Kirjoittanut
Tampereen Aleksanterin kirkossa järjestettiin 10.11.2016 Etsikää minut – ennaltaehkäisevän nuorisososiaalityön paneeli. Keskustelua käytiin aiheesta ”Armottomat vs. arvottomat eli miten ehkäistä nuorten ongelmia”.
Paneelikeskustelun takana vaikutti huoli nuorten syrjäytymisestä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Nuorisotutkimusverkoston tutkimuksen (2015) mukaan joka kuudes nuori syrjäytyy. Tilaisuuden järjestivät Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat, ja asiantuntijoiksi paneelikeskusteluun oli kutsuttu Pekka Ihalainen, Pekka Matilainen, Minna Minkkinen, Päivi Niemi, Sirpa Pursiainen ja Ville Nieminen.
Huoli nuorten syrjäytymisestä on muutenkin ollut viime päivinä esillä. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen vieraili kirkolliskokouksessa tiistaina 8.11. ja ilmaisi siellä pitämässään puheessa huolensa samasta asiasta.
Syrjäytymistä torjutaan yhteisvoimin
Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän kasvatustyön pastori Jari Pulkkinen kertoo työuransa aikana huomanneensa muutoksen nuorten hyvinvoinnissa. Pahoinvoivien nuorten ja hyvinvoivien nuorten välinen ero on kasvanut. Pahoinvointi herkästi kasaantuu jo valmiiksi huono-osaisille. Pulkkinen aloitti työnsä seurakunnassa nuorten parissa 11 vuotta sitten.
Syrjäytymiseen johtavat monet tekijät, esimerkiksi koettu emotionaalinen tai sosiaalinen yksinäisyys, oppimisvaikeudet, ongelmat perheessä ja köyhyys. Seurakunnissa voimme reagoida nuoren syrjäytymiseen monella tavalla. Yhteistyö eri toimijoiden kuten koulujen, kaupungin nuorisotyön ja seurakuntien kesken on tärkeässä roolissa. Erilaiset yhteistyöprojektit antavat näkökulmaa tilanteisiin. Yhteistyössä on sekin hyvä puoli, että kaikkea ei tarvitse aina keksiä alusta asti itse.
Meillä tehdään seurakunnissa monia asioita syrjäytymisen ehkäisemiseksi; on erilaisia projekteja, kuten moottoripaja -toiminta ja avoimet ovet. Näillä pyrimme tavoittamaan erityisesti juuri syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, mutta toki myös kaikkia muitakin nuoria. koulujen ja kaupungin kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä järjestämällä ryhmäytyksiä, koulupäivystyksiä, ja koulukiusaamista vastustava kampanjoita.
Tampereella olemme huomanneet, että erityisesti moottoripajatoiminta kokoaa mukaan nuoria poikia ja tässä toiminnassa on mukana myös syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Ajattelen lähtökohtaisesti niin, että mitään porukkaa ei tule eristää, vaan kutsua kaikkia mukaan ja olla itse siellä missä nuoret ovat. Se on eräänlaista etsivää työtä. Tarpeen mukaan voidaan järjestää omia ryhmiä. Tärkeintä kaikessa tässä toiminnassa on kuitenkin nuorten kohtaaminen, se että kuuntelemme ja olemme aidosti läsnä, Pulkkinen painottaa. Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria tulisi kohdata ihan kuten muitakin ihmisiä; kunnioittaen, arvostaen ja välittäen.
Tavoittamisen keinot löytyvät nuoria kuunnellen
Miten seurakunnan toiminnan tavoittavuutta voisi arvioida? Tärkeää olisi ensin miettiä, että keitä nuoria tavoitamme omassa arkitoiminnassamme, Pulkkinen vastaa. Keitä isoskoulutus tavoittaa? Ketkä käyvät nuortenilloissa? Ketkä osallistuvat nuortenleireille? Tällaisten peruskysymysten kautta sitten huomaa, jääkö joku porukka tavoittamattomissa seurakunnan toiminnassa.
Voimme lisätä nuorten osallisuutta yksinkertaisesti ottamalla nuoria mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan seurakunnan toimintaa. Osallisuutta on tietysti monenlaista. Ei kaikkien ole pakko tehdä ja suunnitella. Osallisuutta on myös se, että saa valita olla tekemättä mitään. Tärkeää on antaa mahdollisuus saada vaikuttaa ja osallistua juuri sitten kuin nuori itse haluaa. Meidän tulisi kuulla mitä nuoret oikeasti tarvitsevat, ja varoa tekemästä olettamuksia jos emme jotain asiaa todella tiedä.
Pulkkinen uskoo, että seurakunnissa voimme välittää hyväksyvää ja arvostavaa ilmapiiriä jokaista ihmistä kohtaan omalla toiminnallamme, kun annamme aikaa nuorille. Kun nuorten kanssa juttelee, aika nopeasti huomaa, jos asiat eivät ole kohdallaan. Jos kavereita ei juurikaan ole, nuori
kokee itsensä yksinäiseksi, ja tulevaisuus tuntuu nuoren mielestä kovin synkältä, hälytyskellojen pitäisi soida.
Onko seurakunnan tekemä työ syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukemiseksi erilaista kuin muiden tahojen tekemä työ? Yksi juttu on ainakin se, että voimme rukoilla nuorten puolesta, Pulkkinen sanoo. Se on mahtava voimavara tässä työssä, ja kantaa pitkälle.
