Kirjoittanut
Mongolialaisen viittomakielen marraskuussa valmistunut verkkosanakirja parantaa maan kuurojen asemaa. Kylväjän kehitysyhteistyön asiantuntijat ovat nähneet, kuinka erilaisten ryhmien mahdollisuus osallistua tekee yhteiskunnasta paremman.
Neljä mongolialaista kuuroa alkoi kolme vuotta sitten kiertää kotimaansa kylissä ja kaupungeissa tallentamassa maan kuurojen ja huonokuuloisten käyttämiä viittomia. Tätä ennen he olivat saaneet koulutusta viittomakielen tutkimiseen.
Viittomien videointi, analysointi ja kääntäminen mongoliaksi on tuottanut mongolialaisen viittomakielen ensimmäisen verkkosanakirjan. Sanakirja julkistettiin marraskuussa maan pääkaupungissa Ulaanbaatarissa.
– Mieheni M. Ganbaatar on kuuro, ja molemmat lapsemme työskentelevät viittomakielen tulkkeina. Kun Kylväjä ja Suomen ulkoministeriö alkoivat palvella Mongolian kuurojen yhteisöä, alkoi kasvaa nuori kuurojen sukupolvi, jolla on johtajuustaitoja ja voimaa, viittomakielen tulkkina työskentelevä Bolormaa kertoo.
Verkkosanakirja on osa Lähetysyhdistys Kylväjän kehitysyhteistyötä Mongoliassa. Ulkoministeriön tukeman hankkeen tavoitteena on kuurojen yhteisön kielellisen identiteetin vahvistaminen.
Nyt kasvaa nuori kuurojen sukupolvi, jolla on johtajuustaitoja ja voimaa.
Lisää tulkkeja tarvitaan
Verkkosanakirjan valmistuminen on yksi Kylväjän kehitysyhteistyön kohokohdista. Sanakirja hyödyttää maan noin 13 000 kuuron ja kuulovammaisen lisäksi koko yhteiskuntaa, järjestön hankevastaava kertoo.
Sanakirja sisältää yli 2000 viittomaa. Työntekijöistä ja vapaaehtoisista koostuva ryhmä on koonnut, analysoinut ja videoinut viittomat ja tuottanut viittomien mongoliankieliset vastineet.
Verkkosanakirjan valmistuttua yhteistyö jatkuu viittomakielen tulkkien koulutuksella ja kuurojen järjestöjen vahvistamisella.
– Neljä vuotta kestänyt sanakirjatyö on vasta alkua. Seuraava askel on jalkauttaa syntynyt tietous viittomakielestä kuurojen yhteisöön ympäri Mongoliaa, hankevastaava toteaa.
Kielitietoisuus lisää kuurojen mahdollisuuksia ajaa omia oikeuksiaan. Hankkeen vanhempi viittomakielen asiantuntija Arttu Liikamaa kertoo, että tavoitteena on myös vahvistaa kuurojen järjestöjen vaikutusmahdollisuuksia.
Sormiaakkosia ja esimerkkilauseita
Hankkeen nuorempi viittomakielen asiantuntija Henna Syrjälä iloitsee kielityön yhteisöä ja identiteettiä vahvistavasta vaikutuksesta.
Ilmainen verkkosanakirja sisältää viittomia, sormiaakkosia, viitottuja esimerkkilauseita ja niiden käännöksiä. Sanakirjassa on myös tietopaketti kuurojen kulttuurista ja mongolialaisen viittomakielen erityispiirteistä.
– Sanakirjan avulla voi kouluttaa viranomaisia. Se muistuttaa, että mongolialainen viittomakieli on olemassa. Se voi saada kuuron lapsen perheen ymmärtämään, että kuurojen koulu voisi olla lapselle paras vaihtoehto, Henna Syrjälä sanoo.
Viittomakielisten yhdenvertaisuutta Suomessa ja kansainvälisesti edistävä Kuurojen Liitto muistuttaa, että pahimmillaan kuuro voi olla kieletön, vailla koulutusta ja elää eristyksessä jopa omassa perheessään.
Suurin osa maailman kuuroista asuu kehitysmaissa. Ennakkoluulot, köyhyys ja viittomakielisen vertaisryhmän ja koulutuksen puute hankaloittavat monen kuuron elämää.
Miksi tarvitaan eri viittomakieliä?
Kuurojen Liiton tutkija Leena Savolainen muistuttaa, että Mongoliassa tehty neljän vuoden sanakirjatyö on upea alku.
– Sanakirjaprojektit, jotka kuvaavat kieltä syvällisesti, kestävät kymmeniä vuosia. Jokainen sana ja viittoma on pienen tutkimuksen kohde, jos kieli halutaan kuvata sille täysi arvo antaen.
Myös viittomakielessä vaihtoehtojen runsaus tekee kielenkäytöstä rikasta ja luovaa. Viittomilla on sävyeroja ja käyttöyhteyksistään johtuvaa omaleimaisuutta aivan kuten puhuttujen kielten sanoillakin on, Savolainen toteaa.
Joskus häneltä kysytään, miksi eri maissa tarvitaan omat viittomakielet. Eikö olisi käytännöllisempää, että kaikilla maailman kuuroilla olisi yhteinen kieli?
Tutkija huokaa. Miten eteläafrikkalaiset vanhemmat kertoisivat kuurolle lapselleen Ranskassa standardoidulla viittomakielellä, että tuossapa lentää kapintäplätikka ja tuolta kurkistaa siniantilooppi?
– Emmehän me suomea puhuvatkaan haluaisi korvata kieltämme englannilla.
Leena Savolainen toteaa, ettei viittomakieltä aina ymmärretä kielenä, vaan sitä pidetään koodausjärjestelmänä, joka voidaan antaa mihin tahansa ympäristöön.
– Ympäristö, sen puhutut kielet ja muu kulttuuri tekevät eri puolilla maailmaa käytetyistä viittomakielistä ainutlaatuisia ja omaleimaisia.
Neljä kokemusta sanakirjasta
Ganjargal, viittomakielen kielityöntekijä
Sanakirjatiimiimme kuului neljä kuuroa viittomakielen kielityöntekijää, projektipäällikkö, joka osasi viittoa, sekä kaksi viittomakielen tulkkia. Työskentely-ympäristö oli meille kuuroille aidosti osallistava ja saavutettava. Viittomakielen tutkiminen oli minulle aivan uutta. Oli upeaa, että suomalaiset viittomakielen asiantuntijat opastivat meitä joka vaiheessa ja työskentelivät rinnallamme. Mongolian kuurojen yhteisön jäsenistä koottu työryhmä tarkisti työmme jäljen. Ennen ajattelin, että viittomakieli ei ole yhtä rikas kuin puhuttu kieli, vaan jotenkin huonompaa. Työskennellessäni sanakirjan parissa ymmärsin, että viittomakielet ovat yhtä rikkaita kuin puhutut kielet. Olen innostunut viittomakielen tutkimisesta ja aion jatkaa sitä. Olen ylpeä äidinkielestäni, ja haluan rohkaista muitakin kuuroja olemaan.
Ganbaatar, Mongolian viittomakielen kielityöntekijä ja kansallisen viittomakielen kehittämiskomitean johtaja
Missä on viittomakieltä, siellä elämä kukoistaa. Kuuroina meidän tulee kehittää äidinkieltämme, jotta voimme välittää sen rikkaana tuleville sukupolville. On välttämätöntä, että työskentelemme yhdessä suuren tavoitteen saavuttamiseksi. Suomalaisten viittomakielen asiantuntijoiden koulutus ja neuvot mahdollistivat meille oman alkuperäiskielemme tutkimuksen. Tutkimusta täytyy jatkaa, ja olen innostunut siitä.
Aiemmin ajattelin, että jokaista mongolian kielen sanaa vastaa vain yksi viittoma. Nyt tiedän, että yhdellä sanalla voi olla jopa seitsemän viittomaa riippuen asiayhteydestä. Huomasin, kuinka rikas ja merkityksellinen mongolialainen viittomakieli on. Tämä sai minut tuntemaan ylpeyttä kielestäni, aivan kuin olisin löytänyt kätkettyjä aarteita. Toivon, että voimme jatkaa yhteistyötä suomalaisten kieliasiantuntijoiden kanssa myös tulevaisuudessa. Digitaalinen sanakirja hyödyttää monia ryhmiä, kuten Mongolian kuuroja lapsia ja aikuisia, heidän kanssaan työskenteleviä opettajia ja kouluttajia, heidän perheitään sekä viittomakielen tulkkeja ja kääntäjiä.
Byambasuren, Mongolian viittomakielen kielityöntekijä ja Mongolian kansallisen viittomakielen kehittämiskomitean hallintovastaava
Olen onnellinen, että sain olla osa digitaalisen sanakirjan tutkimusryhmää. Se teki uraauurtavaa työtä mongolialaisen viittomakielen parissa. Osallistuminen on lisännyt haluani kehittää äidinkieltäni ja syventyä kielitieteeseen. Olen oppinut suomalaisilta asiantuntijoilta kieleen liittyvien asioiden lisäksi myös kuurojen oikeuksista. Tunnen itseni nykyisin vahvemmaksi.
Ganhuyag, Mongolian viittomakielen kielityöntekijä
On ollut etuoikeus työskennellä kuurojen suomalaisten viittomakielen asiantuntijoiden kanssa. He toimivat meille erinomaisina esikuvina. Yhteistyö heidän kanssaan ja heidän ohjauksessaan oli todella voimaannuttavaa. Aloitimme työskentelyn sanakirjan parissa viittomakielen koulutuksella. Tämän jälkeen laadimme kyselylomakkeita aineiston keräämistä varten. Matkustimme syrjäisiin maakuntiin ja talletimme kuurojen henkilöiden viittomakieltä heidän suostumuksellaan. Kerätty aineisto analysoitiin huolellisesti. Työryhmä, johon kuului Mongolian kuurojen yhteisön edustajia, ehdotti viittomille vaihtoehtoja. Käännösvastinetyöryhmä, johon kuului viittomakielen tulkkeja ja kielitieteilijöitä, käänsi viittomat mongoliaksi. Lopuksi valtion kielineuvoston kielitieteilijät tarkistivat mongoliankieliset sanat. Sanakirjan tekeminen syvensi ymmärrystäni viittomakielen kieliopista. Tästä on minulle hyötyä, kun koulutan viittomakielen tulkkeja.
Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehdessä 1/2025.
12. helmikuuta vietetään viittomakielen päivää.
