Oma Raamattu on suuri aarre Egyptin lapsille

Roskienkerääjien kylän kirkolla on lastentapahtuma, jonka yhteydessä lapset saavat Egyptin Pipliaseuralta joululahjaksi oman Raamatun ja repullisen puuhavihkoja. Reppu voi olla lapsen ainoa joululahja.

Puolen tunnin ajomatkan päässä miljoonakaupunki Kairon ulkopuolella päällystämätön tie vie hiekkakukkulan takana sijaitsevalle kaatopaikalle. Jätevuorten välissä puikkelehtivien roska-autojen, kulkukoirien ja kaikkialla leijuvan pölyn keskellä seisoo kirkko. Sen ympärillä asuu tuhannen perheen kokoinen kyläyhteisö. Roskienlajittelun ammattilaisilla on lyhyt työmatka, sillä heidän kotinsa ja perheensä on siellä, keskellä kaatopaikkaa.

19-vuotias Remon on ammatiltaan roskienlajittelija, samoin kuin hänen isänsä, äitinsä ja veljensä. Vapaa-aikanaan hän tekee vapaaehtoistyötä seurakunnassa.

– Olen pienestä saakka halunnut palvella tässä kirkossa, lasten parissa. Nyt olen pyhäkoulunopettaja näiden pienten parissa. Haluamme, että heistäkin tulee tämän seurakunnan palvelijoita, Remon kertoo.

Remon viittaa takanaan vellovaan 200-päiseen lapsilaumaan, joka odottaa levottomana Kingo-tapahtuman alkua. Kingo-leijona on Egyptin Pipliaseuran lastentapahtumien tähti. Iloiset laulut ja näytelmät opettavat lapsille Raamatun arvoja ja terveitä elämäntapoja, ja tapahtuman päätteeksi lapsille jaetaan tehtäväkirjoja.

– Tämä on lapsille tosi iloinen juttu. Erityisesti he pitävät näytelmistä, Remon sanoo.

Kirkko tukee heikoimmassa asemassa olevia

Köyhässä kyläyhteisössä kirkon rooli on erityisen suuri. Se paikkaa yhteiskunnan turvaverkkoon jääneitä aukkoja monesta kohtaa. Egyptin koulujärjestelmän heikkouden vuoksi väestöstä jopa 40 % on lukutaidottomia.

Sisar Esther pyörittää kirkolla pientä sairaalaa, jossa kaatopaikalla vaarallista työtä tekevät saavat nopean avun onnettomuuksissa. Hän vetää myös lukutaitoluokkaa, johon kokoontuu aikuisia naisia. Seurakunta pyrkii tuomaan yhteiskunnalliset palvelut ja sosiaalituen ihmisten saataville.

– Pastori työskentelee kovasti hallituksen ja sosiaalikomiteoiden kanssa, jotta kylän perheille voitaisiin tarjota asuntoja. Hän näkee vaivaa, jotta heidän koulutustasonsa ja sivistystasonsa nousisi, koska täällä he eivät saa kovin hyvää koulutusta, Esther sanoo.

Myös Remon on koulupudokas.

– Olen tehnyt töitä viidesluokkalaisesta saakka. Putosin pois koulusta, koska en läpäissyt tasokokeita. Kokeen läpäisemisestä olisi pitänyt maksaa, enkä minä voinut tehdä niin. Niinpä minä ja veljeni olemme töissä kaatopaikalla ja tienaamme perheellemme rahaa, kertoo Remon.

Lahjareppu tuo joulun sanoman

Roskienkerääjien kylässä ei usein vieraile ulkopuolisia, ja näytelmäseurue tekee lapset levottomiksi. Tapahtumaa on odotettu jo päiväkausia, eikä yleisö tahdo pysyä nahoissaan. Remon ja muut pyhäkoulunvetäjät toimivat turvamiehinä ja palauttavat penkistä karanneita lapsia takaisin paikoilleen. Riitojakin saattaa rauhattomassa lapsilaumassa syntyä.

– Pidämme huolta, että lapset käyttäytyvät hyvin kirkossa. Muistutamme kristillisestä rakkaudesta ja yritämme saada heidät olemaan rauhassa keskenään, Remon selittää.

Näytelmien ja loppurukouksen jälkeen jokainen lapsi saa joululahjan, repullisen raamatunkertomuksia, askartelutarvikkeita ja tarroja, sekä oman pienen pyyhkeen. Jouluevankeliumi kulkee kotiin koottavana kartonkiseimenä ja Kingo-tarinavihkona, ja onpa reppuun pakattu myös kuvitettu Lastenraamattu. Lapset hiljenevät tutkimaan reppujensa sisältöä silmät tuikkien.

– Oma Raamattu on todella arvokas asia. Täällä lapsilla ei ole tarpeeksi koulutusta, joten he saattavat repiä kirjoja eivätkä kohtele niitä kunnioituksella. Raamatun he kuitenkin säilyttävät, se on arvokas asia, heidän aarteensa. He suojelevat sitä ja pitävät sitä siunauksena, sisar Esther sanoo.

Usko on tärkeä osa identiteettiä

Egyptin kristityt ovat pääosin kopteja. Koptikirkolla on pitkä historia ja syvä vaikutus jäsentensä elämään. Usko ja seurakunta ovat elämäntavan keskiössä, ja symbolina tästä on melkein jokaisen koptin ranteeseen tautoituna pieni risti. Usein ristitatuointi tehdään jo sylilapselle, mutta erityisesti keskiluokkaisemmissa ja kaupunkilaisemmissa perheissä lapsilla voi itsellään olla mahdollisuus valita, haluavatko he tatuoinnin vai ei.

– Jeesuksen nimi on minun sydämessäni. Kristus on minun kaikkeni. Elämme kristuksessa. Ja mitä tulee uskoon, olemme syntyneet uskoon emmekä voi kieltää kristillistä uskoamme. Jeesus on meille kaikki, Remon kertoo.

Kaatopaikan keskellä asuvat lapset ovat onnellisia, kun heillä on kirkko ja kristitty yhteisö, joka pitää heistä huolta ja tekee kaikkensa, että heidän tulevaisuutensa olisi valoisa.