Mongoliassa seurakuntanuoret opiskelivat kevään etänä ja rohkaisivat toisiaan ryhmävideopuheluissa. Moni kaipasi yhteisiä hetkiä kirkossa.
Ulaanbaatarin Säin medee -seurakunnan nuorten viikoittaiset kokoontumiset raamattupiireihin, nuorteniltoihin ja jumalanpalveluksiin ovat olleet tauolla tammikuusta lähtien koronaviruksen torjumiseen pyrkivien rajoitustoimien vuoksi. Kevät on ollut hyvin erilainen nuorille, jotka eivät ole voineet tavata toisiaan yli viiteen kuukauteen.
– Olen tykännyt opiskella kotona, se on ollut minulle helppoa, mutta välillä on ollut tylsää, kun en ole ymmärtänyt, mitä opettaja sanoo. Tietokoneen ääressä pitkään istuminen on ollut vähän puuduttavaa, 16-vuotias lukiolainen, Iveel kertoo.
Mongoliassa koulut ja yliopistot suljettiin jo tammikuussa. Peruskoululaisille ja lukiolaisille lähetettiin kevään ajan yhteisiä maanlaajuisia oppitunteja television välityksellä. Sen lisäksi opettajat olivat yhteydessä oppilaisiinsa sähköpostitse. Yliopistoissa opiskelevat nuoret jäivät selkeämmin yksin opintojensa kanssa ja joutuivat totuttelemaan etäluentoihin.
– Etäopiskelu on ollut ihan kivaa, mutta toisaalta myös monimutkaista ja työllistävää. Opettajilta kysyminen oli vaikeaa, ja tietoa on ollut vaikeaa löytää muualta. Välillä on tullut vähän laiska olo näiden ongelmien parissa, sairaalalaiteinsinööriksi opiskeleva Ootška, 19, kuvaa.
– En ole pitänyt etäopiskelusta, koska luennot ovat niin vaikeita ja itsenäinen opiskelu on vienyt enemmän aikaa, lakimiehen opintoja suorittava Ornaa, 18, kertoo.
Nuoret ovat korona-aikana kuunnelleet seurakunnan pastorin pitämiä saarnoja ja hartaushetkiä Facebookista. Hyvät ystävykset eivät ole voineet tavata toisiaan kevään aikana kuin muutaman kerran.
– Olemme olleet yhteydessä ryhmävideopuhelujen kautta. Vähän aikaa sitten kokoonnuimme ensimmäistä kertaa meidän kotonamme. Oli tosi kiva nähdä. Minulle on ollut vaikeaa se, etten ole voinut käydä seurakunnan jutuissa, Iveel jatkaa.
Pastorin tyttärenä Iveel on viettänyt keväällä enemmän aikaa perheensä ja Jumalan kanssa, sillä perhe rukoilee ja lukee Raamattua yhdessä joka ilta. Myös Ninžee, 21, joka opiskelee lakitieteitä, on lähentynyt Jumalan kanssa.
Kaikille Skype-haastatteluun osallistuneille nuorille erityisesti yhteisistä tapaamisista luopuminen on ollut raskasta. Niiden jäätyä pois osa heistä on jäänyt yksin hengellisen elämän hoitamisen kanssa. Bäidii, 18, on lukenut Raamattua, rukoillut yksin kotona ja saanut muilta kristityiltä rohkaisua siihen, että tämäkin aika menee ohitse. Psalmi 91 on tullut hänelle tärkeäksi viimeisten kuukausien aikana. Myös Ornaa, Ootška ja Bormaa, 19, ovat kaivanneet seurakuntayhteyttä paljon.
– Ikävöin yhteisiä hetkiämme kovasti nyt, koska emme ole voineet käydä kirkossa. Olen vähän harmissani siitä, että olen lukenut Raamattua ja rukoillut vähemmän. Mutta toisaalta tiedän, että Jumala on kanssani joka hetki. Minua ovat puhutelleet raamatunkohdat, joissa ihmiset ovat kohdanneet vaikeuksia ja selvinneet niistä Jumalan avulla, Ornaa kertoo rehellisesti.
Mongoliassa opiskelu jatkuu kesäkuun puoleen väliin saakka. Kesän aikana osa aikoo mennä töihin, toiset levätä ja muutamat matkustella sekä retkeillä maan sisällä, jos liikkumisrajoitukset hellittävät. Kaikki toivovat, että koronaviruksen leviäminen pysähtyisi Mongoliassa ja koko maailmassa.
– Toivon, että meillä kristityillä olisi kaiken tämän aikana kesällä kasvavan uuden ja vehreän ruohon kaltainen vahva usko, Bormaa kertoo.
Bäidii toivoo, että säilyttäisimme rohkeutemme, ja Iveel haluaa sanoa, että viettäisimme tänä aikana aikaa myös Jumalan kanssa.
– Älkää luopuko uskostanne tänä aikana. Nyt on hyvä aika lähentyä Jumalan kanssa, Ninžee lisää.
– Niin, ja jos joku on tänä aikana joutunut kauemmaksi Jumalasta, niin muistakaamme, että Jumala on silti meidän kanssamme ja rakastaa meitä. Meidän ei tarvitse murehtia mistään, Ornaa jatkaa.
Ootška pyytää esirukousta Mongolian kansan ja seurakunnan nuorten perheiden puolesta.
– Toivon Jumalan siunausta teille kaikille! Iveel päättää.
