Kirkon oppilaitostyön tärkeä tavoite on estää opiskelijoiden syrjäytyminen.
Kauhajoki-hankkeen vetäjä, pastori Markku Orsila kertoo, että nuoret miehet tulevat edelleen turhan harvoin juttelemaan ongelmistaan.
”Huolihan on nuorista miehistä. Tukea tarvitaan esimerkiksi tunteiden tunnistamiseen, että olisi välineitä ilmaista pahaa tai huonoa oloa. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa järjestetään jo toista vuotta mielialataidot-kurssi, jossa yksinäisyydestä ja masennuksesta puhutaan suoraan. Hyvä asia on, että ilmoittautumiskynnys on madaltunut,” toteaa Kirkon Kauhajoki-hanketta vetävä pastori Markku Orsila.
Oppilaitostyötä Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tehnyt Orsila kertoo, että nuoret miehet tulevat harvoin suoraan juttelemaan ongelmistaan. Sen sijaan yhteisen tekemisen kautta kielenkannat saattavat avautua.
Kirkko on mukana ammattikorkeakouluopiskelijoiden syrjäytymistä torjuvassa CDS-yhteistyöhankkeessa, jonka avulla tuetaan opiskelijoiden hyvinvointia ja opintojen loppuunsaattamista. Tukea opiskelijat tarvitsevat erityisesti opiskelun aloituksen ja loppuvaiheiden aikana, sillä silloin syrjäytymisriski on suurin. Miehillä sosiaalisten verkostojen horjumisen vaara on naisia suurempi.
Kirkolla on tällä hetkellä 62 päätoimista oppilaitostyöntekijää. Heistä 34 toimii ammattikorkeakouluissa. Joukossa on pappeja, diakoneja, kirkkomuusikoita ja nuorisotyön ohjaajia.
Kirkon oppilaitostyöntekijät osallistuvat monin tavoin oppilaitosten arkeen. He tekevät tiivistä yhteistyötä muun muassa opiskelijajärjestöjen ja muiden opiskelijoiden hyvinvoinnista huolehtivien tahojen kanssa. He rakentavat yhteisöllisyyttä sekä kohtaavat opiskelijoita arjen keskellä.
Jälkihoito on ennaltaehkäisyä
Kauhajoen koulusurmien jälkihoitohanke on edennyt loppusuoralle. Työn painopisteinä ovat edelleen tapahtumakoulun huomioiminen sekä uhrien omaisten ja seurakuntien työn tukeminen.
Markku Orsila korostaa aktiivisen yhteistyön tärkeyttä kaikkien jälkihoitoon osallistuvien viranomaisten ja toimijoiden kesken. Kirkko on ollut mukana omaisten vertaistukitapaamisissa, koulujen retkissä ja tapahtumissa, luennoimassa kirkon kriisityöstä seminaareissa, järjestämässä hiljaisuuden retriittejä ja hartauksia sekä kuuntelemassa seurakuntien työntekijöitä.
”Kaikkia itsemurhia tai syrjäytymisiä ei voida koskaan ehkäistä. Silti jälkihoitokin on vastaavien tapahtumien ennaltaehkäisyä. Turvallisuuden tunteen syntyminen ja puhuminen ovat tärkeitä asioita,” Orsila toteaa.
