Lapsen kehityksen kannalta vanhemman sukupuolen korjaamiseen liittyvän salaisuuden varjeleminen on psyykkisesti rasittavaa. Professori Riittakerttu Kaltialan mielestä uuden translain valmistelussa on menty liikaa aikuisen etu edellä.
Uudesta translaista on tarkoitus äänestää eduskunnassa tammi-helmikuun vaihteessa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaan uudessa laissa transsukupuolinen henkilö voi korjata juridisen sukupuolimerkintänsä pelkällä hakemuksella. Enää ei siis vaadittaisi todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä eikä myöskään psykiatrista arviota. Esityksen mukaan sukupuolensa voi itse vahvistaa toiseksi vasta 18-vuotiaana ja takaisin edelliseen pääsee vaihtamaan aikaisintaan vuoden päästä.
Mikael Juntunen haastatteli Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian ylilääkäri ja Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltialaa Radio Dein aamulähetyksessä 26.1.2023. Ylilääkärin mielestä lain yhteydessä ei ole juuri lainkaan puhuttu sukupuolta korjaavan vanhemman lapsien asemasta ja tilanteesta.
Mietittäessä vanhempien mahdollista sukupuoliahdistusta ja sukupuolen korjaamista, Kaltiala pitää ongelmana sitä, että nyt on ajateltu asiaa pääasiassa vain vanhemman kannalta. Eli sitä, miten tämä voisi erilaisissa asiakirjamerkinnöissä varmistaa, että historia sukupuolta korjanneena ei tulisi missään tilanteessa esille.
Mutta lapsen kehityksen kannalta juuri tällaisen salaisuuden varjeleminen on hänen mukaansa ongelmallista.
– Lainsäädäntökeskustelussa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota, mitä merkitsee lapsen kannalta, jos hänen henkilöhistoriaansa muutetaan niin, että isä muutetaan juridisesti äidiksi tai päinvastoin. Tästä pitäisi käydä avointa keskustelua, Kaltiala sanoo.
– Perhesalaisuuksien säilyttäminen on lapsille psyykkisesti rasittavaa. Jos me haluamme ajatella, että kaikki sukupuoli-identiteetit ovat luonnollisia ja niissä ei ole mitään salattavaa ja hävettävää, miksi pitäisi rakentaa turvajärjestelmiä sille, että asiaa pystyy salaamaan, kun lapsen edun kannalta salaisuuden haltijana oleminen on hankalaa, ylilääkäri kysyy.
Kaltialan mielestä monissa asioissa, joissa ollaan lapsen edun asialla, ollaankin todellisuudessa aikuisen edun asialla. Tässä translakiasiassa on hänen mukaansa vanhemman juridisen sukupuolen muuttaminen käsitelty hyvin paljon vain aikuisen edun näkökulmasta.
– Lainsäädäntökeskustelussa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota, mitä merkitsee lapsen kannalta, jos hänen henkilöhistoriaansa muutetaan niin, että isä muutetaan juridisesti äidiksi tai päinvastoin.
Pitäisikö lainlaadinnassa vetää liinat kiinni?, Mikael Juntunen kysyy.
– Olen psykiatrian asiantuntija enkä juridiikan, mutta mielestäni, jos lapsi on jo syntynyt ja hänellä on jo asiakirjoissa vanhemmat, sitä ei pitäisi enää muuttaa. Ihmiset neuvottelevat sen sitten perheessään, jos tällainen tilanne aikuisella ihmisellä on.
Lapsen omaan historiaan pitäisi siis Kaltialan mielestä jäädä se, mitkä vanhemmat hänellä on alun perin olleet.
Lapsena identiteettikehitys on vielä kesken
Onko translaki juuri nyt ajankohtainen ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan käsittelyssä?
– Hedelmättömyysvaatimuksen poistaminen on ollut todella pitkään agendalla ja olemme saaneet siitä Suomeen kansainvälistä paheksuntaa ihmisoikeusnäkökulmasta. Sen asian korjaamista yritettiin jo aikaisemmin, mutta se ei silloin poliittiseen agendaan mahtunut.
– Omalla ilmoituksella sukupuolimerkinnän muuttaminen on ajankohtainen kansainvälisessä keskustelussa. Itse ajattelen, että aikuisilla se varmasti on ihan ok ja yhteiskunta voi niin päättää.
Lapselle ei pidä kertoa sen paremmin, että mielessäsi on vikaa tai että kehossasi on vikaa. Pitää huolehtia, että lapsi saa olla oma itsensä, ja katsotaan sitten, miltä tuntuu seuraavissa kehitysvaiheissa.
Samassa yhteydessä on nostettu keskusteluun, pitäisikö alaikäisten saada muuttaa sukupuolimerkintänsä joko itsenäisesti tai vanhempien tuella. Sitä ei Riittakerttu Kaltialan mielestä pidä avata eikä mahdollistaa, koska lapsen ja nuoren identiteettikehitys on vielä kesken. Identiteetin rakentuminen ja vahvistuminen sekä persoonallisuuden rakenteiden vahvistuminen on vasta nuoruusiän kehityksen lopputulos.
– Lapsuudessa voimakkaastikin vastakkaiseen sukupuoleen identifioituneista lapsista neljä viidestä kokee toisin, kun fyysinen puberteetti on alkanut. Sen takia lapsille ei suositella eikä meillä Suomessa aloiteta alle puberteetti-ikäisille mitään fyysisiä hoitoja. Pitää muistaa, että lapset ja nuoruusikäiset ovat eri asia, Kaltiala sanoo.
Tärkeintä on noudattaa vanhemman vastuuta
Kaltiala muistuttaa, että on erittäin tärkeää huolehtia, että lasta ei sukupuoli-identiteettikokemuksensa takia millään tavalla syrjitä tai kiusata tai ettei hän joudu minkäänlaisten väärinkäytösten kohteeksi.
– Se on meidän yhteiskuntamme velvollisuus. Ihminen on yhtä kuin sekä hänen mielensä että kehonsa. Lapselle ei pidä kertoa sen paremmin, että mielessäsi on vikaa tai että kehossasi on vikaa. Pitää huolehtia, että lapsi saa olla oma itsensä, ja katsotaan sitten, miltä tuntuu seuraavissa kehitysvaiheissa.
Perinteisesti ajatellaan, että tarvitaan sekä isä että äiti ja molempien roolit. Sitä lähtökohtaa ollaan nyt purkamassa, mutta olisiko siinä parempi pitäytyä?
– On ihan totta, että sitä ajatusta puretaan silloin, jos aikuinen ihminen voi vanhemmaksi tultuaan kokea sukupuolensa toisin ja sen mukaan täytyy hänen oman hyvinvointinsa takia edetä. Mutta toisaalta meillä on samaa sukupuolta olevien vanhempien liittoja alun perinkin ja tiettävästi lapset varttuvat niissä hyvin, Kaltiala muistuttaa.
Tärkeintä on hänen mukaansa se, että vanhempi noudattaa vanhemman vastuuta ja tarjoaa lapselle tämän kehitysvaiheen mukaista huolenpitoa ja tukea.
– Meillä on ihan tarpeeksi ongelmia vanhemmuudessa riippumatta siitä, mitä sukupuolta vanhemmat ovat.
Kuuntele Riittakerttu Kaltialan haastattelu DeiPlus -palvelusta
https://deiplus.fi/ohjelmasarja/17?mediaType=undefined
