Kirjoittanut
Uusi verso -yhteisö vietti viime viikonloppuna 10-vuotisjuhlia. Messukävijät lasketaan nykyään sadoissa, kun alussa osallistujia oli 20–30 henkeä.
Tampereen Pispalan kirkolla järjestettiin eilen kaksi nuorten aikuisten messua, kuten joka toinen sunnuntai muulloinkin. Uusi verso -yhteisön piirissä on niin paljon väkeä, että yhdessä messussa penkkirivit eivät riittäisi kaikille messuun tulijoille. Juhlaviikonlopun vuoksi tällä kertaa osallistujia oli tavallistakin enemmän: ensimmäisessä messussa yli 150 nuorta aikuista ja toisessa lähemmäs 300. Osa jälkimmäisen messun osallistujista päätyi seisomaan kirkkosalin takaosaan.
Kävijämäärän nousu vuosikymmenessä on ollut valtava, sillä alkuaikoina messukävijöitä oli vain muutama kymmen.
– Haluan kiittää Jumalaa kasvun ihmeestä: määrällisen mutta vielä enemmän hengellisen kasvun ihmeestä. Kukaan ihminen – minä vähiten – olisi voinut saada sitä aikaan, Uuden verson pastori Timo Pöyhönen korosti tämänpäiväisessä saarnassaan. Yhteisö toimii Tampereen seurakuntayhtymän alla.
Pöyhönen lainasi perään Korinttilaiskirjettä: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” (1. Kor. 3:6–7)
Kirkon uudistus nousee sisältä
Pastorin mukaan kymmenen vuotta sitten alkoi tutkimusretki siihen, millainen Raamatun mukainen seurakunta voisi olla. Hän kertoi, että vuosikymmenen aikana on tehty esimerkiksi monenlaisia messukokeiluja, joissa on venytetty messukaavaa. Vuosien varrelle on mahtunut virheitäkin, mutta kokonaisuudessaan matka on ollut inspiroiva täynnä hienoja kokemuksia ja tutustumista hienoihin ihmisiin. Timo Pöyhönen halusikin kiittää uusiversolaisia myös ystävyydestä.
– Seurakunta on porukka, joka haluaa kasvaa keskinäisessä rakkaudessa.
Kolmanneksi kiitosaiheeksi hän nosti yhteisen tekemisen. Seurakunta ei ole Pöyhösen mukaan sitä, että pappi tekee kaiken ja muut katsovat kädet puuskassa. Jokaisella oma tehtävä ja annettavaa seurakunnalle.
Pastori iloitsi lisäksi siitä, että Uuden verson kaltaisia yhteisöjä on Suomessa muitakin. Hänen mielestään ne ovat kirkon tulevaisuus.
– Rakastan kirkkoa ja olen sieluni velkaa kirkolle, koska olen tullut perus seurakuntatyön kautta uskoon. Mutta se ei ole mikään salaisuus, että meidän kirkkomme on isoissa vaikeuksissa. Jos ei tule uudistusta, se alkaa pikku hiljaa näivettyä.
Hän kuitenkin uskoo, ettei Jumala ole hylännyt kirkkoansa ja että sen juuresta alkaa nousta uusia versoja, uusia yhteisöjä, jotka löytävät jälleen sen, mitä Raamattu kuvaa seurakunnaksi.
– Ihmiset povaavat kirkon romahdusta, mutta mitä jos sen sisältä nousee uusi, voimakas hengellinen liikehdintä, joka pystyy tavoittamaan tämän kansan? Pöyhönen herätteli.
