Kirjoittanut
Martti Lutherin juutalaisia koskevissa kirjoituksissa kuuluu hänen aikansa teologinen ja aatteellinen ilmapiiri, kertoi judaistiikan tutkija Pekka Lindqvist Perustan teologisilla opintopäivillä.
Judaistiikan tutkija, teologian tohtori Pekka Lindqvist Åbo Akademista luennoi Suomen Raamattuopiston teologisilla opintopäivillä Kauniaisissa uskonpuhdistaja Martti Lutherin suhtautumisesta juutalaisiin.
Lutherin asenne juutalaisia kohtaan hänen vuonna 1543 ilmestyneessä teoksessaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” (saks. Von den Juden und ihren Lügen) on herättänyt myöhempien vuosisatojen luterilaisissa kysymyksiä.
Lutherin juutalaisvihamielisiä tekstejä hyödynnettiin esimerkiksi kolmannessa valtakunnassa.
Kun tunnetun natsipropagandalehden Der Stürmerin julkaisija Julius Streicher tuomittiin toisen maailmansodan jälkeen Nürnbergin oikeudenkäynnissä kuolemaan, hän totesi, että Martti Lutherin pitäisi olla tuomittuna hänen sijastaan. ”Seurasin vain häntä”, Streicher vetosi.
– Der Stürmer toisti Lutheria sanasta sanaan, Lindqvist huomautti.
Juutalaiset kirjoitukset Jeesuksesta herättivät raivoa
Lindqvistin mukaan Lutherin suhtautumista juutalaisiin ei voi ymmärtää ellei tunne myöhäiskeskiajan teologista ja yhteiskunnallista asenneilmapiiriä.
– Juutalaista kansaa ei pidetty ainoastaan ihmiskunnan, vaan myös Kristuksen vihollisina.
1200-luvulta alkaen Euroopassa oli levitetty kirjoituksia, jotka paljastivat, mitä juutalaisten Talmudissa sekä Toledot Jeshu -traditioissa oli sanottu Jeesuksesta. Toledot Jeshu -traditiot sisältävät vastaevankeliumeja, joiden tarkoituksena oli luoda kristinuskosta vastenmielinen kuva ja osoittaa Jeesuksen ihmeteot huijaukseksi
– Kristillisessä Euroopassa alkoi syntyä paljastuskirjoja juutalaisista teksteistä. Järjestettiin pakkodisputaatioita, joissa juutalaisia kuulusteltiin heidän opeistaan. Lisäksi heidän tekstejään poltettiin rovioilla.
Keskellä tätä kaikkea vaikutti Martti Luther, joka oli ilmeisesti saanut käsiinsä Toledot Jeshu -kirjoituksia. Lutherin kohdalla kyse oli myös henkilökohtaisesta pettymyksestä.
– Luther, toisin kuin monet antisemiitit, kohtasi oppineita juutalaisia henkilökohtaisesti. Jo vuonna 1521 Luther toteaa Marian ylistyslaulun selitysteoksessaan, että juutalaiset ovat Jumalan kiroama kansa, mutta sanoo samalla, että heitä pitää kohdella ystävällisesti, koska vain siten heidät voidaan voittaa Kristukselle, Lindqvist valottaa.
Tiettävästi jotkut juutalaiset vastasivat Lutherin tekstiin toivotusti ja kääntyivät kristinuskoon. Lutherin odottamaa joukkokääntymistä ei kuitenkaan tullut, mikä herätti hänessä vanhemmiten katkeruutta.
– Kun Luther kirjoitti ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”, hän oli katkera vanha mies, joka ei ollut saanut viestiään perille juutalaisille, katolisille eikä turkkilaisille. Olen todella onnellinen siitä, että Luther kirjoitti tämän kirjansa, sillä muuten me palvoisimme Lutheria emmekä Kristusta, huomautti Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiainen yleisön joukosta.
