apostolisiin kirkkoihin ja niiden kirkkokäsitykseen.
– Lausannen liikkeen ajattelussa kirkko rakentuu henkilökohtaisesta suhteesta Kristukseen ja suhteista niihin, joiden kanssa jaan yhteisöni. Institutionaalisuus ei ole niin keskeistä. Tätä vasten Nikaian tunnustukseen viittaaminen on mielenkiintoista, Risto Jukko sanoi.
Lähetysteologisen symposiumin järjestivät Suomen Evankelinen Allianssi, Suomen lähetysneuvosto ja Lähetysyhdistys Kylväjä.
