Kirjoittanut
Esseisti Antti Nylén katsoo Keskisuomalaisessa (19.1.) että nykyisessä uskontokeskustelussa ei pohdita, olisiko hengellisyydellä jotakin annettavaa tämän ajan ihmisille.
Moisia mietiskelee vain jokunen piispa, esseisti tai muu tosikko, Nylén kirjoittaa.
Minä olen sitä mieltä, että pitäisi opettaa nimenomaan omaa uskontoa. Ei pidä uskotella lapsille, että hengellis-filosofiset perusasenteet voisi noin vain valita, hän jatkaa.
Nylénin mukaan polttava kysymys on nyt, missä ja missä määrin uskontoa saa esiintyä.
”Yhdet ovat sitä mieltä, ettei uskonto kuulu kouluun ollenkaan. Tätä näkemystä ei aina kehdata edes perustella, mutta taustalla lienee ajatus, ettei uskonto ole totta. Silloin minua kiinnostaisi tietää, miksei kukaan ole häätämässä lukujärjestyksestä liikuntaa ja musiikkia. Niillä tuskin on senkään vertaa tekoa faktojen kanssa”, Nylén kirjoittaa.
”Uskonto ei siis kuulu kouluun, koska se on uskontoa. Tiedämme, mitä tällaisilla argumenteilla pitää tehdä. Sääli vesilintua”.
Nylénin mukaan monet ateistit sanovat mielellään, että kaikki ihmiset syntyvät uskonnottomina.
”Sitten heidän vanhempansa tuputtavat heille oman uskontonsa. Väite on periaatteessa totta mutta silti mätä. Kaikki syntyvät myös ilman kieltä ja nimeä, emmekä me silti sano, ettei heidän nimensä tai kielensä olisi heidän omansa”.
