Kirjoittanut
Kristillisenä musiikkina joiku ei ole ollut itsestään selvä asia Lapin hengellisten liikkeiden historiassa. Sen sijaan Arild Måsølle joiku on aina ollut olennainen piirre hänen saamelaisessa identiteetissään. Saamelainen pastori Arild Måsø Lákjoelta, Norjasta oli yksi tämän vuoden Sound of Heaven -ylistystapahtuman vieraista. Hän joikasi tiiminsä kanssa tapahtumassa Isä meidän -rukouksen ja useita psalmien tekstejä.
– Olen kasvanut joikaamisen kanssa. Jo lapsena hiihdin tai kävelin tunturin laelle ja joikasin siellä yksin isoäitini joikuja luonnosta ja Tenojoesta.
– Tein myös omia joikuja. Tunturin huipulla joikatessani tunsin selvästi, että täytyy olla olemassa joku, joka on luonut kaiken tämän kauniin, Arild muistaa ajatelleensa.
Maoriryhmä pyysi esittämään kristillisen joiun julkisesti
Uskoon tultuaan Arild alkoi lukea ahkerasti Raamattua ja osallistui hengellisiin tilaisuuksiin seurakunnissa. Hyvin usein hän kuitenkin koki, ettei voi elää uskoansa Jeesukseen saamelaisena.
– Jumalanpalveluksissa kaikki puheet ja laulut olivat yleensä norjaksi ja osa englanniksikin eikä niitä aina tulkattu saameksi. Kaipasin saamelaisia ylistyslauluja. Pyysin monilta joikujen tekijöiltä, että he tekisivät hengellisiä lauluja saameksi, mutta asiasta ei innostunut kukaan, Arild kertoo.
Parikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1994, Kautokeinoon tuli vierailemaan kristitty maori-ryhmä Uudesta Seelannista. He käyttivät oman kansansa perinteisiä tansseja Jumalan ylistämisessä.
– Ryhmän johtaja keskusteli kanssani ja ehdotti, että tekisin kristillisen joiun, jonka esittäisin rummun säestyksellä kulttuuritalolla pidettävän tilaisuuden aluksi. Jumala antoi minulle joiun ja joikasin sen.
Epäilyksen varjo heitettiin joikaavan saamelaiskristityn ylle
Kulttuuritalolla joikaamisesta tuli varsinainen mediatapaus. Arildia haastateltiin lehtiin ja radioon.
– Erityisesti mieleeni on jäänyt erään toimittajan kysymys: ”Luuletko todella, Arild, että voit olla kristitty ja saamelainen yhtä aikaa?” Arild muistelee hieman huvittuneena.
– Tuskinpa keneltäkään norjalaiselta on koskaan kysytty: ”Voitko olla yhtä aikaa kristitty ja norjalainen?”
Joikaava pastori nousi seuraavan päivän lehtiotsikoihin ”Jumalan pilkkaajana”.
Myös saamelaisella identiteetillä voi julistaa Jumalan kunniaa
Tapaus johti siihen, että Arild Måsølle avautuivat ovet seurakuntatyöstä toiseen suuntaan. Hän alkoi vierailla eri maissa alkuperäiskansojen parissa rohkaisemassa heitä edustamaan omia juuriaan sekä kulttuuriaan.
– Koen, että Jumala on antanut jokaiselle kansalle arvokkaita asioita, jotka rakentavat heidän identiteettiään. Minun kansallani on joikaaminen, kieli, käsityöt ja monia muita rikkauksia, jotka ilmentävät saamelaista identiteettiä ja joilla voi palvella Jumalaa, kun ne annetaan Jumalan käyttöön.
– Kristinuskon keskeinen sanoma, joka saamelaisten tulisi tänä päivänä erityisesti kuulla, on se, että Jumala rakastaa sinua saamelaisena. Olet arvokas. Kansasi ja sen kulttuuri on Jumalan silmissä arvokasta.
Arild Måsøn ajatuksia kuunnellessa tulee väistämättä mieleen, miten Mikael Agricola aikoinaan perusteli suomen kielen kelvollisuutta Raamatun sanan ymmärtämiseen: ”Kyllä se kuulee Suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen.”
Agricolaa mukaillen voisi varmaan sanoa: ”Kyllä se kuulee Saamen joiun, joka on luonut kaiken musiikin soinnun.”
Teksti: Satu Kettunen
Sound of Heaven -tapahtuma sai alkunsa malesialaisen pastorin, David Swanin, vierailusta Pyhä-Luoston maisemissa muutama vuosi sitten. Ideana on tuoda yhteen kristittyjä eri kulttuureista ja seurakunnista ylistämään Jumalaa ja kokemaan yhteisen uskon todellisuutta.
Revontulikappelissa Pyhätunturilla järjestetyssä yhteiskristillisessä Sound of Heaven -ylistystapahtumassa 11.–12.2.2015 oli mukana väkeä etelästä, Malesiasta ja pohjoisesta Suomesta, sekä saamelainen ylistysryhmä Norjasta. Tapahtuman järjestelyistä vastasivat Kairosmaja Pyhätunturilta, Sodankylän vapaaseurakunta sekä Tabernacle of David -seurakunta Kuala Lumpurista.
