Kirjoittanut
Suomalaiset tekevät nyt innolla villasukkia hyväntekeväisyyteen. Niitä neulotaan myös Israeliin, pyhään maahan.
Käsityöihmisten taidolle, innolle ja ahkeruudelle on kysyntää. Uusia hyväntekeväisyysprojekteja syntyy kuin sieniä sateella.
Villasukkien hittivärit lienevät sininen ja valkoinen, Suomen juhlavuoden kunniaksi.
Kunnianhimoinen tavoite on, että kaikki suomalaisvauvat saavat villasukat lahjaksi jo synnytyssairaalassa. Vauvoja odotetaan tänä vuonna syntyvän 55 000.
Kristityt neulovat villasukkia moneen maahan, myös Israeliin.
Esimerkiksi Turun helluntaiseurakuntaan kuuluva Jouko Pursiainen vei niitä pari kassillista holokaustin kokeneille juutalaisvanhuksille viime lokakuussa. Uusi matka koittaa maaliskuussa, ja tuliaisia on taas vietävänä.
– Villasukat on tervetullut, lämmin tervehdys, joka avaa tietä sydämeen monella tavalla, summaa Pursiainen.
Monissa evankelis-luterilaisissa seurakunnissa neulotaan kastesukkia. Kouvolan seurakunta ilmoitti hiljattain verkkosivuillaan, että Kuusankoskella niitä kaivattaisiin juuri nyt.
Helsingin Vartiokylän seurakunnan neulekerholaiset pakkasivat viime vuoden lopulla 214 villasukkaparia, jotka lähtivät kohti etiopialaista Hosainan kuurojen koulua. Siellä työskentelevä nimikkolähetti Heidi Majuri jakoi villasukat oppilaille joululahjaksi – kylmien öiden lämmittäjiksi.
Villasukkien merkityksestä vapaaehtoisessa diakoniatyössä on ehditty tehdä tutkimustakin. Siunattuihin silmukoihin perehtyi Lea Murto vuonna 2013. Hän teki niistä Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosiaalialan koulutusohjelman opinnäytetyön.
Murto kartoitti kokemuksia Alajärven seurakunnassa. Siellä villasukkia neulomaan kokoontui aktiivisia lähetys- ja diakoniapiiriläisiä kaikista seurakunnassa vaikuttavista herätysliikkeistä. Mukaan oli tullut aiemmin seurakunnan toiminnassa mukana olleita, mutta myös uusia vapaaehtoisia, mikä osoitti villasukkapiirin vahvaa roolia yhteisöllisyyden lisääjänä seurakunnassa ja sen toiminnassa.
Haastateltavien mielestä tämän kaltaiselle matalan kynnyksen toiminnalle oli tilausta; siinä jokainen voi kokea olevansa hyväksytty omana itsenään riippumatta siitä, tekikö villasukkia vai pakkailiko toisten tekemiä.
Villasukkien kutominen yhdessä toisten kanssa oli mukavampaa kuin yksin kotona kutominen. Haastateltavat kokivat myös, että pystyivät neuloen osallistumaan tärkeään tehtävään kukin omien kykyjensä mukaan. Diakoniatyön käyttöön he halusivat lahjoittaa kutomiaan villasukkia, koska tahtoivat olla jakamassa omasta hyvästään ja osoittaa sillä tavalla välittämistä lähimmäistään kohtaan.
Arjen keskellä oli mahdollisuus kokea siunausta, joka lähetettiin villasukkien silmukoissa eteenpäin.
