Lokakuun alussa järjestetyn tapahtuman jälkeen päällimmäinen tunteeni on ehdottomasti kiitollisuus.
Pääsin kulttuurituotannon opintojeni kautta tänä vuonna traineeksi eli harjoittelijaksi Valtakunta-tapahtumaan. Käytännössä olen oppinut tapahtumatuotannon eri osa-alueista osana Valtakunnan johtoryhmää.
Tästä näkökulmasta tapahtumaa tarkastelleena en voi kuin ihmetellä: Ihmettelen, kuinka asiat sujuivat ilman suuria ongelmia. Ihmettelen, kuinka kaiken menon ja vastuiden keskelläkin tuntui, että sai levätä ja nauttia tapahtumasta. Ihmettelen, kuinka Jeesus toimi ja vaikutti nuorten keskuudessa silminnähtävästi.
Jokaiselle löytyi varmasti tarjontaa, josta sai ammennettua asioita omaan elämäänsä.
Valtakunnan teema oli tänä vuonna Minä olen. Se viittaa Jumalan luonteeseen ja hänen uskollisuuteensa. Viikonlopun päätilaisuuksissa kuultiin, kuinka eri puhujat avasivat aihetta Raamatun kertomusten ja henkilöiden kautta — aina Vanhasta testamentista Jeesukseen.
Tapahtuman korkkasi perjantaina Minä olen -räppikappale, jota seurasivat päätuottajan tervetulopuhe, kaksi todistusta Jumalan uskollisuudesta ja ylistys. Sunnuntaina tapahtuma päättyi kaikille avoimeen ehtoollistilaisuuteen, jossa nautimme sukupolvien välisestä yhteydestä. Näiden tilaisuuksien väliin mahtui paljon upeita puheita, mielenkiintoisia keskusteluja sekä paljon ylistystä ja yhdessäoloa.
Eri ikäryhmille tarkoitetut kanavat tarjosivat erinomaisia työkaluja ja mielenkiintoista keskustelua eri aiheista. Itse olin mukana Y-kanavissa, joista mieleeni jäi erityisesti paneelikeskustelu yhteisestä perinnöstä. Siinä vanhemman ja nuoremman sukupolven edustajat pohtivat esimerkiksi mentoroinnin merkitystä ja eroja, joita sukupolvien välillä on — unohtamatta kuitenkaan yhdistäviä asioita ja sitä, mitä kaikkea voimmekaan oppia toisiltamme.
Muita kanavien aiheita olivat esimerkiksi kestävä hengellisyys, avioliitto ja perhe, evankeliointi, Jumalan tahdon rukoileminen ja paikallinen ja globaali missionaalisuus. Jokaiselle siis löytyi varmasti tarjontaa, josta sai ammennettua asioita omaan elämäänsä.
Kun keskustelin nuorten kanssa, moni mainitsi parhaaksi asiaksi tapahtumassa ylistyksen. Viime vuoden palautteiden perusteella sen osuutta oli lisätty, ja kaipuun ylistämiseen kyllä huomasi. Erityinen jano Jumalan puoleen näkyi myös muun muassa monien nuorten uskoontulona, pitkittyneinä ja antautuneina ylistyssessioina sekä esimerkiksi spontaanina kymmenien nuorten evankeliointitempauksena Seinäjoella. Nuorten ennakkoluuloton ja aito usko inspiroi.
Itse koen, että tapahtuman hedelmä ja siellä läsnä ollut into Jumalaa kohtaan on jatkunut pelkän viikonlopun sijaan myös arjessa. On etuoikeus olla mukana rakentamassa jotain, mikä varustaa nuoria ja nuoria aikuisia elämään kokonaisvaltaisesti Jeesukselle. Kaiken tänä vuonna koetun jälkeen herääkin odotus ja kysymys: Mitä kaikkea Jumalalla onkaan varattuna Valtakunta-tapahtumalle 2025?
Sara Vesterinen
Kirjoittaja on 24-vuotias kulttuurituotannon opiskelija ja Valtakunta-tapahtuman johtoryhmän jäsen Seinäjoelta.
Kuvat: Vili Petäjämäki ja Markus Mäkinen
