Kirjoittanut
Uskontojen uhrien tuki ry:n tekemässä selvityksessä käsitellään Jehovan todistajien käytäntöjä karttaa liikkeestä eronneita. Selvityksestä käy ilmi, että karttamiskäytäntöjä perustellaan Paavalin korinttilaiskirjeen jakeella, jossa puhutaan syntiä tekevästä seurakuntalaisesta ja kehotetaan: älkää edes aterioiko tällaisen kanssa. Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan professori Lauri Thurénin mukaan Paavali ei puhu tässä luopioista eikä säädä kirkkokurin pykäliä.
Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä Paavali puhuu syntiä tekevästä veljestä ja kehottaa kirkkoraamattu 1992:n mukaan: ”älkää edes aterioiko tällaisen kanssa”. Onko Jehovan todistajien karttamiskäytännöillä siis raamatullinen pohja, ja mikseivät kolminaisuusoppiin pitäytyvät kristilliset kirkot harjoita tällaista käytäntöä?
Professori Lauri Thurénin mukaan kirkkoraamattu kääntää jakeen ”vähän hutiloiden”. Kyseinen jae pitäisi kääntää: ”älkää ainakaan aterioiko hänen kanssaan.”
– Paavali kieltää ennen muuta osallistumasta ehtoolliselle julkisyntisen kanssa. Luopioista ei ole kyse eikä edes teologisista näkemyseroista, vaan käytännön elämästä. Paavali puhuu tunnustavasta seurakuntalaisesta, ”joka sanoo olevansa veli”, mutta täyttää paheluettelossa mainitut eettiset tuntomerkit, Thurén kommentoi Seurakuntalainen.fi:lle.
Jaetta edeltävässä paheluettelossa mainitaan siveettömyys, ahneus, epäjumalanpalvelus, pilkkaaminen, juopottelu ja riistäminen. Thurénin mukaan luettelo on peräisin alkukirkon kastekaavasta.
– Juuri kyseisistä synneistä ihminen sanoutui julkisesti irti ennen kastamista. Nyt hän on siis julkisesti palannut harjoittamaan niitä eli perunut kastelupauksensa. Vähäisistä synneistä ei puhuta: Paavalin käyttämän esimerkkitapauksen mies elää tavalla, jota ”ei tavata edes pakanakansojen parissa (1. Kor. 5:1). Tällaisen ihmisen kanssa ei Paavalin mukaan tule käydä samaan ehtoollispöytään eikä muutenkaan elää kuin mitään ei olisi tapahtunut.
”Oikeaa sovellusta voisi etsiä Jeesuksen mallista”
Thurén huomauttaa, että Paavalin huoli ei koske yksilöä vaan yhteisöä. Taustalla on Israelin autiomaavaellus ja siihen liittyvä tarve pitää leiri puhtaana, ettei koko porukka tuhoutuisi.
– Korinttilaiskirjeessä pelissä on seurakunnan tulevaisuus. Ei Paavali tässä säädä kirkkokurin pykäliä vaan pyrkii esimerkin avulla osoittamaan, että omavanhurskaat ja pöyhistyneet korinttilaiset tarvitsevat vielä apostolia, koska heidänkin piirissään on käytöshäiriöitä.
Tekstikohtaa on Thurénin mukaan väärinkäytetty kirkossa ja uskonnollisissa yhteisöissä monella tapaa.
– Oikeaa sovellusta voisi etsiä Jeesuksen mallista: Hän tuli tunnetuksi nimenomaan aterioimalla julkisyntisten kanssa ilman, että nämä olisivat ensin parantaneet tapansa. Sen sijaan temppelissä suureen ääneen rukoillutta fariseusta, joka itse sanoi olevansa hurskas, mutta ilmeisesti toimi toisin, Jeesus ei hyvällä katsonut.
